Teinikauhuklassikko kääntyy poikarakkaudeksi Teatteri Jurkassa – Scream the lovestory on upea
31.10.20Pressilippu esitykseen saatu
Teatteri Jurkassa sai halloweenina ensi-iltansa Markku Haussilan käsikirjoittama Scream the lovestory, joka tarkastelee uusin silmin 90-luvun kauhuklassikkoa Scream.
Esityksessä yhdistyvät murhat, dystopia, parodia ja homodisko, fanifiktiota unohtamatta - esitys tarkasteleekin Scream-elokuvaa homoeroottisen faniteorian kautta, joka tuli itselleni tutuksi vasta esityksen taustoihin tutustuessa. Minusta on toki hyvin luonnollista, että kauniita nuoria miehiä sisältävistä teoksista syntyy homoeroottista fanifiktiota kuin itsestään.
Teoksen esittely antoi odottaa homodiskoa, croptopeja, poikarakkautta ja camp-huumoria. Näitä kaikkia esitys toki sisältääkin, mutta pääpaino oli ymmärrettävästi ja silti yllättäen enemmän teinikauhussa ja Scream-elokuvasarjoja ja koko kauhuelokuvien lajityyppiä analysoivassa lempeässä parodiassa.
Näytelmän käsikirjoittanut ja esityksen toisena näyttelijänä nähtävä Markku Haussila on Instagramissaan ja aiemmissa töissään tuonut esiin rakkauttaan populaarikulttuurin ilmiöihin ja niiden camp-henkiseen parodiointiin ja tarkasteluun. Vaikka campiin yleisesti liitetään ajatus ”niin huonosta, että on jo hyvä”, on Haussilan tekemisissä selkeästi nähtävissä aivan muuta: teksti ja ajattelu on niin osaavaa ja terävää, että aiheeseen pitää olla syvää kiintymystä ja intohimoa, laajan asiantuntemuksen ohella. Vaikka camp olisikin överiä ja siinä mielessä epäuskottavaa, täytyy pohjalla mielestäni olla todelliset perusteet, joita lähteä kasvattamaan.
Myös heteronormatiivisuus ja mieheyden vaatimukset ja normit saa ansaitsemansa, yllättävän raikkaat kritiikkipiikit, jotka vetosivat (jopa) kaltaiseeni kaiken ajatelleeseen ja lukeneeseen homoaktivistiin. Yhdessä esityksen toisen näyttelijän, Aleksi Holkon, kanssa lavan hahmot vaihtuvat hiusten heilautuksella Drew Barrymoresta terapeutin kautta toisiinsa rakastuneisiin teinipoikiin hyvin luontevasti ja sujuvasti – ohjaaja Minna Harjuniemi on tehnyt mallikasta työtä. Vain puvustus jättää paikoin toivomisen varaa, vaikkei se esityksen kannalta keskeisessä osassa olekaan - croptopit voisivat olla lyhyempiä ja sporttishortsit piukeampia.
Suomen pienin ammattiteatteri Teatteri Jurkka on todellakin pieni, intiimi huoneteatteri. Sen intiimiys vaatinee esiintyjältä paljon, mutta samalla myös antaa katsojalle huomattavan säväyttäviä kokemuksia. Normioloissakin vain viitisenkymmenpaikkainen katsomo on poikkeusoloissa entistäkin intiimimpi, kun näyttelijä ottaa väkisinkin henkilökohtaisen katsekontaktin jokaiseen katsojaan, kun suurten salien etäisyydet ja massat puuttuvat. On siinä ja siinä, onko se mukavaa vai ei, mutta vahvojen tunteiden epämääräisyys onkin mielestäni teatterikokemuksen parhaita puolia. Pienikin ele ja vivahde välittyy, niin katsojalta toiselle kuin lavalta katsomoonkin ja katsomosta lavalle.
Scream the lovestorya esitetään Teatteri Jurkassa vuoden loppuun saakka, mutta liput kannattaa hankkia heti - paikkoja on todellakin vähän ja suurin osa esityksistä on jo loppuunmyyty! 11.11. esityksen (loppuunmyyty tosin jo sekin) jälkeen järjestetään myös keskustelutilaisuus, jossa allekirjoittanut eli minä olen myös keskustelemassa esityksestä ja sen herättämistä ajatuksista. Keskustelu striimataan myös Teatteri Jurkan Facebook-sivulle!
1 kommenttia
Oletko Somessa enää ollenkaan? Jos niin missä?
VastaaPoista