Voi vuosi 2017, olit ihan älytön. Hyvässä ja pahassa, minulle ja maailmalle. Kaikenlaista keskustelua, varsinkin pohjanoteerauksia, kuultiin pitkin vuotta. On vaatinut kovaa tahtoa uskoa siihen, että pohjakosketuksesta ei voi kun ponnistaa korkeammalle. Suunta voi olla vain ylöspäin.

1. Tom of Finland

Heti alkuvuodesta tuli kauanodotettu Tom of Finland -elokuva. Vihdoin ja viimein, ihan oikea, kunnon homoelokuva Suomessa. Ja sitten menin katsomaan sen kerran ja vielä toisenkin, ja jouduin toteamaan, etten pidä siitä. Touko Aaltonen ahdettiin suurmiehen heteromuottiin ja oikeastaan kaikenlainen homoseks(uaal)i oli karsittu elokuvasta pois. Ihan relevanttia, jos tehdään elokuvaa vaikka Mannerheimista, mutta ei silloin, jos elokuvan päähenkilö on homoerotiikasta ja fantasioistaan elämäntyönsä tehnyt taiteilija. Elokuva keräsi myös kiitosta ja palkintoja, joskin katsojatavoitteista taidettiin jäädä.

Elokuvasta kirjoittaminen oli yksi bloggarin urani vaikeimpia paikkoja. Yleensä sanon näkemykseni rohkeasti ja liikaa miettimättä, mutta elokuvan kohdalla piti miettiä. En olisi halunnut vaikuttaa kiittämättömältä tai turhasta valittajalta, toisaalta olisi tuntunut väärältä kehua ja kiitellä. Kysymyksiä olisi herättänyt myös se, jos olisin pysynyt tyystin hiljaa, olinhan kuitenkin juhlimassa elokuvan ensi-iltaa sekä Helsingissä että Turussa. Lopulta kerroin näkemykseni rehellisesti. Analyyttinen läpikäynti keräsi runsaasti kommentteja puolesta ja vastaan.


Postauksen myötä myös yksi elämäni lifegoaleista täyttyi Antti Holman siteeratessa minua Imagen Tom of Finland -artikkelissa. Tom of Finland -elokuvan heikkoutta paikkasi hienosti Turun kaupunginteatterin Tom of Finland -musikaali, joka tavoitti hienosti Laaksosen töiden seksuaalisen riemun ja ilottelun.

2. Loukkaantuneet valkoiset cis-homomiehet

Elokuvan herättämä keskustelu oli kuitenkin vielä vallan pientä. Kesällä nimittäin myllerrettiin maata Suomen sateenkaarikentällä siihen malliin, että aihetta käsiteltiin Helsingin Sanomissa ja Suomen kuvalehdessä asti. Asianajajilla uhkailuiltakaan ei vältytty ja puolin ja toisin nähdään nykyisin parhaimmaksi, etten enää asioi kahdessakaan homobaarissa. Muu maailma keskusteli tänä vuonna Pride-viikoillaan siitä, miten rodullistetut ihmiset voisi ja pitäisi huomioida sateenkaariyhteisöissä paremmin. Suomessa keskustelua taas käytiin siitä, kuinka homomedia QX:n täytyy saada mainostaa rasistista kommenteista tunnettua homoklubi Herculesta. Myöhemmin kesällä väännettiin transsukupuoliset yhdeksi teemakseen nostaneesta Turku Pridestä. Cis-sukupuoliset homomiehet homobaari Suxesin omistaja etunenässä vetivät herneitä nenään, kun kaikkea ei enää järjestettykään heidän huvikseen ja ilokseen, vaan ohjelmassa oli huomioitu myös muut sukupuolet ja ohjelmatarjonnat. Tässäkin kohdassa haluan erikseen kiittää ja kehua Turku Prideä siitä, miten hienosti tapahtumassa on pidetty mieleen Priden poliittinen historia. Yksi ehdottomia suosikki-Pridejäni, kiitos Turku!

3. Loukkaantuneet valkoiset cis-hetero(miehe)t

Maailma ei epäilemättä pyörisi ilman valkoista cis-heteroa. Turun Sanomat ilahdutti Hannu Miettusen kolumnilla siitä, kuinka homot tulevat jo korvista ulos, eikä mummeleiden homofobiakaan haihdu sillä, että homot juhlii Prideä. Olipa kyllä ärsyttävä kirjoitus ja ärsyttävä keskustelu, joka toisaalta poiki paljon hyviä vastakirjoituksia ja maailma kenties meni hiukan paremmin sijoilleen.

4. Transihmiset ja sukupuolisensitiivisyys

Vuoden aikana on käyty myös paljon keskustelua translaista ja transihmisten oikeuksista Suomessa. Itse pohdin mm. sitä, kuinka kansanedustajat eivät mitenkään voisi puhua vammaisista tai vanhuksista samalla tavalla kuin puhuvat transihmisistä. Sukupuolisensitiivisyydestäkin käytiin syksyn mittaan turhauttavaa ja loputonta vääntöä, kun lastenpsykiatri Jari Sinkkonen jostain syystä sai jatkuvasti mediassa läpi väärinkäsityksiin perustuvan tuohtumuksensa lasten sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta. Toiveeni järkevästä sukupuolikeskustelusta kuoli, eikä se ehkä taida elävien kirjoihin palatakaan.

5. Avioliittolaki 

Tasa-arvoinen avioliitto tuli voimaan maaliskuun ensimmäinen päivä. Päivä oli odotettu merkkihetki, jota odotellessa jostain käsittämättömästä syystä eduskunta käsitteli vielä viime metreillä Aito avioliitto -kansalaisaloitteen. Ilmeisesti oli kiva antaa kiusaajalle vielä ylimääräiset aplodit kun esirippu on jo laskettu. Nyt avioliittolaki on kuitenkin voimassa ja pianhan tässä juhlitaankin jo ensimmäistä vuotta avioliitto-oikeutettuina!