Tietoa mainostajalle ›

Vain Valavuori rikkoi Gay Gaalan täydellisyyden

Ja niin on tullut se hetki, kun kerron näkemykseni viimetorstaisesta QX Gay Gaalasta ! Kuulin jotenkin tosi paljon kritiikkiä aiemmasta ga...

Ja niin on tullut se hetki, kun kerron näkemykseni viimetorstaisesta QX Gay Gaalasta!

Kuulin jotenkin tosi paljon kritiikkiä aiemmasta gaalapostauksestani, jossa pohdin ehdokkaita. Se oli hassua, koska tarkoitus ei ollut dissata ketään, enkä mielestäni kyllä oikeastaan dissannutkaan. Jonkinlainen ajatusprosessi ja järkeily kun äänestäessä yleensä kuitenkin pitää tehdä, kun varsinkaan Gay Gaalassa ei kaikkiakaan voi äänestää. Gaalassa jotenkin huomasin taas bloggaamiseen liittyvän ongelman: on hirveän vaikea kirjoittaa kovinkaan kiinnostavasti mistään, jos koko ajan pitää varoa sanomasta mitään vähääkään kriittistä kenenkään tekemisistä, joka saattaa tulla gaalassa vastaan tai muuten jotenkin samaan tuttavapiiriin joskus. Toisaalta sama ongelma lienee muillakin.


Joka tapauksessa, olipa ihan hurjan hyvä gaala! Olen tykännyt vilpittömästi Gay Gaalasta aiempinakin vuosina, mutta tämän vuoden lupailut ennennäkemättömän siististä ja huolella valmistellusta gaalasta pitivät kyllä täysin paikkansa. Nyt voi jo sanoa, että oli niin kutsuttu korkean profiilin gaalatapahtuma. Paitsi se minglaaminen on kyllä vieläkin vähän kiusallista.

Palkintoja jakaneet julkisuuden henkilöt ja vaikuttajat olivat tänä vuonna aivan nextillä levelillä, samoin esiintyjät. Oli ihana nähdä tangokuningas Aki Samuli livenä ja viimeisenä esiintynyt Jenni Vartiainen yllätti suuresti. Gaalan hienoimpia hetkiä oli varmastikin jo pelkästään piispa Irja Askolan saapuminen gaalaan, puhumattakaan siitä, kuinka hienosti Askola puhui gaalassa.


Gaalassa oli tänä vuonna mielestäni jotenkin arvokkaampi ja yhteisöllisempi tunnelma kuin ennen. Surumielistä virettä gaalaan saatiin, kun gaalassa hiljennyttiin muistelemaan viime vuonna kuolleita Teri Niittiä ja Morgan Mäkelä-Deverauxia. Toisaalta vielä keskuudessamme oleville, merkittäville ja ikonisille henkilöille huomioitiin osoittamalla suosiota seisten.

Toisaalta palkintoja jakamassa oli myös yksi uskomattoman suuri notkahdus. En tiedä miksi helvetissä, mutta Aleksi Valavuori oli katsottu sopivaksi kutsua jakamaan Keep up the Good Work -palkinto. Monet pitivät Valavuoren saapumista paikalle hienona eleenä, mutta en kyllä voi tätä ymmärtää. Aivan kuin se, että lukuisien loukkaavuuksien ja törkeyksien jälkeen pakotettuna pyytää anteeksi, tekisi ihmisestä jotenkin pyhimyksen ja hyvän tyypin. Eikä nyt tarvitse käsittää väärin: voin olla täysin ajattelematta Aleksi Valavuorta, mutta en helvetissä halua häntä kiillottamaan sädekehäänsä meidän tapahtumaan. Että siinä sitä turvallista tilaa kaikille.


Valavuori oli onneksi vain lyhyt notkahdus muuten erinomaisessa gaalassa. Vuoden heteroksi valittiin ansaitusti Juho Pylvänäinen, joka puhui tapansa mukaan hienosti. Vuoden artisti -palkinnon voitti Sanni, joka oli yhtäkkiä ilmestynyt parvelle ja saapui henkilökohtaisesti hakemaan palkintonsa. Ihana Sanni. Täysin oikeaan osoitteeseen menivät myös Kalkkunan voittama kulttuurinedistämispalkinto ja Tuure Boeliuksen Vuoden homo.

Tapani mukaan ja tubettamisesta innostuneena häärin gaalassa myös videointihommissa. Pyrin saamaan alkuviikosta myös videofiiliksiä julkisuuteen! Sittenpähän näette!

Tähän loppuun vielä voittajat kokonaisuudessaan:
Vuoden homo: Tuure Boelius
Vuoden hetero: merivoimien ylikersantti Juho Pylvänäinen
Vuoden kirja: Tommi Kinnunen: Lopotti
Vuoden artisti: Sanni
Vuoden biisi: ALMA - Karma
Vuoden TV-tähti: Cristal Snow
Vuoden Keep Up The Good Work: Eurogames
Vuoden homoklubi: Hercules
Vuoden homopaikka (muu maa): Nightclub Mixei
Vuoden baari, ravintola, kahvila: Bear Park Cafe & KULMA
Vuoden drag: Jere Sivonen
Vuoden LHBTI-yrittäjä: Sari Airas & Pallo-kodit
Vuoden show: Antti Tuiskun Petokiertue
Vuoden muotisuunnittelija: Mert Otsamo
Palkinto homokulttuurin edistämisestä: Kalkkuna:
QX-kunniapalkinto: Sandra Hagman


You Might Also Like

2 kommenttia