Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kaupallinen yhteistyö: Juomavinkki & Gato Negro Rosé Heti kesän ensimmäisistä kuumista päivistä sen muistaa. Tunteen, josta on vaikea ...

Kaupallinen yhteistyö: Juomavinkki & Gato Negro Rosé


Heti kesän ensimmäisistä kuumista päivistä sen muistaa. Tunteen, josta on vaikea saada kiinni talven pimeydessä tai edes maaliskuun valoisina päivinä. 


Sen, kuinka viettää päivänsä kaupungilla, puistossa tai miksei rannallakin. Aurinko pökerryttää, kaikkialla tuoksuu aurinkorasva ja yleinen kesän aiheuttama humahdus, joka pökerryttää ihmiset kuin pörriäiset, päämäärättömässä onnellisuuden huumassa vapaina hoiperteleviksi kesän hedelmiksi. 


Niihin päiviin kuuluvat usein piknikit, huoleton syöminen ja hetken mielijohteesta mukaan napatut viinit. Kaikkeen kuuluu rentous, huolettomuus ja helppous. Ei jaksa huolehtia siitä, onko viini varmasti juuri oikea retkieväille, pitäisikö olla punaista vai valkoista. Silloin onkin parasta, jos viini on pakattu kesän seikkailuja kestävästi pahvipakkaukseen, joka on huoleton ja ekologinen vaihtoehto. Sellainen on esimerkiksi Gato Negro Rosé. Se on muuten viinin tuottajilta saamani tiedon mukaan myös vegaaninen, vaikkei asiaa vielä olekaan myyntipakkaukseen merkitty.

Vuosien varrella roseviinit ovat nostaneet profiiliaan kesän helpoista juomista ympärivuotisiksi, aivan oikeiksi viineiksi, juuri sille paikalle, johon ne kuuluvatkin. Silti roseviinit ovat itselleni juuri niitä kesän juomia. Ne maistuvat kaikille ja sopivat kaikkeen – ei ole väliä, nappaako kesäjuhlan noutopöydästä tai piknikkorista leikkeleitä vai mansikoita, rosé käy kaikelle. 



Yhtä paljon kuin viini ja lempeät seikkailut, kuuluvat kesääni myös yltäkylläiset salaatit.


Niiden kokoaminen on parasta: usein kuumat kesäpäivät venyvät yhtä pitkiksi kuin kesäillan varjot ja syöminen saattaa unohtua. Silloin kuumuudessa läkähtynyt kesäkolli tarvitsee nopeasti energisoivaa kesäruokaa. Kesäsalaattini ovat monipuolisia ja yltäkylläisiä, mutta syntyvät pienen lähikaupankin valikoimista. Pidän usein myös ruokakaappieni vakiovarusteina salaattiin sopivia osasia: erilaisia hedelmiä, pähkinöitä, juustoja, yrttejä ja salaatteja.


Kaikkien aikojen suosikkiraaka-aineeni varsinkin kesäisin on peruna: niitä voi keittää kerralla useammallekin aterialle. Edellisen päivän keitetyt perunat ovat jumalaisia, kun ne pyöräyttää öljyssä kuumalla pannulla ja maustaa suolalla ja pippurilla. Hedelmät, kuten persikat ja vesimeloni, antavat salaatille makeutta - monesti vesimeloni pelastaa myös kuumaa ja pitkää kesäpäivää seuraavan aamun, jos ilta on esimerkiksi venähtänyt pitkäksi. Ylipäätään salaatin pitää koostua tarpeeksi erilaisista elementeistä: pitää olla makeutta, hapokkuutta, pehmeyttä, rapsakkuutta ja ennenkaikkea värejä. On ihanaa, kun lähes jokaiselle suupalalle saa uudenlaisen makuyhdistelmän. Juuri tällaiseen leikittelyyn Gato Negron rosékin sopii mainiosti. Se pariutuu täydellisesti niin suolaisten lihaleikkeleiden kuin salaattien ja kasvisruokienkin kanssa. Eipä ihme, että Gato Negro on vuodesta toiseen Suomen suosituin viinimerkki. 



Tämä salaatti itseasiassa syntyi kesän ensimmäisenä kuumana päivänä: olin luvannut poikaystävälleni maistiaiset saamistani Gato Negro Roséista, sitten toinenkin ystävä sattui kyselemään kuulumisiamme ja tekemisiämme (saattoi aistia, että kuumana kesäpäivänä Einolla on varmasti viini kylmässä). Ehtoisana kesäkollina pyöräytin salaatit koko porukalle, sillä en suinkaan ollut ainoa nälkäinen. Litran viinipakkauksesta riitti vielä kesäpäivän ja puistoissa hengailun jälkeen lasilliset ruuankin kanssa. Leikkimielisesti väittelimme siitä, voiko roséviiniin lisätä jääpaloja. Tiukimmat asiantuntijat väittävät, että jääpalat eivät kuulu viiniin. Minä taas vetoan aina lomamatkaani Nizzassa, jossa viini tarjoiltiin useammassakin ravintolassa pyytämättä jäiden kera. 


Ilta-aurinko kurkisteli sisälle kotiini, istuin lempipaikassani ikkunalaudalla (leveät ikkunalaudat ovat asia, josta en ehkä koskaan voi luopua) ja mietin elämän ihanuutta. Kuinka kesä kaikesta huolimatta puhkeaa kukkaansa ja tarjoilee yllättäviä ja monipuolisia käänteitä. Aivan kuin kuuman kollin kesäsalaatti, jonka ohjeen jaankin seuraavassa kanssanne. 



KUUMAN KOLLIN KESÄSALAATTI


Tarvitset: 

Erilaisia salaatteja pohjaksi (valmis salaattimix käy mainiosti) 

Mozzarellaa (minipallerot ovat söpöjä, mutta voit mainiosti myös repiä ison pallon pieniksi paloiksi)

Persikoita (litteät persikat ovat suosikkejani)

Avokadoja

Miniluumutomaatteja

Paahdettuja pähkinöitä

Valmiiksi keitettyjä perunoita

Balsamiviinietikkaa / sitruunamehua

Oliiviöljyä 

Basilikaa tai muita yrttejä koristeluun 


Toimi näin:

  1. Rouhi tai silppua veitsellä pähkinät ronskeiksi paloiksi. Paahda kuivalla pannulla, mutta varo polttamasta, pähkinät nimittäin kärähtävät helposti!
  2. Pilko persikat mielesi mukaan. Pilko tarvittaessa myös mozzarella (myös minimozzarellat voi halutessaan halkaista). Halkaise avokado ja leikkaa siivuiksi pitkittäissuunnassa. Halkaise halutessasi myös miniluumutomaatit. 
  3. Valmistele perunat. Pieniin perunoihin riittää halkaisu, isoimmat voi leikata vaikka neljään osaan. Paista rapeapintaisiksi öljyssä pannulla, mausta suolalla ja pippurilla.
  4. Mausta vihreä salaatti balsamiviinietikalla tai sitruunamehulla ja oliiviöljyllä. Varo läträämästä, mutta älä kuitenkaan pihistele, hapokkuus on tärkeää! 
  5. Kokoa salaatti. Itse suosin valmiiden annosten tekemistä, mutta myös laakea kulho tai vuoka (itse käytän usein lasista piirakkavuokaa) käy. Kokoa salaatti kerroksittain mielesi mukaan, säästä yrtit ja paahdettu pähkinärouhe viimeiseksi. Mitä näyttävämpi ja kauniimpi salaatti, sen parempi, mutta älä hermoile. On ihana kesäilta, eikä silloin salaatin ulkonäöllä ole niin väliä. 
  6. Varmista, että kaikilla on juomaa laseissaan, tarjoile salaatti ja nauti.

Jäikö nälkä tai kaipaatko viinin kyytipojaksi muutakin syötävää? Tsekkaa myös muiden vaikuttajien vinkit ja reseptit Gato Negro Roselle Juomavinkin sivuilta!



Tänä keväänä ja alkukesänä on keskittynyt ihan eri tavalla hetkiin. Hetket rymistelevät ohi ja niihin yrittää tarttua, eikä kuitenkaan oike...

Tänä keväänä ja alkukesänä on keskittynyt ihan eri tavalla hetkiin. Hetket rymistelevät ohi ja niihin yrittää tarttua, eikä kuitenkaan oikein voi, koska kaikkea rajoitetaan. Olen katsellut ikkunastani alkukesän vaahteroita. Juuri silmuilleen päässeet, lähes neonvihreät vaahterat vasten kirkkaansinistä taivasta ovat yksi suosikkimaisemistani ja väriyhdistelmistäni. Ei missään muualla kuin luonnossa, muualla yhdistelmä on jopa minulle hiukan liikaa. Mutta luonnossa se on kaunis ja niin nopea, että sitä on katsottava pitkään ja hartaasti alhaalta ylös sillä hetkellä kun sen näkee. Ei tarvita kuin yksi kuuma päivä ja näky on poissa. Puut puhkeavat lehteensä ja menettävät vaaleanvihreytensä muuttuen astetta tummemmiksi. Nyt tämä näky on jo mennyttä ainakin Helsingissä ja puut ovat runsaassa lehdessä. Alkukesä on äkkiä ohi ja kääntyy odottamaan hetkeä, jolloin alkaa ahdistuneena pelätä kesän loppua. Päivä vain ja hetki kerrallansa. 

Vaahteroiden lisäksi nautin ja iloitsen jokaisesta näkemästäni tulppaanista. Puhelimen kuvarulla täyttyy kukkakuvista. Pysähdyn kuvaamaan valehtelematta jokaista, aivan kuten pysähdyn kuvaamaan iltaisin pitkiä varjoja ja ikkunoista heijastuvaa valoa läikehtimässä kaduilla. Harjutorilla on rehevä rykelmä vaaleanpunaisia, oikein muhkeita tulppaaneja. Karhupuiston pensaassa katseilta piilossa töröttää kolme keltaista tulppaania. Tulppaaneja on nyt kaikkialla ja se on yksinkertaisuudessaan täydellistä. Tulppaaneja voi olla yksittäin, pienissä ryhmissä tai suurina joukkoina. Aivan kuin ihmisiä poikkeusoloissa nauttimassa toisistaan. Salaa piilossa, pieninä ryhminä, tai mistään välittämättä näyttävinä rykelminä keskellä puistoa, kaikkien katseiden alla.



Poikkeusolot ovat saaneet myös muut ihmiset tarttumaan hetkiin ja tekemään nopeampia ratkaisuja. Näen kuinka vähän laittomasti ja sääntöjä uhmaten istuvat aurinkotuoleissaan suljettujen baarien edessä aurinkotuoleissa pussikaljaa juoden. Kuinka katutasossa asuvat ihmiset ovat avanneet ikkunansa levälleen, kantaneet nojatuolinsa kadulle ja koonneet pikkupöydän puulaatikkopinosta. Tehneet vaaleanpunaiset, yrteillä koristellut drinkit lasitölkkeihin ja kutsuneet kaverinsa paikalle. Kun tuolit loppuvat, istutaan katukiveyksellä ja ikkunalaudalla. Mikään ei ole kuin Suomessa ennen, kaikki on kuin muualla maailmassa ennenkin. Jokaiseen hetkeen pitää tarttua vielä kiihkeämmin ja hanakammin, koska huomisen suuntaa ei kukaan meistä tiedä. Kukkien ja puiden puhkeamisen ihastelun sijaan katselen lämpöä ja liikutusta tuntien sitä, kuinka kaikkialle ilmestyy ja puhkeaa terasseja. Niiden aika ei ole ihan vielä, vasta muutaman päivän päästä, mutta nyt jo voi nähdä, minne kannattaa toiveikkaana suunnata heti alkukuusta puhkeamisen ihmettä katsomaan. Terasseja puhkeaa aivan uusiin paikkoihin. On aivan pieniä, on tavanomaisia ja on jo aiempien vuosien runsaudesta entistä laajemmiksi viljelmiksi tulvahtavia terasseja.

Mikään ei kai ole vielä ohi ja mitä vain voi tapahtua, mutta voi jumalauta miten ihanaa on, että on lämmin, jopa kuuma, ja näyttää ainakin hetken siltä, että kesää ei sittenkään ole ihan kokonaan peruttu.

Universal Music Finland juhlisti Chromatican julkaisupäivää lähettämällä esim. meikäläiselle pienen Gaga-yllätyksen. Kiitos! En muista, ...

Universal Music Finland juhlisti Chromatican julkaisupäivää lähettämällä esim. meikäläiselle pienen Gaga-yllätyksen. Kiitos!
En muista, milloin olisin ollut viimeksi näin fiiliksissä uudesta musiikista! Lady Gagan Chromatica-albumi julkaistiin vihdoin ja viimein tänään. Vaikka kuuntelen levyä tietysti Spotifystä, enkä tiedä, onko levystä edes olemassa mitään fyysistä kappaletta, on mielessäni silti samaa jännitystä ja hyrinää kuin aikoina, jolloin uudet levyt olivat levyjä ja niiden saapumista piti odottaa malttamattomana postin mukana, asetella tyyny postiluukun alle, ettei lattiaan kolahdus riko levykotelon hampaita.

Heti intron alkutahdeista sain aamuuni älytöntä puhtia. Tanssin ympäri kotiani superpallona, tuli vastustamaton halu vetää päälle pelkät sateenkaari-jockstrapit ja pvc-takki ja syöksyä kaduille tanssimaan. Levy jyskyttää koko ruumiissa ja sielun sopukoissa kuin poppers yökerhojen tanssilattioilla tai dark roomeissa.

Samalla sain ihanan häivähdyksen sellaisesta nuoruuden fanituksen viimeisistä rippeistä, joita Gagan kanssa koin vuonna 2012. Lähdin vähän väsyneesti Gagan toistaiseksi viimeiselle Suomen keikalle, paikkani oli Hartwallin piippuhyllyllä, mikä oli valtava romahdus siihen, että edellisellä keikalla olin sentään jorannut eturivissä. Silti Gagan huuma vei mukanaan piippuhyllyltäkin, keikan jälkeen kahmin myyntipisteeltä mukaani suunnilleen kaiken kiertuekrääsän. Seuraavana päivänä itseltänikin salaa päädyin Kämp-hotellin eteen muiden fanien sekaan päivystämään. Huomasin siirtäneeni kotiinlähtöä ensin tunnilla, sitten kahdella, kolmella ja lopulta neljällä. Silloinen kumppanini oli epäuskoinen ja tyrmistynyt, että todellako olen näin kajahtanut, että en tule kotiin vaan seison jonkun hotellin edessä.
Lopulta alkoi tapahtua. Vartijat rakensivat mellakka-aidat, sympaattinen mutta jämäkkä vartija tuli rauhoittelevasti kuiskaamaan meille, että mitä ikinä tapahtuukin, niin rauhallisena pysymällä kaikki tulee menemään hyvin. Oli päivänselvää, että tästä ei enää lähdetä mihinkään, sillä Gaga on pian täällä.

Ja niin hän saapui. Lipui keskuuteemme pitkässä viitassaan ja sulkahupussaan. Vaelsi kenellekään puhumatta, keneenkään katsomatta aidan vierellä jakaen nimmareita. Minulla oli keikalta ostettu kiertuekirjanen mukanani, edessäni olevat ihmiset pyytelivät nimmareita kouluvihkoihin ja kangaskasseihin. Gaga oli jo pyyhältämässä ohitseni, kun tein jotain hiukan luvatonta. Ihan vain vähän kevyesti tartuin edessäni olevia ihmisiä olkapäistä ja ponnistin hieman eteenpäin saadakseni kiertuekirjaseni Gagan eteen. Jo ohi lipunut Gaga huomasi kirjani sivusilmällään, käännähti katsahtamaan sitä ja suhaisi tussillaan nimen kirjaseeni.

Nimmarihan on todellisuudessa onneton söhry eikä mitenkään hieno, MUTTA SE ON GAGAN NIMMARI KIERTUEKIRJAN KANNESSA. Lopulta myin surkeat kännykkäräpsyni Gagasta eräälle viihdesivustolle. Palkkio oli periaatteessa onneton, mutta kattoi juuri sopivasti matkakulut ja keikkalipun.

Viime vuosina Gaga ihmisenä tekemisineen on herättänyt hämmennystä. Hän on tietysti tehnyt rakastetun elokuvan ja hittibiisin sisältävän soundtrackin siihen, mutta country-vaiheen Gaga ei ole ehkä herättänyt tunteita samalla tavalla. Se on vain ollut. Toisaalta se on inhimillistä: ei kukaan jaksa riehua kaiken aikaa. Sitä Gagassa olen ehkä eniten rakastanutkin – kaiken uskomattoman tyylikikkailun ja medianäkyvyyksienkin keskellä hän on ollut yksinkertaisesti ihana ja elävä ihminen.


Nyt Gaga on palannut taas suurelle yleisölle tuttuun ja turvalliseen tanssipoppiin. Uuden levyn musiikkivideot, Stupid Love ja Rain On Me, ovat aika perinteisiä tanssikoreografiavideoita. Vaikka niiden visuaalinen ilme on futuristinen ja ihmisten maailmasta irrallaan, on niiden tunnelmassa ja puvustuksessa silti jotain kotikutoista ja maanläheistä. Vähän kuin katsoisi 1980-luvun koko perheen fantasiaseikkailuelokuvia. Ne antavat tunteen, että minä, tavallinen ihminen, voin todella päästä niiden mukana pois omasta ankeasta maailmastani, saada elämään värit. Juuri siinä juuri Gagan voima mielestäni on.

Koronan iskiessä näytti taas hetken pahalta ja Chromatica-levyn julkaisuakin siirrettiin. Pelkäsin, että kaikki tulee lässähtämään. Mutta toisin kävi. Varsinkin omalla kohdalla ja suomalaisille Chromatica tuli täydelliseen hetkeen. Kesä on puhjennut kukkaansa ja poikkeusoloja aletaan hiljalleen höllätä. Ei tunnu enää kielletyltä tai sopimattomalta tanssia ja riehaantua. Levy on hypnoottisen upea ja haluan vain jorata sen läpi kerta toisensa jälkeen. On ihana nähdä Gagan putoavan jälleen tukevasti jaloilleen, vaikka jalkoja fibromyalgia piinaisikin.

Lady Gaga – Chromatica Spotifyssä