Tietoa mainostajalle ›

Turun yliopiston opiskelijoiden elämänlaatu kasvoi tänä syksynä kohisten, kun opiskelijaravintola As...

Turun yliopiston opiskelijoiden elämänlaatu kasvoi tänä syksynä kohisten, kun opiskelijaravintola Assarin ullakon remontti valmistui.

Remontin myötä ravintolaan saatiin myös melkoisen hulppeat uudet saniteettitilat. Yksi uusista vessoista oli hienosti merkitty sukupuolineutraaliksi. Tarkoitus oli selvästi hyvä, mutta merkintätavaksi oli valikoitunut hieman tökerösti sekä miestä että naista kuvaavat hahmot. Toteutuksesta ilmeisesti tuli palautetta, sillä kyltti vaihdettiin hiljattain uuteen.

Uusi kyltti ilmaisee, että "all gender restroom, anyone can use this restroom, regardless of gender identify or expression". Nyt vaikuttaa hyvältä!

Kyltissä oli kuvattuna nainen, mies, sekä jonkinlaiseen vinoonleikattuun mekkoon pukeutunut hahmo. Näiden lisäksi kuvassa on myös pyörätuolilla liikkuva henkilö, kaksipäinen mies, yksisarvinen, robotti, vauva, kissa sekä ilmeisesti Cthulhu. Mikä uskomaton vessa! Tunnelma varmaan kuin niillä hurjimmilla berliiniläisklubeilla, joista olen kuullut.


Vessaa voivat siis käyttää myös:

- Liikuntarajoitteiset - paitsi etteivät voi. Vessa ei ole invavessa.

- Yksisarviset - paitsi en ole kyllä tästäkään varma. Yksisarvisen ulosteissa on tunnetusti glitteriä, joka on mikromuovia, joka ajautuu vesistöihin ja sitä kautta ties minne aiheuttamaan arvaamatonta tuhoa. Yksisarvisten saniteettitilat tarvitsevat siis aivan omat yksilölliset viemäröintinsä, joita tuskin on Assarin ullakolla tehty.

- Robotit - robotisaatio edistyy, robotit kehittyvät ja ovat jo hyvin inhimillisiä. Mutta eikö robottien idea ikään kuin ole siinä, etteivät ne ole kuitenkaan liiallisissa määrin ihmisen kaltaisia? Robottien kehitys seis, ollaan jo liian pitkällä.

- Vauvat - Vauvojen huomioiminen on oikein hyvä, hyvistä lastenhoitohuoneista syntyy menestystarinoita, kuten esimerkiksi Ikeassa varmasti tiedetään. Harmi vain, ettei Assarin ullakon uudessa vessassa ole lastenhoitohuonepalveluita.

- Kissat -En ole käynyt katsomassa, mutta epäilen, että vessasta ei löydy hiekkalaatikkoa.

- Cthulhu - Huomaavaista, mutta en usko hänen käyttävän uusittuja ja moderneja saniteettitiloja. Sen sijaan Assarin vanhoissa, ihan luokattoman kamalissa vessoissa tämä mytologinen jumalolento ihan varmasti viihtyy.

Helpoimmalla tässä maailmassa varmasti olisi päästy, jos mitään uusia vessoja vääränlaisine kyltteineen ei olisi tullut. Kukaan ei kävisi myöskään luokattoman kamalissa vanhoissa vessoissa, jolloin kenellekään ei aiheutuisi minkäänlaisia tunteita siitä, millaiset kyltit vessoissa on. Kun kukaan ei olisi niitä näkemässä.

Nyttemmin tämäkin kyltti on jonkun aktiivisen kansalaisen toimesta jo poistettu. Jäämme odottamaan seuraavia kylttejä ja lappuja.

Lisäys:
Ja heti on tilanne muuttunut! Äsken Assarilla vieraillessani kaikkien vessojen sukupuolittavat kyltit oli muutettu pelkiksi WC-kylteiksi. Myös oikeasti invavessa näyttää Assarilta löytyvän, nyt kun asiaa tarkastelin. Ei tosin tuon ylläolevan kyltin oven takaa.

Lipsahdin vähän hiljaisuuden puolelle, vaikka pyhä tavoitteeni ja konseptiini kuuluva ylevä ajatukse...

Lipsahdin vähän hiljaisuuden puolelle, vaikka pyhä tavoitteeni ja konseptiini kuuluva ylevä ajatukseni ois postailla eli kirjata merkintöjä muistiin blogiin lähes päivittäin. No, ehkä vielä joskus. Olen sitten entistäkin pyhempi ja konseptiani kunnioittavampi brändi kun tämä tavoite joskus toteutuu.

Viime päivinä ei vain ole tehnyt mieli kirjoittaa, mieli on ollut sellainen. Paljon kirjoitettavaa ja muistiinmerkittyjä ideoita olisi ja on, mutta tuntuu nihkeeltä ja ajatuskin kiristää.

Lauantaina heräsin autuaan onnellisena, sitten luin hirvittävän tunnemyrskyn aiheuttaneen hienon lehtiartikkelin ja autuaan onnellinen päiväni olikin jotenkin tipotiessään. Onneksi löysin itseni kuitenkin kaupungilta, syömästä jumalaista suklaakakkua ja sitten työskentelemästä viinilasin ääreltä. Minusta tuli ihan hetkessä ihminen, joka noin vain työskentelee kahviloissa. Tai siis ei niinku kahvilatyöntekijä, vaan että levittäydyin sujuvasti matkapuhelimineni ja kannettavine tietokoneineni ja ulkoisine kovalevyineni pöytään tai oikeastaan sohvaan ja sitten vain työskentelin.

 Olen vain persekuningas eli I'm just asking että miksen ole ennen tehnyt näin?

Lauantai-ilta vei minut collegepöksyt jalassa bileisiin, bileistä toisiin ja vielä yllätys-Dynamoon, joka oli pitkästä aikaa ihana ja vapauttava. Ymmärsin lähteä ajoissa, kotimatkalla näin kolmet kauniit silmät ja kotona lähetin känniviestejä kuin Jippu konsanaan.

Vähän känniviesteihin, blogini konseptiin ja pyhään brändiini liittyen haluan kannustaa teitä muuten vastaamaan Suomen Blogimedian lukijatutkimukseen! Itsehän rakastan kaikenlaisten tutkimusten ja kyselyiden täyttämistä. Tähän nyt en ehkä voi itse osallistua, vaikka haluaisin: vastanneiden kesken arvotaan kaksi kappaletta Iittalan sadan euron lahjakortteja! Haluaisin uudistaa rumanväriset astiani klassisen värisiksi. Mutta se onkin ihan toinen juttu sitten, kerron siitä joskus tai en koskaan.

Villinä värisevää syysviikkoa, pimpulat ja pampulat!




Valittelin eilen täysin tukossa olevaa puhelintani. Eilen kaivauduin puhelimeni kätköihin ja luin es...

Valittelin eilen täysin tukossa olevaa puhelintani. Eilen kaivauduin puhelimeni kätköihin ja luin esimerkiksi tekstiviestejä vuodelta 2010. Kyllä, kuusi vuotta vanhoja tekstiviestejä. Itselläni oli sentään iPhone, mutta olin muistaakseni ystäväpiirini ainoa. Ilman iPhone-kierrettä ei näitäkään viestejä enää olisi, ja sehän olisi ehdottomasti kieltämättä katastrofi.

Elämä on ollut kyllä aika erilaista kuusi vuotta sitten pikkukylässä. Eikä oikeastaan yhtään hyvällä tavalla. Turun vuosien aikana on aika sujuvasti unohtanut pikkukylän arjen ankeuden, ja ihan hyvä niin.

Sensuroitu ja purtu henkilö on silloinen sutinani, demonia tai muuta hirviötä en tunne.

 
Ja sitten mennäänkin kauniisiin festarimuistoihin. Jollain on tainnut olla hyvä Ruisrock ja mustavalkoiset tunteet, myös vuonna 2010. Toisaalta voi myös miettiä, olisiko näin vahva rakkaus The Arkia kohtaan syttynyt ilman lantrinkipullon tyhjenemistä.


"Siniset housut" olivat läsnä myös Ruisrockissa. Liekö varmuusvälineistö peruja Ruisrockista vai jostain muualta, sitä tarina ei kerro. 


Kyllä on ollut elämä pikkukylässä hienostunutta: koodichat oli ja on yllättävän hyvä väylä tietynlaiseen seuranhakuun. Havainnot Seppälästä ja Lidlistä sen sijaan huvittavat. Tätä se on ollut ja tätä se monilla on yhä edelleen. Harmi, etten yhtään muista tai edes tiedä, kuka on Lidlissä ollut. Koska pitäisihän se nyt sentään tietää!
Tästä huhtikuisesta shokkiuutisesta vuodelta 2010 emme ole vieläkään täysin toipuneet. En tiedä onko kissakaan.

Tähän väliin täsmennys: sairasta maailmasta ei tee 50+ homo tai 17-vuotias orjapoika, vaan se, että molemmat olivat lähellä pikkukylää.

Eikä elämä nyt aina ollut täysin kuivaakaan. Välillä oli hienostunutta ja tyylikästä seurapiirielämää, unohtamatta pientä romanttista virettä:

Näin ylevää romanttista komediaa oli somerolainen seuraelämä anniskeluravintoloissa elokuussa 2010. Jumalan kiitos olen päässyt näistä vuosista yli ja eteenpäin.

Tähän lienee hyvä päättää tältä erää. Viestejä on loputtomasti, saatan palata näihin myöhemmin.