Lähdin eilen lyhyellä varoitusajalla aveciksi teatteriin ensi-iltaan katsomaan Siegfriediä. Nopeasti vilkaisin, että jotain teatteriopiskelijahommia ei-normatiivisesta halusta ja fantasioista, varmaan ihan kiva ja ilmaisesta kulttuurista ei tarvitse edes valittaa.

Teatterissa sain käteeni esityksen käsiohjelman. SIEGFRIED - What seems straight might be queer underwater, luki ohjelman etupuolella. Ai siis tämä voi olla oikeasti minua puhutteleva ja hyvä teos, mietin. Tutkin käsiohjelmaa lisää.

"Näyttämötaideteos Siegfried on Katariina Havukaisen Julia Jäntin ja Mikko Kauppilan yhteistyönä syntynyt teos, joka esittää ei-normatiivisen halun kuvia ja fantasioita. Esitys on Tŝaikovskin Joutsenlammen queer-luenta, joka yhdistää autofiktiivistä materiaalia historiallisiin kokemuksiin vinosta."

Tässä vaiheessa alkoi tosissaan kiinnostaa. Mikko Kauppila on uransa alkuvaiheesta huolimatta kiinnostava tekijä ja päätynyt esimerkiksi blogiini ensimmäisen kerran jo vuonna 2011: tuolloin Kauppila teki pienen sivuroolin Salkkareissa. Kauppila nähtiin toisessa pääosassa myös viime vuonna ilmestyneessä Pihalla-elokuvassa. Samoissa teemoissa ollaan myös Siegfriedissä. Käsiohjelman mukaan Kauppila tutkii teoksessa nimenomaan pervoa (eli queeria) ja sen mahdollisuuksia näyttämöllä. Se on arvatenkin kiinnostavaa sekä minusta että laajemmin teatterin tekemisen ja maailman kannalta. Kuinka paljon maailman historiassa onkaan painettu pinnan alle "normaalista" poikkeavaa seksuaalisuutta ja sukupuolen ilmaisua?


Kauppila herätti näyttelijänä kiinnostusta jo Pihalla-elokuvassa, eikä Siegfried vähennä kiinnostusta – päinvastoin. Siegfried on Kauppilan taiteellinen opinnäytetyö – ja taidetta teos todella on. Etukäteisajatus teatteriopiskelijoiden performanssista tuo herkästi mieleen alasti lavalla möyrivät nuoret taiteilijat ja katsojan punaniskaisen närkästyksen siitä, että tätäkö on taide. Ja alastonta epämääräistä liikehdintää lavalla nähdäänkin. Ärsyynnyksen sijaan esitystä kuitenkin katsoo suuren ihailun vallassa: niin kuin todella lahjakasta ihmistä työssään katsoo. Kauppila vaihtaa lavalla lennosta roolista toiseen ja yltää ällistyttäviin suorituksiin. Alun huoli ärsyttävästä tekotaiteilusta osoittautui myös turhaksi. En edes yritä väittää, että olisin kertakatsomalta ymmärtänyt tai edes yrittänyt ymmärtää kaikkea. Se ei kuitenkaan häirinnyt, vaan esitystä oli helppoa ja miellyttävää, jopa viihdyttävää, seurata. Myös Katariina Havukaisen ja Julia Jäntin skenografia vakuutti. Vesi elementtinä taiteessa on kiehtonut itseäni aina – teatterilavalle tuotu ihmisen mentävä vesiallas joutsenlampena ja siinä pulikointi ja muut vesielementit näyttivät mielettömän hyvältä ja toivat sairaan siistiä jännitettä esitykseen.

Studio Pasilan lavalle rakennettu katsomo on pieni ja sen takarivistä joutui ikävästi kuikuilemaan läpi esityksen. Siitä huolimatta toivoisi, että esityksen näkisivät kaikki. Queeria tutkivaa näyttämötaidetta ei koskaan voi olla liikaa.

Siegfried Studio Pasilassa 22.3., 25.3., 26.3., ja 6.4. Studio Pasilassa. Lippuja täältä. 
Esiintyjä: Mikko Kauppila, Ohjaus: Katariina Havukainen, Valosuunnittelu: Julia Jäntti, Teksti: Mikko Kauppila ja Katariina Havukainen

Voi vuosi 2017, olit ihan älytön. Hyvässä ja pahassa, minulle ja maailmalle. Kaikenlaista keskustelua, varsinkin pohjanoteerauksia, kuultiin pitkin vuotta. On vaatinut kovaa tahtoa uskoa siihen, että pohjakosketuksesta ei voi kun ponnistaa korkeammalle. Suunta voi olla vain ylöspäin.

1. Tom of Finland

Heti alkuvuodesta tuli kauanodotettu Tom of Finland -elokuva. Vihdoin ja viimein, ihan oikea, kunnon homoelokuva Suomessa. Ja sitten menin katsomaan sen kerran ja vielä toisenkin, ja jouduin toteamaan, etten pidä siitä. Touko Aaltonen ahdettiin suurmiehen heteromuottiin ja oikeastaan kaikenlainen homoseks(uaal)i oli karsittu elokuvasta pois. Ihan relevanttia, jos tehdään elokuvaa vaikka Mannerheimista, mutta ei silloin, jos elokuvan päähenkilö on homoerotiikasta ja fantasioistaan elämäntyönsä tehnyt taiteilija. Elokuva keräsi myös kiitosta ja palkintoja, joskin katsojatavoitteista taidettiin jäädä.

Elokuvasta kirjoittaminen oli yksi bloggarin urani vaikeimpia paikkoja. Yleensä sanon näkemykseni rohkeasti ja liikaa miettimättä, mutta elokuvan kohdalla piti miettiä. En olisi halunnut vaikuttaa kiittämättömältä tai turhasta valittajalta, toisaalta olisi tuntunut väärältä kehua ja kiitellä. Kysymyksiä olisi herättänyt myös se, jos olisin pysynyt tyystin hiljaa, olinhan kuitenkin juhlimassa elokuvan ensi-iltaa sekä Helsingissä että Turussa. Lopulta kerroin näkemykseni rehellisesti. Analyyttinen läpikäynti keräsi runsaasti kommentteja puolesta ja vastaan.


Postauksen myötä myös yksi elämäni lifegoaleista täyttyi Antti Holman siteeratessa minua Imagen Tom of Finland -artikkelissa. Tom of Finland -elokuvan heikkoutta paikkasi hienosti Turun kaupunginteatterin Tom of Finland -musikaali, joka tavoitti hienosti Laaksosen töiden seksuaalisen riemun ja ilottelun.

2. Loukkaantuneet valkoiset cis-homomiehet

Elokuvan herättämä keskustelu oli kuitenkin vielä vallan pientä. Kesällä nimittäin myllerrettiin maata Suomen sateenkaarikentällä siihen malliin, että aihetta käsiteltiin Helsingin Sanomissa ja Suomen kuvalehdessä asti. Asianajajilla uhkailuiltakaan ei vältytty ja puolin ja toisin nähdään nykyisin parhaimmaksi, etten enää asioi kahdessakaan homobaarissa. Muu maailma keskusteli tänä vuonna Pride-viikoillaan siitä, miten rodullistetut ihmiset voisi ja pitäisi huomioida sateenkaariyhteisöissä paremmin. Suomessa keskustelua taas käytiin siitä, kuinka homomedia QX:n täytyy saada mainostaa rasistista kommenteista tunnettua homoklubi Herculesta. Myöhemmin kesällä väännettiin transsukupuoliset yhdeksi teemakseen nostaneesta Turku Pridestä. Cis-sukupuoliset homomiehet homobaari Suxesin omistaja etunenässä vetivät herneitä nenään, kun kaikkea ei enää järjestettykään heidän huvikseen ja ilokseen, vaan ohjelmassa oli huomioitu myös muut sukupuolet ja ohjelmatarjonnat. Tässäkin kohdassa haluan erikseen kiittää ja kehua Turku Prideä siitä, miten hienosti tapahtumassa on pidetty mieleen Priden poliittinen historia. Yksi ehdottomia suosikki-Pridejäni, kiitos Turku!

3. Loukkaantuneet valkoiset cis-hetero(miehe)t

Maailma ei epäilemättä pyörisi ilman valkoista cis-heteroa. Turun Sanomat ilahdutti Hannu Miettusen kolumnilla siitä, kuinka homot tulevat jo korvista ulos, eikä mummeleiden homofobiakaan haihdu sillä, että homot juhlii Prideä. Olipa kyllä ärsyttävä kirjoitus ja ärsyttävä keskustelu, joka toisaalta poiki paljon hyviä vastakirjoituksia ja maailma kenties meni hiukan paremmin sijoilleen.

4. Transihmiset ja sukupuolisensitiivisyys

Vuoden aikana on käyty myös paljon keskustelua translaista ja transihmisten oikeuksista Suomessa. Itse pohdin mm. sitä, kuinka kansanedustajat eivät mitenkään voisi puhua vammaisista tai vanhuksista samalla tavalla kuin puhuvat transihmisistä. Sukupuolisensitiivisyydestäkin käytiin syksyn mittaan turhauttavaa ja loputonta vääntöä, kun lastenpsykiatri Jari Sinkkonen jostain syystä sai jatkuvasti mediassa läpi väärinkäsityksiin perustuvan tuohtumuksensa lasten sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta. Toiveeni järkevästä sukupuolikeskustelusta kuoli, eikä se ehkä taida elävien kirjoihin palatakaan.

5. Avioliittolaki 

Tasa-arvoinen avioliitto tuli voimaan maaliskuun ensimmäinen päivä. Päivä oli odotettu merkkihetki, jota odotellessa jostain käsittämättömästä syystä eduskunta käsitteli vielä viime metreillä Aito avioliitto -kansalaisaloitteen. Ilmeisesti oli kiva antaa kiusaajalle vielä ylimääräiset aplodit kun esirippu on jo laskettu. Nyt avioliittolaki on kuitenkin voimassa ja pianhan tässä juhlitaankin jo ensimmäistä vuotta avioliitto-oikeutettuina!

Muualla maailmassa puhuttiin Pride-viikoilla siitä, miten rodullistetut ihmiset pitäisi huomioida sateenkaariyhteisössäkin paremmin. Suomessa Pride-viikon rasismikeskustelu käytiin siitä, kuinka homomedia QX:n täytyy saada mainostaa rasistisista kommenteistaan tunnettua homoklubia Herculesta.

Hercules päätyi keväällä otsikoihin vahingossa ravintolan FB-sivulle tehdyn rasistisen päivityksen myötä. Asiaa seliteltiin valehtelemalla tökerösti esimerkiksi kaapatusta tilistä. Taannoin ravintolan osaomistaja Erkki Koski jatkoi arveluttavia päivityksiä omassa profiilissaan kertoessaan, ettei Hercules aio osallistua rekalla Helsinki Prideen Setan puheenjohtajan haukuttua heitä rasisteiksi (todellisuudessa Setan puheenjohtaja kutsui puheita rasistisiksi). Päivityksessään Koski ihmetteli "vihervasemmistofasistien paskan jauhantaa" ja "koomalampaiden realismin kieltämistä ja silmät ummessa unelmointia". Erikoinen lausunto jo siksikin, että homobaarin (entisistä) asiakkaista voisi monien kuvitella olevan juuri näitä "vihervasemmistofasisteja".

Keskustelu aiheesta alkoi Vihreiden kaupunginvaltuutettu Miikka Keräsen viattomasti twiitattua, kuinka hän toivoisi, ettei QX jatkuvasti mainostaisi Herculesta sivuillaan. Tähän toiveeseen yhdyin myös minä. Käytännössä kyse oli kevyestä ja arkipäiväisestä lukijapalautteesta. Suomen QX:ää pyörittävä Sami Montell ei (tälläkään kertaa) ottanut asiakaspalautetta kovinkaan hyvin vastaan, vaan lähti QX:n Twitter-tilillä aika erikoisille urille. Ensin jankattiin pitkään siitä, että he eivät tiedä mistä on kyse, vaikka tietävät mistä on kyse, mutta eivät kuitenkaan tiedä. Välillä todettiin, että ongelma on keksitty omassa päässä ja että he itse eivät näe mörköjä kaikkialla. Sitten keskusteltiin siitä, ettei kyse ole mainoksesta, koska näkyvyys on vastikkeetonta. Ennen vanhaan näin varmasti on ollutkin, nykymaailman somekanavissa ei enää niinkään: internet on täynnä näennäisen ilmaisia mainoksia. Jäin tosin pohtimaan, miksi QX:lle on näin tärkeää pitää kiinni ilmoituksesta, joka ei tuota edes rahaa? Itselleni olisi sekä kunnia-asia että itsestäänselvyys poistaa rasistisesti puhuvan yrityksen mainokset sivultani.


Twitter-keskustelua on vaikea jälkeenpäin tarkasti referoida: QX kun jostain syystä poisti jälkeenpäin omat twiittinsä (päivitys: QX ei poistanut twiittejään, vaan kyseessä oli ilmeisesti toimintahäiriö Twitterissä). Erikoista käytöstä taholta, joka kuvailee joutuneensa jatkuvan hyökkäyksen sekä asiattoman ja perusteettoman ajojahdin uhriksi. Samoin koen erikoiseksi Montellin tavan käsitellä omassa Facebookissaan muissa some-kanavissa saamaansa palautetta ja sitä lähettäneitä ihmisiä. Montellin käsissä on syntynyt niinikään myös QX Gay Gaala, johon liittyen Montellilla onkin paljastettavaa: vuonna 2014 minua on ehdotettu ehdokkaaksi Gay Gaalaan samaan aikaan useita kymmeniä, jopa satoja, kertoja, samasta IP-osoitteesta. En todella tiedä mistä on kyse, mutta ammattitaitoinen tapahtumatuottaja olisi tällaisessa tilanteessa saattanut ottaa suoraan yhteyttä ehdokkaaseen – ei käyttänyt omituista sattumusta vuosia myöhemmin aseena saatuaan työstään palautetta. Samassa hengessä päädyin Montellin FB-profiiliin myös kirjoittaessani muuten täydellisen Gay Gaalan notkahtaneen Aleksi Valavuoren esiintymisestä.

Twitterissä hyvin pienestä huomiosta ja kysymyksestä nousi äkkiä suurempikin keskustelu QX:n kierrellessä ja kieltäessä koko asiaa. QX muunmuassa vaati lähestymään myös muita Herculesta markkinoivia tahoja – ja niin tehtiinkin, muiden tahojen vastatessa palautteeseen fiksusti ja asiallisesti. QX on kuitenkin "pohjoismaiden suurin gaylehti", joten sillä on tässä asiassa myös suurempi painoarvo. QX myös puolustautui sillä, ettei Herculeksessa aiheudu ihmisille vaaraa, joten paikkaa voi mainostaa. QX twiittasi myös monien viihtyvän paikassa, joten siksikin paikan esiintuonti on jatkossakin perusteltua. Herculeksen osaomistaja Erkki Koski itse taas kertoo lukuisista ulkomaalaisista työntekijöistään ja ystävistään – hän ei siis voi olla rasisti. Aivan kuin mikään näistä seikoista voisi kumota rasistisia puheita. QX:n näkemys on siis ilmeisesti se, että rasistinen puhe ei haittaa. Tällainen näkemys on todella huolestuttava tässä vihapuheen täyttämässä ajassa. Ensinnäkään ei ole epäilystäkään siitä, millaisilta foorumeilta "vihervasemmistofasistit" ja realisminkieltämiset ovat Erkki Kosken sanavarastoon eksyneet. Toisaalta Päivi Räsänenkin on useasti kertonut lukuisista homoystävistään – kuten kaikki tiedämme, Päivi todella onkin suhtautunut seksuaalivähemmistöihin lämpimästi!


On huolestuttavaa, että noinkin asioita ymmärtämätön ihminen voi esiintyä toimittajana ja ylläpitää HLBTI-ihmisille mediaa, johon myös ihmisoikeusasiat kuuluvat. Pitäisi tietää, ettei kaikki rasismi ole suoraa väkivallan uhkaa: rasismi on yhteiskunnan rakenteissa, puhetavoissa ja ennakkoluuloissa. Se on pientä ja muille huomaamatonta ja siten suurta vahinkoa aiheuttavaa, mutta ei suinkaan aina fyysistä. Siksi tällaiseen tuleekin puuttua tiukasti, ei vain lässysti puhua ympäripyöreitä rasismin tuomitsemisesta, jos mitään konkreettista tuomitsemista ei tule. Rakenteelliseen ja asenteelliseen rasismiin puuttuminen kun tulee vaikuttamaan myös siihen, että fyysisen väkivallan välitön uhka vähenee.


Facebook-profiilissaan avautumisen päätteeksi Sami Montell uhoaa, kuinka itseasiassa me vaadimme QX:ää tuhoamaan toisen Helsingin homoyökerhoista. Luulot ovat aika suuret siihen nähden, että kyse oli tosiaan yhdestä pienestä, vastikkeettomasta tapahtumavinkkauksesta ja enemmänkin periaatteellisesta toiminnasta. Kuvaa kokonaistilannetta  hienosti. Samoin se, etten minä osaa keskustella, koska "kantani on lukittu". Siinä Sami Montell tosin on oikeassa. Rasismin ja vihapuheen suhteen kantani todellakin on lukittu.

Kaiken kaikkiaan käyty keskustelu ja siihen liittyvät ilmiöt kuvaavat osuvasti sitä, kuinka sateenkaariväen yhdenvertaisuudessa monin paikoin huomioidaan vain valkoisen ja hyvätuloisen cis-miehen etuoikeudet ja hyvinvointi. Koko tämä keskustelukin tuntui hiukan kiusalliselta: keskustelijat kun pääasiassa ovat valkoisia cis-miehiä. Mielelläni kuulisin näkemyksiä myös muilta, esimerkiksi ihmisiltä, joita rasismi omakohtaisesti koskettaa.

Montell kertoo tehneensä vuosia töitä homoyhteisön hyväksi tehdäkseen maailmasta paremman ja iloisemman paikan. Siinähän se hoituu, hyysäämällä rasismia paikassa, jossa meistä niin moni  viihtyy. Köyhät, muun väriset ja -sukupuoliset, älkööt vaivautuko.

P.S.: Sami Montell muistutti ystävällisesti, että Erkki Koski on mukana myös Mann's Streetin toiminnassa. Luulin paikan olevan jo edesmennyt, mutta jos näin ei ole, niin älkää herrantähden käykö sielläkään.

Usein huomaan vain kritisoivani ja reagoivani negatiivisiin havaintoihin, mutta nyt on kuulkaas aika antaa joulun hengessä positiivista palautetta!

Tämän hetken iloinen yllättäjä on elektroniikkakauppa Gigantti, jonka joulumainos onkin varmasti monille tuttu, sillä se huomioitiin jo monissa medioissakin laajasti.
Kolmen mainoksen sarjasta erityisesti huomiota herätti isän ja teinin vaikeasta mutta lopulta lämpimästä kohtaamisesta kertova mainos. Kuten sanottu, monessa mediassa mainos jo huomioitiinkin, mutta tämä mainos on niin hieno, että sen kestää kyllä katsoa useampaankin otteeseen.

Mainoksen nuori on tulkittavissa transsukupuoliseksi. Mainoksessa nuori ja nuoren isä katselevat toisiaan hiukan jännittyneesti ja kiusaantuneesti. Lopulta nuoren isä lähestyy lastaan ja ojentaa lahjan. Yllätyskäänteenä lahja ei olekaan täysin väärä ja fiasko, kuten jännittyneestä ja vähän jopa stressaavasta tunnelmasta voisi päätellä, vaan kauniisti nuoren identiteettiä tukeva ja siis onnistunut.


Tässä vaiheessa pahoittelut ontuvasta kielestä ja kuvauksesta. Katsoin mainoksen äsken varmaan seitsemännen kerran ja olen jotenkin hieman roska silmässä tunnekuohuissa. Ei ole joulumainos näköjään helppo asia ihmiselle. Somekommenttien perusteella en kuitenkaan ole ainoa, vaan mainos on herättänyt vahvoja tunteita laajasti.

Taannoisen Lidlin maitomainoksen tiimoilta kirjoitin siitä, miten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä on hyvä mainoksissa huomioida. Moni ei tuntunut ymmärtävän Lidlinkin mainoksessa olevaa ongelmaa: ei ole kyse siitä, että seksuaali- tai sukupuolivähemmistöjä käytetään mainoksessa, vaan siitä, miten heitä käytetään. Että kyse ei ole vitsistä, jossa enemmistö voi hauskasti nauraa vähemmistölle. Gigantissa homma on hoidettu juuri oikein: ei käytetä alentavaa naureskelua tai stereotypioita. Mainos on pelkästään kaunis, luonnollinen ja ennen kaikkea koskettava kuvaus. Aina ei tarvitse olla räiskettä ja hulvatonta komiikkaa, vaan joskus voi kiinnittää katsojan huomion paljon pienieleisemmillä asioilla.

Huomionarvoista on, ettei mainos muutenkaan istu perinteiseen joulumainosten genreen: harva uskaltaa tuoda kaupallisessa mainoksessa esiin esimerkiksi jouluun tiivistyviä perheiden sisäisiä jännitteitä ja ongelmia. Paljon kivampi kun usein on esitellä kuinka on kystä kyllä, tontut kurkkii ja lapsen poski on punainen omena. Yllättävällä tavalla mainos viestii siitä, että yksi ajatuksella ja merkityksellä valittu lahja on hyvä. Hienoa vastuullisuutta, monessakin mielessä.

Mainita pitää myös Gigantin reagointi palautteeseen. Mainoksen alkuperäinen nimi, Isä ja poika, nimittäin muutettiin palautteen perusteella muotoon Isä ja teini. Ymmärtääkseni ilman mitään vastamutinoita. Ja fiksuahan se toki onkin toimia, kun asiaa tuntevat ihan ilmaiseksi vinkkaavat. Ja parempi nimihän tuo kyllä ehdottomasti onkin.

Kaunis ja vaikuttava mainos ja luo toivoa siihen, ettei tämä maailma ehkä lopu ja huku mahdottomuuteensa sittenkään vielä tänäkään jouluna.

Mainoksen voit katsoa täältä!

Pride-viikkojen kulkuepäiviin liittyy aina ihana ilmiö ja tunne. Sen huomaa heti aamusta. Kaupungilla kävellessä tulee vastaan ihmisiä, joista näkee, että nää on niin Priden takia täällä. Joillain on jo kulkueasut päällä tai glitterit kulmissa, toisilla pieni sateenkaaripinssi rinnassa. Monet ovat tulleet jostain kauempaa ja ovat paikalla hyvissä ajoin. Voi luoda merkitseviä katseita samalla asialla liikkuviin vastaantulijoihin.

Siinä on jotain kaunista ja herkkää salaliittolaisuuden ilmentymää, joka ilahduttaa minua vuosi toisensa jälkeen.

En ehtinyt Turku Priden kulkueeseen tänäkään vuonna, koska olin työkeikan vuoksi estynyt, mutta puistojuhlaan ehdin miltei koko ajaksi. En ehtinyt hirveästi suunnitella mitään, joten ilmestyin puistojuhlaan tietämättä mistään mitään. Yhtäkkiä kuitenkin ympärilleni kerääntyi lauma kavereita ja ystäviä ja tuttuja ja uusia kavereita ja kaikkia tyyppejä. Siinä me istuimme, lavan vieressä kalliolla, siemailin viiniä ja söin raejuustoa ja nautin supertuulisesta mutta kauniin aurinkoisesta päivästä.

Kuten etukäteen lupailin, pyörähdin viiden maissa myös lavalla puhumassa. Toisin kuin muuta Priden viettoa, niin puhetta olin kyllä etukäteen suunnitellut! Paitsi ihan oikeasti en aikonut imitoida Vesa-Matti Loiria laulamassa Sannin Vahinkoa. Olen tästä vilpittömästi pahoillani. Mutku ainakin kahdeksan ihmistä äänekkäästi eturivissä vaati!

Sain myös heti tuoreeltaan palautetta mustapinkkiblokin dissaamisesta. Vaikken edes dissannut. Koska en ole kirjoittanut puhettani sanatarkasti ylös eikä sitä tiettävästi ole taltioitu, en voi nyt tähän hätään muistaa tarkasti mitä sanoin, mutta asiasisältöni oli kuitenkin se, että itse nautin Pridessä paljolti glitteristä, paljeteista ja kuoharista ja bailaamisesta, mutta on ok olla esimerkiksi mustapinkkiblokissa, jos ei glamourbailaaminen nappaa. Kuten ilmauksesta "on ok" (saatoin myös sanoa "ihan ok" tai "täysin ok", kuten sanottu, tarkkaa sanamuotoa ei ole tiedossa) voi päätellä, halusin tuoda esiin, että asia on ok. Että meitä on monenlaisia ja koitetaan selvitä yhdessä, koska emme nyt oikein eroonkaan toisistamme pääse. Mikä tietysti on marginaaliryhmien tavoite usein, pysyä erossa muista, ymmärrän myös sen. Mutta siis pahaa en tarkoittanut kenellekään, vaan nimenomaan halusin huomioida ikään kuin kaikki.

Tällä tyypillä oli uskomattoman ihana paljettitakki, oli pakko rientää perään nappaamaan kuva. Täydellinen!

Luojan kiitos tilaisuutta juonsi ihana ja hurmaava Rätt Queen, jonka räävittömyyksien jälkeen ei varmaan kukaan edes muista, että olen lavalla käynyt saatika puhunut. Rätt Queen herätti ihastusta ja vihastusta ja ymmärrän molemmat tunteet mainiosti. Tässä onkin toisaalta hyvä keskustelun paikka sille, mitä Pride-tapahtuman on tarkoitus olla, mitä se voi olla ja mitä sen kannattaa olla. Tavallaan on kiva, jos tapahtuma on iloinen koko perheen kesäjuhla, mutta ei siinä toisaalta oikein toteudu Priden alkuperäiset juuret, joita Turku Pridekin paljon haluaa muistaa. Siihen mielestäni sopii Rätt Queenin homo(miesten)kulttuurista nousevat, kieltämättä ronskit jutut. Toisaalta muistelin Helsinki Prideä, jota jonain vuonna juontanut Lotta Backlund spiikkasi eläimiksi pukeutuneen lastenmusiikkiyhtyeen puhumalla eläinpornosta.


Turku Pride etsinee kaikille kaikkea-tasapainoa, mutta valitettavasti kaikkea kaikille ei vaan voi olla kaikkea kaikille yhtäaikaa. On kiva, että tapahtumassa voi esiintyä myös punk-bändi, mutta toisaalta biletunnelmaa edistäisi huomattavasti paremmin hyvä poppis. Mitä toki sitäkin puistojuhlassa kuultiin. Erityisen kiva oli huomata, että Helsinki Priden tunnusbiisin esittänyt Mia Renwall oli saatu esiintymään!


Turku Pride on perinteisesti ollut epäkaupallinen tai ainakin kaupallisista yhteistyökumppaneistaan tarkka. Se on toki fiksua ja pitää ihmisoikeudet ja perusajatuksen keskiössä. Tapahtuman kannalta fiksua olisi toisaalta hyödyntää kaupallinen potentiaali, ottaa pyörivät rahat pois. Suomen Pride-juhlintaan on silmämääräisesti syntynyt hassu ilmiö: ensin yritykset eivät ole näkyvästi mukana ja sitten yhtäkkiä ovat. Mukanaolo kuitenkin tuntuu suurilta osin olevan sitä, että otetaan vain liikenevät rahavirrat pois: myydään Pride-rekvisiittaa ja kerrytetään kassavirtaa. Tämä on tietysti mukavaa ja ajatus taustalla on kaunis, että halutaan ilmaista tukea. Nimenomaan, ilmaista tuenilmaisua. Myymällä Pride-rekvisiittaa ja houkuttelemalla Priden viettäjiä ostoksille saadaan kaikki tavallaan ilmaiseksi: ei tarvitse tukea itse tapahtumaa eikä ottaa konkreettisesti kantaakaan. Pridestä tulee vähän kuin vappu: kaikki ovat mukana ja myyvät mielellään skumppaa ja tippaleipää, mutta jälkiensiivoukseen ei niin kovin hanakasti osallistuta.

Huh, menipäs nyt diipiksi ja vakavaksi, vaikka tarkoitus oli vain fiilistellä ihanaa Turku Prideä! Kiitos Turku Pride! Olit ihana! Oli ilo olla kummisi!

Tutkailin tapahtumakalentereita ja havaitsin, että Suomen kesä on yhtäkkiä täynnä Pride-tapahtumia!

En olisi muutama vuosi sitten uskonut, että Suomen kesä tulee olemaan lähivuosina täynnä Pride-tapahtumia. Tähän kun lisää kaikki mahdolliset silakkamarkkinat, porsasjuhlat ja siltakemmakat, joita joka notkelmassa järjestetään, saa Suomen kesässä olla todella sukkuloiva kosmopoliitti kokeakseen todellakin kaiken.

Pride-järjestäjät ympäri Suomen ovat ottaneet ihailtavan rohkeasti haltuun myös alku- ja loppukesän. Muutamat Pride-tapahtumat on nimittäin ehditty jo juhlia. Kauden aloitti helmikuussa Arctic Pride, ja Ruka Ski Pride jatkoi huhtikuussa. Pohjois-Karjala Prideä taas juhlittiin toukokuun puolivälissä ja Seinäjoki Pride viime viikonloppuna. Hurjaa ja siistiä!

Tänä kesänä Pride-tapahtumia on luvassa vielä ainakin seuraavissa paikoissa. Vetäkää hännästä, jos olen unohtanut mainita juuri sinun kotikaupunkisi tai -seutusi Pridet!

 
Pirkanmaan Pride 6.-11.6.2016  
Tampereen seudullahan on Pride-tapahtumien järjestämisestä kiistelty ja väännetty erinäisistä syistä jo useamman vuoden, mutta Pirkanmaan Prideille kannattaa osallistua jo ihan tapahtuman tukemisen vuoksi, ihmisoikeuksien ohessa. Hyvä Pirkanmaa!


Helsinki Pride 27.6.-03.07.2016

Helsinki Pride alkaa tänä vuonna saavuttaa sitä, mitä itse olen toivonut ja odottanut jo muutaman vuoden. Nyt aletaan nimittäin olla oikeasti kovan luokan tapahtumaviikko! Se on mahtavaa! En ole vielä muusta ohjelmasta täysin perillä, mutta avajaisklubilla nähdään esiintymässä ainakin ihanat Juuso Kekkonen ja Maija Vilkkumaa. Kuinka parasta, siis niinku oikeesti, aivan saatanan timanttia!

Helsinki Priden puistojuhla on myös mielestäni aiheettomasti saanut ihmiskunnan kiukun päälleen, eikä esiintymässä ole edes Cheekiä. Kansalaistorilla järjestettävä puistojuhla närkästyttää ihmisiä, sillä kaikki ovat täysin varmoja, ettei jäätävänkokoiselle kentälle (josta löytyy myös nurmialuetta, katsokaa vaikka silmällä) mahdu koko juhlakansa. Närää on aiheuttanut myös se, että juhlijat joutuvat levittäytymään eri alueille. En tiedä, missä kyseiset valittelijat ovat juhliaan aiemmin viettäneet, mutta vastaavaa hajaantumista on tapahtunut Pridessä about aina. Ja se on täysin luonnollista. Kansalaistori tarjonnee myös hyvän näkyvyyden lavalle, mikä on erittäin suuri parannus. Viime vuonna Kaivarissa lava oli sijoitettu niin, että lavalle ei puiden ja pensaiden takaa nähnyt, ellei sattunut olemaan niiden muutaman sadan onnellisen joukossa, jotka mahtuivat lavan edustalle. Ylipäätään toivoisin, että ihmiset valittaisivat tapahtumajärjestäjille vasta tapahtuman jälkeen (jos aihetta ilmenee), eivät jo varmuuden vuoksi etukäteen.

Helsinki Priden lisäksi on mainittava myös Eurogames Helsinki! Helsinkiläinen HLBTI-liikuntaseura H.O.T. ry sai tänä vuonna nimittäin järjestettäväkseen hlbti-urheilijoiden mestaruuskisat. Kisat järjestetään Helsinki Pride-viikon yhteydessä ja tuovat varmasti aivan uudenlaista kuhinaa ja sutinaa Helsinki Priden muutenkin kuhisevaan viikkoon. Jännittävää!




Lahti Pride 1.8.-7.8.2016
Lahti, tuo Suomen Chicago! Pride-tapahtuman rantautuminen Lahteen kertoo vain ja ainoastaan siitä, että kaiken Lahtelaisen epäglamour-glamourin sisällä sykkii ihan oikea inhimillisyys.

Hanko Pride 19.-21.8.2016
Vierailin Hangossa viisi vuotta sitten täysin epäpoliittisesti ei-Pride-hengessä juurikin elokuun kahdennenkymmenen päivän paikkeilla. Ei liene sattumaa, että Hanko Pride on päätetty järjestää juuri samaan aikaan. Minun ensivierailuani Hangossahan tällä halutaan muistella. Varma en ole vielä, mutta saattaapa hyvinkin olla, että vierailuni Hangossa saavat tänä kesänä jatkoa! 

Åland Pride 17.8.-21.8.2016
Jos nyt mietin karkean stereotypisesti (käymättä ikinä Ahvenanmaalla), niin Åland Pride tulee luultavasti olemaan ihana tapahtuma. Kauniit, suloisesti ruotsalaisittain solkottavat merihenkisesti pukeutuneet sateenkaari-ihmiset juhlivat ihmisoikeuksia ihanassa Ahvenanmaan kesässä. Oj että, mä en kestä.


Turku Pride 22.-28.8.2016
Ihanan kotikaupunkini Turun oma Pride järjestetään jo kolmatta kertaa! Häpeäkseni joudun tunnustamaan, että elämä on estänyt minua osallistumasta kahtena ensimmäisenä vuotena, mutta tänä vuonna pyrin siihen, että otan tapahtuman haltuun. En siis mitenkään militantisti vaan ihan vaan yleisesti osallistumalla ja olemalla todella fabulous glamour glitter unicorn. Ja loppujen lopuksi varmaan löntystelen kulkueessa jossain collegeasussa, mutta suunnitelmia on aina hyvä olla. Tulkaa kaikki Turkuun!


Sápmi Pride 25.-28.8.2016
Sápmi Priden nettisivut eivät jostain syystä ole toiminnassa, enkä löytänyt nopealla vilkaisulla muutakaan infoa päivämäärien lisäksi. Mutta ilmeisesti Sápmi Pride tullaan elokuussa järjestämään Anarissa. Seuratkaa paikallista ilmoittelua, kuten on tapana sanoa.

Päivitys 26.5.2016: 
Sápmi Priden kohtalo on joidenkin lähteiden mukaan hieman epävarma: tapahtuma piti alunperin olla jo nyt alkukesästä, mutta rahaongelmien vuoksi tapahtuma siirrettiin viime tingassa loppukesään. Jäämme seuraamaan tilannetta.

Loppukesästä ollaan kuitenkin järjestämässä jälleen myös Pargas Pride eli Paraisten Pride! Tätäkin jäämme seuraamaan! Jännittävää! 

Somessa aktiivinen ihminen ei luultavasti ole voinut välttyä Äitiyslaki-kansalaisaloitteelta viime päivinä. Kampanja on ottanut äitienpäivän ympärillä huikean loppukirin. Vaadittavasta 50 000 allekirjoituksesta puuttuu vielä kymmenisentuhatta, mutta eikös me yhtenä rintamana kerätä puuttuvatkin allekirjoitukset. Ja miksei enemmänkin!



Kaikessa selkeydessään ja yksinkertaisuudessaan äitiyslaissa on kyse naisparien lapsen asemasta. Äitiyslaki tarvitaan, jotta naisparin lapsella olisi syntymästään asti oikeus elatukseen, perintöön ja tapaamiseen molempiin vanhempiinsa. Nyt näin nimittäin ei ole, vaan naisparin lapsi voi saada kaksi vanhempaa vasta perheen sisäisen adoption kautta. Näin lapsen oikeudellinen asema on avoin raskauden ja parin ensimmäisen kuukauden ajan. Ja itse adoptioprosessihan voi kestää jopa vuoden, mikä nyt on järjetön ajatus, prosessin nöyryyttävyydestä puhumattakaan.

Äitiyslain myötä hedelmöityshoidolla alkunsa saadun lapsen voisi tunnustaa neuvolassa jo ennen lapsen syntymää: aivan kuten heteroparien miehetkin voivat. Selvyyden vuoksi on kerrottava vielä sekin, että äitiyslakia sovelletaan vain tilanteissa, joissa ei teoriassakaan ole miestä, joka voisi olla lapsen isä. Jos ja kun turhaa byrokratiaa halutaan lähteä karsimaan, niin turha perheen sisäinen adoptio on aika hyvä paikka aloittaa.

Kyse on siis nimenomaan lapsen oikeudesta ja turvatusta asemasta. Pahimmillaanhan lapsi voi toisen vanhemman kuollessa menettää molemmat vanhempansa, jos minkäänlaista juridista sidettä toiseen vanhempaan ei ole.

Sinänsähän koko tämä riehuminen kansalaisaloitteen kanssa tuntuu turhanpäiväiseltä: on nimittäin käsittämätöntä, ettei tämä laki ole ollut käytännössä ja täytännössä jo pitkään tai aina. Mutta kun niin ei ole, niin niin ei ole. Pistetään lakiasiat rullaamaan nyt!

Äitiyslaki-kansalaisaloitteen voi allekirjoittaa 28.5. asti täällä. Järkevintä on tietenkin allekirjoittaa heti, jos sitä ei ole vielä tehnyt.

Ja näin on saatu Arctic Pride-riennot päätökseen! Eilen vietettiin pääjuhlaa Lappia-talolla enkä kyllä valehtele yhtään kun sanon, että voisi muun Suomen Pridet ottaa Rovaniemestä mallia pääjuhlan järjestämisessä! Lapissa osataan nääs. Juhla oli samaan aikaan tyylikäs, rento, hieno, viihtyisä ja kaikin puolin tasokas. Ja ennen kaikkea oli ensiarvoisen tärkeää, että teatterin aulan pimeään nurkkaan oli pystytetty UMK-kisakatsomo, jotta juhlaväki pysyi edes suunnilleen kärryillä siitä, kuka tulee edustamaan Suomea.




Mutta takaisin varsinaisiin juhlateemoihin. Haluan nimittäin nostaa juhlavasti villamyssyäni kansainvälisten esiintyjien hankkimisesta. Juuri näin se pitää ollakin! Vaikka eipä kotimaisilla esiintyjilläkään heikosti mene. Näin jostain käsittämättömästä syystä Jukka Kurosen drag-show'n ensimmäistä kertaa vasta nyt. Niiiiin kova! Ja kuten illan aikana todettiin, Jukka Kuronen on Suomen paras Antti Tuisku, ainakin heti Antti Tuiskun itsensä jälkeen. Asian vakuudeksi en sattunut ottamaan drag-Tuiskusta yhtään kuvaa, koska keskityin kuolemaan nauruun.


Ja koska oltiin pääjuhlassa, keskityin muutenkin lähinnä uusiin päihin eli naamoihin, jotka Arctic Pridessa tuli tutuksi. Monta kivaa talvikaverii! Enkä edes itse ollut päissäni tai naamat. Kaikin puolin yllättävä juhla. Taksimatkalla yöpaikkaamme ilahdutimme taksikuskia arvailemalla Beckhamien täydellisen perhe-elämän synkkiä salaisuuksia. Ja sitä, onko ihan laillista seurata Brooklyn Beckhamia Instagramissa.

Nyt lienee Arctic Pride-aiheet taputeltu, paitsi että kovasti suunnittelen elvyttäväni tubettaja-persoonani ja julkaisevani jonkinlaista videomateriaalia Arctic Prideiltä ensi viikon aikana. En tosin yhtään muista, mitä olen kuvannut, tai olenko kuvannut mitään. Mutta yritän jotain ällistyttävää elävää kuvaa tuottaa iloksenne. Odottakaa sitä hännät tutisten!

Ihanaa sunnuntaita, ystävät!

Nyt on koko 900-metrinen Arctic Pride -marssi marssittu ja huh, että olikin kiva marssia!

Rovaniemen Pride-meiningit eroavat huomattavasti muusta Suomesta tai ainakin Helsingistä. Kun Helsingissä kulkuetta kerääntyy katujen varsille seuraamaan satoja tai tuhansia ihmisiä, ei Rovaniemellä kulkuetta ole katsomassa käytännössä ketään. Yhteensä yleisönä oli ehkä kymmenisen ihmistä.

Mutta vähäisen yleisön ei saa antaa hämätä! Kulkue nimittäin oli pitkä ja ihmisiä paljon! En tiedä numeroita tai lukuja, mutta odotin mielikuvissani todella paljon pienempää ja vähäeleisempää ryhmää. Nyt kaikki oli yllättävän suurta ja hienoa. Oli asuja, meikkejä ja kasvomaaleja. Lakanoita ja kylttejä. Huutoa ja aaltoja, hyvää meininkiä. Aikuisia ja lapsia ja muutama koira.

Kulkue päättyi Lordi-aukiolle. Mietin, että kuinka hauskaa on olla Pridessä juuri Rovaniemellä. Lordi jos kuka oli ja on euroviisuvoittajuuden lisäksi, tai juuri voitollaan, oivallinen symboli Pride-juhlinnalle. Harmi, ettei Lordia näy Pridessä sen kummemmin. Sen sijaan Lordi on tiettävästi tänään UMK-finaalissa jossain muodossa. Jossain homoille tärkeässä siis kuitenkin!

Juhlaosuus Lordi-aukiolla oli lyhyt ja ytimekäs. Hiukan ehkä ehdin tuon pienen hetken aikana paleltua, ja palasinkin ulkoriehan sijaan takaisin mökkiin.

Mutta onpahan ainakin yksi hyvä talvimuisto tällekin vuodelle. Ei siis lainkaan turha 900 metrin kävely.

Huomenta täältä Lapin sykkeestä!

Eilisillan Arctic Pride -ohjelmaan kuului komediaklubi Kauppayhtiö-nimisessä ravintolassa. Mielettömän siistiltä vaikuttava paikka, suosittelen! Paikalta olisi kuulemma saanut myös kaupungin parhaita burgereita, mutta minä poloinen ahdoin itseni aiemmin päivällä niin tukkoon kiinalaisbuffetissa, että ei burgerit maistuneet... Mutta hyvältä näyttivät! Paikka oli muutenkin aika hipstercool, mikä yllätti. Joka tapauksessa ihanaa, että Rovaniemellekin mahtuu noin selvästi elävää kulttuuri- ja taide-elämää. Ettei ole vaan kaikki seduloissa ja hotellien baareissa! Tai mistä minä tiedän, onko se paikallisista ihanaa. Mutta minusta on.

Ja jottei tämä menisi vain tyhjänpäiväiseksi ravintolakokemuksen, tai -kokemattomuuden ylistämiseksi, voin ylistää myös hulvatonta ohjelmaa! Komedia-illan avasi Lapin ylioppilasteatterin improryhmä (sellainenkin täältä Rovaniemeltä löytyy, vaikka sen toki tiesinkin), nimensä mukaisesti improvisaatioesityksillä. Kun yleisö oli lämmitetty ja rentoutunut, päästiin varsinaisiin pääakteihin Joel Hermaniin ja Jamie MacDonaldiin. Ihan mieletöntä juttua! Kuolin arviolta sata kertaa. Tulen yhdellä ehkä joskus julkaistavalla my day-videolla kertomaan, kuinka olen keksinyt tulevaisuuden ammattini. Niitä on videolla melko monta, mutta lisään kyllä ehdottomasti stand up-koomikon listan jatkoksi. Työurani on turvattu, mikään ei uhkaa! Joel oli tyystin uusi tuttavuus, mutta Jamien juttuja pääsin vähän kuulemaan jo Gay Gaalassa. Hyviä juttuja, kertakaikkiaan, mutta eihän ne nyt tälleen kirjoitettuna tietenkään toimi.

Ja tämän kaikenhan sanon tietenkin vain siksi, että Joel ja Jamie istuvat tuossa pöydän toisella puolella ja jakavat majoitustilat kanssani. Tosiasiassahan vihaan kaikkea tyhjän nauramista ja ylipäätään huumoria. Ainakin, jos siihen ei liity naiseksi pukeutunutta miestä tai alkuperäiskansojen alistamista. Silloinkaan en luultavasti suoranaisesti naura. Jos ei itke kunnes oksentaa hyperventilaation takia, ei elämä ole elämisen arvoista.

No ei, se oli vitsi. Laitan tähän loppuun vielä muutamat ruudut illasta. Nyt lähden Arctic Pride -kulkueeseen ja ulkoriehaan. Ihanaa ja vapauttavaa! Hauskaa lauantaita!