Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Ai jumankekkahitsivieköön, se on melkein-vappuviikko ja se tarkoittaa sitä, että ensi viikonloppuna järjestetään Querelle Festival! Festa...


Ai jumankekkahitsivieköön, se on melkein-vappuviikko ja se tarkoittaa sitä, että ensi viikonloppuna järjestetään Querelle Festival! Festarikesä voi alkaa!

Querellen lyhyeen historiaan on mahtunut monenlaista haastetta – ensin alueen omistukseen ja vuokraamishaluttomuuteen liittynyt ajankohdan muutos ja sitten monenlaista hölmöilyä viestinnän suhteen. Mutkista ja virheistä on kuitenkin otettu opiksi ja nyt tapahtuma vaikuttaa omaan silmääni oikein kiinnostavalta ja lupaavalta. Tapahtumapaikka on omilla kotihuudeillani ja esiintyjäkattaus ihana – harmittaa vain, että Iisa esiintyy kanssani samaan aikaan! Toisaalta olen iloinen ja ihmeissäni, että oma showtimeni on noin hyvään aikaan! Kuvittelin olevani joku avausakti klo 10.30, jolloin en ole vielä itsekään paikalla. Muutenkin ihanaa, että uusia tapahtumia aletaan tehdä. Maailmassa, jopa Helsingissä, on aivan liikaa sieluttomia, suurten koneistojen festarituotantoja. Niilläkin on kiva rymytä, mutta joskus sielu kaipaa vähän kultturellimpaakin otetta. Querellesta löytyy musiikkia, drag-taidetta, kulttuuria,

Erityisen ihanan festivaalista kuitenkin tekee se, että myös minä esiinnyn! Olen jo vuosia haaveillut joskus pääseväni osallistumaan päiväkirjaklubityyppiseen tapahtumaan. Nyt saan ihan itse järjestää ja suunnitella koko tilaisuuteni! Perjantaina klo 22.00 luen Voima-lavalla arkistojen aarteita, teinivuosieni päiväkirjoja ja alkuvuosien blogipostauksia ja juttelen ylipäätään elämästä kaikenlaista. Alunperin olin suunnitellut eroottista nakutanssi- ja hierontaspektaakkelia, mutta sitten kuulinkin esiintyväni lähinnä puheille ja keskustelulle suunnitellulla Voima-lavalla, ja jouduin muuttamaan suunnitelmiani. Urani eroottisena taiteilijana ei kuitenkaan ole peruuntunut, vain siirtynyt odottamaan parempia aikoja. Toisaalta viimeksi julkisesti puhuessani imitoin Vesa-Matti Loiria Turku Priden lavalla, että mikään ei todellakaan ole varmaa. Elikkäs kaikki on mahdollista, kuten joillain optimisteilla on tapana sanoa. Minun tapauksessani kaiken mahdollisuus tosin on ehkä enemmän pessimismiä.

Mutta eniveisseli, odotan perjantaita innolla – vielä pitäisi koota päiväkirjat valmiiksi, että luettavaa riittää koko slottini ajaksi! Tästä tulee ihanaa! Tulkaa tekin sinne!

Querelle Festival järjestetään siis 26.-27.4. eli ensi viikonloppuna Train Factoryllä eli Vallilan makasiineilla Aleksis Kiven kadulla. Lippuja voi ostaa täältä.

Tsekkaa myös Instagramistani arvonta, jossa voit voittaa lipun Querelleen!

 Kaupallinen yhteistyö: Sokos & Suomen Blogimedia Olen viime aikoina miettinyt paljon somepersoonaani – sitä miltä näytän ja mill...


 Kaupallinen yhteistyö: Sokos & Suomen Blogimedia

Olen viime aikoina miettinyt paljon somepersoonaani – sitä miltä näytän ja millaisia kuvia haluan julkaista esimerkiksi Instagramissa. Mutkattomuus ja rentous on kiinnostanut. En ole aikoihin jaksanut ladata kameran akkuja tai sählätä muistikorttien kanssa, vaan olen
kuvannut oikeastaan kaiken puhelimella.

Puhelimella kuvaamiseen on itselleni liittynyt tietynlainen aitous – vertaan usein puhelimella kuvaamista filmikameraan: maisemien, asetelmien ja annoskuvien lisäksi kuvaan paljon näpsyjä tilanteista ja ihmisistä, usein kenenkään tietämättä tai huomaamatta. Kuvista tulee ihania ja tunnelmallisia, aivan eri tavalla kuin huolellisesti asetelluista somesisältökuvista. Kuvissa näkyy  itselle tärkeimmät ja rakkaimmat piirteet ihmisissä. Kuinka ihminen spontaanisti tuulettaa keskellä katua sille ajatukselle, että on vihdoinkin kevät, kuinka ihminen todellisella hartaudella kaapii viimeisiä sipsin muruja pussin pohjalta tai kuinka pöyristyneen pettyneeltä joulufani voi näyttää kuullessaan, että huomenna kerätään joulukoristeet pois. Kaikki aitoja asioita ja oikeita hetkiä, joita olen vähän vahingossa tullut taltioineeksi.

Farkkutakki: Makia // T-paita: Adidas // Farkut: Levis //  Laukku: Jack&Jones
Aitous, rentous, selkeys ja tavalliset perusasiat ovat viime aikoina kiinnostaneet myös pukeutumisessa. Nämä piirteet mielessäni kävin tutustumassa Sokoksen kevään ja kesän valikoimiin. Somessani esittelen usein toinen toistaan villimpiä asuja, materiaaleja ja värejä. Rakastan edelleen juhlia ja tapahtumien kuvausseiniä varten pukeutumista ja vaatteita, jotka ovat niin hirveitä, että ovat jo todella upeita. Silti suurimman osan arkipukeutumisestani olen kuitenkin hyvin arkinen ja tavallinen. Olen kaivannut laadukasta ja siistiä pukeutumista oikeaan elämään ja tavalliseen arkeen – yritän olla ajattelematta arkipukeutumista siltä kannalta, mikä näyttäisi hyvältä somessa. Samanlaista rentoutta ja helppoutta hain näihin kuviinkin: heitin kameran kassiin, hain Sokokselta vaatteet kuvauslainaan ja tyrkkäsin kuvaajaksi lupautuneelle Tiialle kameran käteen perusasetuksilla ja helpolla kalansilmäobjektiivilla.

Pukeutuminen bileisiin ja somekuviin on ihanaa ja tuottaa iloa, mutta suurimman osan ajastani tarvitsen aivan tavallisia vaatteita. PVC-takki tai pinkit villahousut eivät auta, jos pitäisi pukea päälle helposti yhdistettävät, perussiistit farkut, jotka ovat muuten olleet ostoslistalla kiusallisen pitkään. Vaikka tiedostan jokapäiväisessä elämässäni mustien, hyvin istuvien perusfarkkujen tarpeen, en saa aikaiseksi ostaa niitä. Näissä kuvissa jalassani ovat klassiset Leviksen mustat farkut. Minun piti napata mukaani myös mustat reisitaskushortsit, mutta unohdin ne kauppaan ja huomasin unohdukseni vasta, kun shortsit olisi kuvia varten pitänyt vetää jalkaan. Ehkä juuri tästä syystä perushousujen ostaminen on niin vaikeaa – olen niin tohkeissani kaikista vähän yllättävistä ja erikoisista tyylikokeiluista, että todelliset tarpeet unohtuvat.

Olen miettinyt paljon myös ikiaikaista suosikkiaihettani ja idoliani Spice Girlsin Geri Halliwellia - hurjista meikeistään ja mielikuvituksellisimmista esiintymisasuistaan tunnettu Geri väsyi rooliinsa totaalisesti ja meni aivan toiseen päätyyn. Viimeisillä keikoillaan hän esiintyi miltei meikittä ja piukeat esiintymisasut vaihtuivat jakkupukuihin. Ihan samoihin sfääreihin en ehkä itse mene (enkä toki olekaan uraani väsynyt maailmankuulu poptähti), mutta kaipaan vaatevalintoihini enemmän oikeaa elämää. Samaa todellisuutta ja helppoutta haluan nykyisin välittää myös somessani. En jaksa suorittaa elämäni suorittamisen esittämistä.

Aitouden, helppouden ja hyvältä tuntumisen ja näyttämisen lisäksi pukeutumisessa kiinnostaa jälleen jokakeväinen villitys: merellisyys. En ymmärrä, mistä tarve merimieheltä näyttämiseen aina kaivautuu esiin. Olen purjehtinut kerran (purjehdus kesti ehkä tunnin ja kävimme niinkin kaukana kuin Suomenlinnan toisella puolella) ja pelkäsin silloin enemmän kuin koskaan. Olin varma, että putoan mereen eikä minusta jää jäljelle kuin pinnalla lilluva Makian pipo, jonka olin purjehdukselle saanut. En selkeästikään ole merimies, en tässä enkä edellisessä elämässä, mutta raitapaidat ja kestävät materiaalit houkuttelevat.

T-paita: Makia // Farkut: Levis

Selkeyteen ja merihenkisyyteen taisin nytkin ihastua Sokoksella Makia-valikoimaa tutkaillessani. Kuviin valitsemani musta farkkutakki vei sydämeni heti – se on jämäkkä ja linjakas, väljä mutta istuva ja kertakaikkisen ihana. Se sopii moneen tyyliin ja antaa siistin vaikutelman, vaikka silmäpussit pilkottaisivat aurinkolasien alta ja sama t-paita olisi päällä kolmatta päivää. Sellaisia kesäpäivistä nimittäin saattaa joskus tulla. Olen fiilistellyt Makian Through the rough seas -tekstiä aina. Yksinkertainen ja sointuva lause, joka lohduttaa ja tuntuu henkiseltä silitykseltä. Että kaikesta selvitään, jopa henkisistä aallokkopurjehduksista, joilla mennään vähän Suomenlinnaa kauemmas. Ja valkoisessa t-paidassa ei vain voi näyttää kuin skarpilta ja siistiltä. Kun iho vä
hän päivettyy, loistavat sekä hohtava t-paita että kuulas ihoni kilpaa, näyttäen yhdessä mielettömän hyviltä läpi kesän.

Collegepaita: Diesel

Vaikka pukeutuisikin tavallisemmin ja yksinkertaisemmin, ei pukeutumisen silti tarvitse olla tylsää. Sokoksen valikoimistakin nappasin mukaani kuvauksiin perusvaatteita, joista löytyi pieniä yksityiskohtia, jotka tekivät vaatteesta kiinnostavan ja saivat ne näyttämään minulta. Dieselin musta collegepaita on toki vain musta collegepaita, mutta sen rinnassa oleva pinkki tehostenauha antaa paidalle säväyksen, ettei sen kantaja turvallisesta perusväristä huolimatta ole ihan keskiverto jamppuli, vaan hyvinkin kiehtova ja intellektuelli. Pinkki muoviläpyskä houkuttelee, koukuttaa, stimuloi aisteja ja nappaa mukaansa. Tai siis saa nappaamaan mukaansa, kuten itselleni paidan kanssa kävi.

Collegepaita: Diesel // Farkut: Levis
Kuvissa vilahtelevat Dr. Martensit ovat kuvausrekvisiittaa eli omani, mutta katsoin Martenseja löytyvän myös Sokoksen valikoimista. Ne ovat mielestäni kiehtovan mutta helpon arkipukeutumisen kulmakivi: siisti ja elegantti klassikko, olematta kuitenkaan tylsä tai huomaamaton. Pienillä yksityiskohdilla kertoo paljon – vanha viisaus sanoo, että uuden ihmisen tavatessa pitää ensimmäisenä katsoa hänen kenkiään. Muodin kannalta Martensien ikoniset keltaiset ompeleet ovat nyt hyvin pop: kirkkaankeltaista löytyi Sokoksen valikoimista useammalta eri merkiltä, monessa eri materiaalissa ja vaatteessa. Itseäni houkutteli Jack&Jonesin keltainen laukku – vyölaukkua muistuttavat laukut toimivat edelleen, aivan kuten viimeksi Sokoksen valikoimia kolutessanikin. Se tuo pientä väriä muuten tummaan pukeutumiseen. Väriä ja rentoutta hain myös Adidaksen retrohenkisestä t-paidasta, joka hauskana sattumana mätsäsi täydellisesti kuvauspaikan (eli Rantasen Timpsin rappukäytävän) seinään. En ole ihan varma paidan ja laukun värien yhteensopivuudesta, mutta en jaksa hermoilla siitäkään.

Värit kuuluvat kesään. Eikä kukaan katso paheksuvasti kukkaniityn värien sekamelskaakaan.

T-paita: Adidas // Laukku: Jack&Jones // Farkut: Diesel
Postauksen kuvat: Tiia Rantanen

Perjantaina järjestettiin jälleen Helsinki Drag Battle - joka muuten on vuodesta toiseen valtavan ihana tapahtuma. Niin myös tänä vuonna!...

Perjantaina järjestettiin jälleen Helsinki Drag Battle - joka muuten on vuodesta toiseen valtavan ihana tapahtuma. Niin myös tänä vuonna!

Tänä vuonna Helsinki Drag Battle kilpailtiin Teatteri Forumissa. Kilpailevien drag-taiteilijoiden joukosta löytyi niin pitkän linjan tekijöitä kuin ensimmäistä kertaa dragissä esiintyneitä tekijöitä.
Lavalla nähtiin kilpailemassa Magnus Love, Slaya Bit, Varanka, Dick Weenie, Anna-Kari Virranviemä, Monsieur Blanche, Lola Vanilla ja Klude. Kilpailijoiden lisäksi lavalla nähtiin Suomen nuorin esiintyvä drag-taiteilija, 16-vuotias Luka Tienhaara, viime vuoden voittaja Linnea von Kattendam, Drag-Leidit Lavalla sekä koko tapahtuman alunperin ideoinut Sheila.

Voiton vei kilpailussa ensiesiintymisensä tehnyt Anna-Kari Virranviemä. Se on hauskaa, sillä Anna-Kari Virranviemä oli yksi omista suosikeistani. Kaikki kilpailijat olivat hyviä ja kiinnostavia ja laajentavat hienosti käsitystä dragista – drag voi olla niin paljon muutakin kuin suurelle yleisölle ja Ruotsinristeilyillä näkyvää iskelmätähti-imitaatiota. Nekin ovat viihdyttäviä ja niille on tietysti paikkansa, mutta silti on ihanaa nähdä, kuinka drag-taiteilijat jopa Suomessa voivat hyvinkin osuvasti käsitellä sukupuolta, kehopositiivisuutta, identiteettiä ja ilmastonmuutosta hahmoillaan. Anna-Kari Virranviemän hahmon takana oleva Pasi Virtakari yllätti yleisön laulamalla itse. 

Kaiken glitterin, glamourin ja huikean korkeiden korkojen keskellä Anna-Kari Virranviemä oli virkistävä ja luonnollinen hahmo. Hahmo ei pyrkinyt kiinnittämään huomiota kimalluksella tai futuristisilla asuilla, vaan hurmasi yleisön koskettavalla ja samaistuttavalla, rakkautta etsivällä persoonalla.

Monipuolinen, kantaaottava ja käsitystä dragista laajentava drag-taide tuntuu ylipäätään olevan Helsinki Drag Battlen kantava teema vuodesta toiseen. Tapahtumassa oli ihana, lämmin ja rakkaudentäyteinen tunnelma, tälläkin kertaa (lue postaukseni vuoden 2017 tapahtumasta). Vahvasti oli myös esillä se, kuinka suuri voimavara drag on – niin tekijöilleen kuin katsojilleen.

Olipa ihana tapahtuma, kiitos kaikille! Helsinki Drag Battlea muistellessa maanantai menee mukavasti.