Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Poikarakkaus roihahtaa mökkireissulla jo toisessa elokuvassa – Pihalla saa viimeinkin ensi-iltansa

Melkein puolitoista vuotta sitten kirjoitin tulossa olevasta uudesta suomalaisesta homoelokuvasta . Pihalla pyörikin samana kesänä Helsink...

Melkein puolitoista vuotta sitten kirjoitin tulossa olevasta uudesta suomalaisesta homoelokuvasta. Pihalla pyörikin samana kesänä Helsinki Priden erikoisnäytöksessä kertaalleen, mutta sitten hiljeni, eikä elokuvasta kuulunut enää mitään.

Mutta nytpä kuuluu! Elokuva nimittäin tulee viimeinkin virallisesti ensi-iltaansa 30.11. Turussa, Tampereella, Helsingissä, Lahdessa ja Kuhmoisissa.

Pääsin näkemään elokuvan ennakkoon ja tartuin mahdollisuuteen tietysti heti! Odotin lempeää ja hellyyttävää, kesäistä Suomea kuvaavaa nuorisoelokuvaa. Sellaista homoeroottista kuvausta, mitä ei Suomessa ole tehty, mutta joita joskus teinivuosina latasin torrent-sivustoilta ympäri maailmaa. Näkemäni elokuvat olivat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta yleensä luokattomia amatööripätkiä, joita tunnuttiin tekevän vain homoilun tarpeesta.

On hauskaa, että kun Suomessa viimein tehdään kaksi "homoelokuvaa", on niiden lähtöasetelma hyvin samanlainen. Upea A Moment in the Reeds kuvaa mitäs muutakaan kuin odottamatta syttyvää kesämökkiromanssia keskellä kauneinta suomalaista luontoa. Kesämökille lähdetään myös Pihalla -elokuvassa. Teini-ikäinen Miku järjestää tuhoisat kotibileet, joiden seurauksena hän joutuu loppukesäksi vanhempiensa kanssa kesämökille. Kuinka ollakaan mökkinaapuriksi ilmestyy seksuaalisuudeltaan korostuneen avoin ja rento Elias, jonka seurassa myös epävarma ja pelokas Miku aukeaa homoseksuaalisuuden riemuun kuin kukat Eino Leinon runossa.


Odotuksieni vastaisesti elokuva ei ollutkaan silkkaa kepeää kesäkomediaa. Sen tunnelma on hiukan jännittynyt ja vinksallaan. Samaa tunnelmaa muistan aistineeni aiemmin esimerkiksi Tyttö nimeltä Varpu - ja He ovat paenneet -elokuvissa. Elokuvia alkaa katsoa kevyin mielin. Pian huomaa, että ennakko-oletus onkin ehkä väärä. Sitten elokuva jotenkin keikahtaa vielä lisää, eikä katsojana tiedä enää yhtään, mitä odottaa. Jokainen hahmo tuntuu jotenkin olevan äärirajoilla ja hukassa. Katsojana vain odottaa, mistä kulmasta pato ensimmäisenä murtuu ja mihin suuntaan vyöry lähtee. Varpun tai He ovat paenneet -elokuvan tasoista genrenvaihdosta ei tapahdu, vaan elokuva keskittyy enemmänkin kuuntelemaan murtuvan padon natinaa.

Juoni tuntui kertakatsomalta vähän turhan avoimelta ja aukkoiselta – se ei sitoudu aikaan tai paikkaan, vaan tuntuu leijuvan omassa eristäytyneessä maailmassaan. Toisaalta epämääräisinä taustalla häilyvät kriisit ja vaikeudet antavat tilaa päähenkilöiden tarinalle ja tekemisille. Epämääräinen irtonaisuus tukee henkilöiden kuvausta: kuinka voisikaan kuvata selkeästi ja loogisesti ongelmia, joita ihminen ei itsekään täysin osaa selittää, niiden ratkaisemisesta puhumattakaan?

Erityisesti diggailin elokuvassa Valtteri Lehtisen näyttelemää Eliasta. En hahmona, sillä hahmo on pahalla tavalla aivan liian tuttu ja todellinen homomiesten keskuudessa. Siksi sen kuvaaminen ja käsittely tuntuu tärkeältä. Elämä on vain bailaamista ja nussimista muista välittämättä. Rennon ja huolettoman elämän defenssinomaista suorittamista paniikista täristen, kun taka-alalla vaanivat huolet ja ongelmat kasvavat liian suuriksi. Oli suuri ilo huomata, että Uusi päivä -sarjan yltiölässyn Janin roolista tutuksi tulleesta Lehtisestä löytyy näyttelijänä myös särmää. Myös Mikko Kauppilan näyttelemä Miku on hiljaisuudessaan ja kiusaantuneisuudessaan hurmaavan sympaattinen ja aito.

Onnistunut roolitus ja hieno näyttelijäntyö erottavat elokuvan niistä homoilun tarpeesta tehdyistä kyhäelmistä, joita yökausia teinivuosinani katsoin.

Pihalla ensi-illassa 30.11.2018. Lisätiedot leffan FB-sivulta.

 

You Might Also Like

1 kommenttia

  1. Hei. Onko tietoa mistä tämän leffan mahdollisesti näkisi?

    VastaaPoista