Maanantaina YLE MOT julkaisi Sysmän yhtenäiskoulun rehtori Tuula Vuorisen haastattelun, jossa lauottiin uskomattomuudessaan legendaarisia repliikkejä. Olen lukenut näitä viikon mittaan useaan otteeseen uudestaan ja aina purskahtanut epäuskoiseen nauruun. Miten kenelläkään voi käydä mielessä, että tällaisia asioita kannattaa sanoa ääneen – ja vielä toimittajalle?


Tällaisten ajatusten ja puheiden julkitulonhan voisi kuvitella kertovan lähestyvästä tuhosta ja maailman pilaantumisesta. Itse ajattelen kuitenkin tämän olevan hyvä merkki: soveltumattomuus alalle tai kyseenalaiset arvot tulevat nykyisin esiin. Ennen eivät tulleet. Näin maailma muuttuu ehkä hiljalleen paremmaksi, eivätkä ammattikasvattajiksi kyvyttömät ihmiset pääse virkoihin. Vaikka ei tämä silti hyvältä tunnu.

Tulen surulliseksi, kuinka vähän ymmärrystä ja tukea on jo muutenkin heikommassa asemassa oleville vähemmistönuorille tarjolla. Sitten rehtori, joka on paitsi auktoriteetti ja johtaja, mutta myös esikuva ja aikuinen, puhuu noin. Antaa syyn ja luvan kiusata. Mitäs olet 12-vuotias homo.


Olisit vähemmän sinä itse ja enemmän mitä muut tahtoo.

Sillä olenhan itsekin ollut hyvin erikoisesti pukeutuva ja ärsyttävä pikkuhomo. Nykyisin saatan pukeutua niin, että Tuula Vuorinen pitäisi minua luultavasti hutsahtavana. Teini-ikäisen homoutta korostava erikoinen pukeutuminen lienee aika tavallista ja luonnollista: kun identiteetti muodostuu, sen rakennusaineeksi tarttuu ympäristön tarjoamia ulkoisia merkkejä. Niillä kertoo sekä itselleen että muille, kuka on. Identiteetti ja lopullinen minä löytyy kokeilujen kautta – itse olen esimerkiksi yläastevuosien jälkeen luopunut huulikiillosta. Voi antaa vihjeitä ja viestejä sanomatta kuitenkaan mitään. Toisaalta seksuaalisuudestaan tekee helposti suojamuurin ja vastahyökkäyksen. Jos seurauksena on vain närkästystä ja vihaa, on helpompaa tehdä kaikki heti selväksi eikä antaa yhtään periksi. Ei tule sitten myöhemmin kenellekään yllätyksenä tai pettymyksenä. Vahvan muurin takana on helpompi olla heikko. Provosoiva olemus ei ole kiusaamisen syy, vaan seuraus. Kiusaaminen ei lopu, vaikka kuinka yrittäisin olla pieni, näkymätön ja tosi tavallinen. Lopputulos on sama, teki itse mitä hyvänsä.

Muistan itse tavallaan voimautuneeni yläasteikäisenä juuri siitä. Miksi olla hankala, kun voi samalla vaivalla olla täysin mahdoton? Laitoin tukkaa enemmän takkuun, paksumman meikkivoidekerroksen ja leveämmät lahkeet. Samaa taistelua itseni ja maailman kanssa käyn edelleen. Tietysti halusin ja haluan, että kaikki pitäisivät minusta. Samaan aikaan tiesin ja tiedän, ettei niin tule tapahtumaan. Vaikka halusin ja haluaisin miellyttää kaikkia, tiesin ja tiedän samaan aikaan, ettei niin tule tapahtumaan. Minä en ole täällä miellyttämässä muita.

Pitää ottaa se tila, minkä tarvitsee. Ei sitä, minkä saa. Pitää olla sitä mitä itse tahtoo, ei sitä, mihin muut ja sysmäläinen rehtori antavat luvan. Vihalla ja närkästyksellä suhtautuville ihmisille ei pidä antaa vaikutusvaltaa omaan elämään.

Juuri siksi aion olla ärsyttävästi homo jatkossakin.

Palasin eilen heilani kanssa romanttiselta Tallinnan reissulta Viking Linen laivalla. Matka oli ihana ja rentouttava, enkä olisi uskonut laivamatkan sitä voivan romahduttaa. Toisin kuitenkin kävi.

Laivan baarissa oli yhteislaulu- ja tanssitapahtuma. Ehdin jo ilahtua, kuinka mukavasti matka meneekin kivan ohjelman parissa. Sitten juontaja alkoi ohjeistaa, että tansseissa on sekahaku, eli kaikki saavat hakea kaikkia. Siis naisetkin voivat hakea naisia, mutta miesparit eivät kyllä ainakaan humppaa sitten tanssi, ohjeisti juontaja.


En tiedä mitä juontaja kommentillaan haki, kai jonkinlaista huumoria ja viihdearvoa. Itseäni ei kuitenkaan naurattanut, eikä nähdäkseni muitakaan.

Toinen juontaja yritti kyllä paikkailla, että hänen mielestään kaikki voivat tanssia. Se ei kuitenkaan itseäni lohduttanut. Syrjivien vitsien aiheena oleminen on aina yhtä nöyryyttävää. Joutuu miettimään perustavanlaatuisia kysymyksiä, kuten sitä, onko turvassa. Tilassa, josta ei pääse pois. Katsomaan, miten muut ihmiset reagoivat, tajuavatko että vitsi kertoo myös minusta, nauravatko mukana vai suoraan minulle, huomaavatko muut miten pahalta itsestäni tuntuu. Kokonaisvaltainen häpeän ja nöyryytyksen tunne, jota ei oikein pysty edes käsittelemään. Sitä tunnetta ei kukaan kaipaa romanttisen lomansa päätteeksi, eikä tunne poistu, vaikka kuinka iloisesti laulettaisi euroviisuja lauluvihosta. Sattuneesta syystä ei tehnyt mieli enää osallistua, mutta sivukorvalla sain kuulla kattavan valikoiman seksististä älämölöä laulujen lomassa.

Tiedän toistavani itseäni ja tästä asiasta loputtomasti puhuminen uuvuttaa jo itseänikin. Syrjivää läppää heittävien ihmisten pitää kuitenkin ymmärtää se, että ihmiset, joista he puhuvat, ovat todellisia ihmisiä. Oikeasti siinä samassa tilassa, kuulemassa kuinka on jotenkin sopimaton, ei-toivottu tai kielletty. Ei missään vieraassa, toisessa ulottuvuudessa poissa silmistä tai loukkaavuuksien tavoittamattomissa. Näiden uskomattoman hersyvien humoristien pitäisi pikkuhiljaa näin vuonna 2017 alkaa tajuta, että syrjivä vitsailu ei ole ok, oli sitten kyse mistä ihmisryhmästä hyvänsä.

En usko tai edes väitä, että juontajan möläytys edustaisi mitenkään laivayhtiön linjaa. Niin tämä kuin moni muukin laivamatka Viking Linella on aiemmin mennyt oikein kivasti ja ongelmitta. Jonkun reissun olen tainnut joskus tehdä bloginäkyvyyttä vastaankin. Juuri siksi yhtiön olisikin hyvä vähän tarkistaa käytäntöjään ja sitä, miten laivan henkilökunta ihmisistä, siis matkustajista, puhuu. Jollekin kun matka voi olla ainoa, ja silloin tällaiset puheet herkästi jäävät edustamaan yhtiön linjaa.


Lisäys 17.8.2017 klo 13:15:
Viking Line pahoitteli ja alkoi tutkia asiaa. Kyseinen juontaja lähetti minulle henkilökohtaisesti anteeksipyynnön ja lupauksen sekä itselleen että minulle, että vastaavaa ei jatkossa tapahdu. Uskon, että kyse tosiaan oli ajattelemattomuudesta eikä vihamielisyydestä ja annoin mielelläni anteeksi fiksun yhteydenoton jälkeen. 

Turkulaisen Anniskeluravintola Portin miestenvessan katosta löytyy maailman paras vessakirjoitus. Kuvasta kiitos Vuoden hetero Juho Pylvänäiselle!

Tänään, 17. toukokuuta, vietetään kansainvälistä homo- ja transfobianvastaista päivää.

Monesti väitetään, että kaikenlainen fobioista puhuminen on nyky-Suomessa turhaa, kun asiat ovat jo tosi hyvin ja miettikääs vain menneitä vuosikymmeniä. Maailma on tottakai muuttunut, mutta yhä, jopa Suomessa monet joutuvat peittelemään suuntautumistaan, parisuhdettaan tai perhettään esimerkiksi sen vuoksi, että tietävät homouden vaikeuttavan työuralla etenemistä. Maailman tilannetta, esimerkiksi Tšetšeniaa, unohtamatta.

Tänään haluan kuitenkin kiinnittää huomionne erityisesti transihmisiin, ihan kotimaamme tasolla. Olen itsekin ollut joskus aiheen tiimoilta ymmärtämättäni käsittämätön idiootti. Se on asia, jota häpeän. Kunnolla olen herännyt todellisuuteen vasta viime vuosina. Nähtyäni, esimerkiksi Twitterissä, kuinka raskasta transihmisen arki on. Ja toisaalta, kuinka sanoinkuvaamatonta on, kun pääsee viimein osaksi sitä elämää, joka toisille on arkipäivää.

Mutta en nyt halua puhua enempää itsestäni ja omista näkemyksistäni. Tässä on vähän isompia, hallitustason asioita puhuttavana. Sen lisäksi, ettei translaki nykyhallituksella etene, on yhdellä tietyllä hallituspuolueella nähtävissä ihan rehellistä transfobiaa.

Content warningina sanottakoon, että ihan käsittämätöntä, transfobista ja -vihamielistä paskaa on luvassa seuraavissa ruutukaappauksissa. Tuntuu vähän väärältä jakaa näitä, juurikin edellämainituista syistä, mutta toisaalta koen sen myös velvollisuudeksi. Kaappaukset kun ovat suomalaisen hallituspuolueen nettilehdestä. Kukaan ei varmaan ylläty kuullessaan, että kyse on tietenkin perussuomalaisten Suomen uutiset -lehdestä. En linkitä, koska en halua kenenkään lukevan kyseistä sivua. Vihan ja ennakkoluulojen lietsonta on kuitenkin vahvasti läsnä, kuten allaolevista kaappauksista näkyy.

Köyhän ja pienen ihmisen asialla ratsastavien perussuomalaisten osalta Kela-korvausten ja lääketieteellisen diagnoosin jälkeisen hoidon hintojen kauhistelu ikään kuin turhana ja tarpeettomana on hyvin kuvaavaa. Lienee ilmiselvää, että kelakorvauksia ja toimenpiteitä on helppo jatkossa karsia entisestään, operaatio ja diagnoosi kerrallaan. Maailma kun on täynnä lääketieteellisiä toimenpiteitä, joita leikkaamalla saadaan säästöjä. Että kun on alkuun päästy, niin antaa mennä vaan. Ensin pikkusormi, sitten koko käsi.

Vannoin ja varsinkin toivoin, etten enää kirjoittaisi tapauksesta Aleksi Valavuori. Kuten sanottu, en koe Valavuorta kohtaan sen erityisempiä antipatioita kuin muitakaan vastenmielisesti käyttäytyviä ihmisiä. En halua heitä lähelleni ja kaikki on ihan fine, jos heitä ei näy.

Mutta nyt, vielä kerran, on kuitenkin pakko. Kohta täällä lienee Teemu Selänne kommentoimassa, että pita pahaa Valavuori on teille tehnyt.


Mielipiteeni Valavuoren vierailusta ja palkinnonjaosta QX Gay Gaalassa herätti kuitenkin gaalatuotannossa asti tarvetta kommentoida. Kommentointi ja keskustelu onkin hyvä. Gaalan tuottaja kertoi, että Valavuoren kutsun takana oli halu lopettaa ihmisten murjominen somessa ja osoittaa, että emme ole "kitkeriä ja pitkävihaisia narttuja" (huomaa yhtaikainen halu lopettaa somemurjonta ja misogyninen nartuttelu). Valavuoren somekohu oli koskettanut syvästi myös oman somekohunsa kokenutta, edesmennyttä Teri Niittiä, jonka aloitteesta Valavuori oli kutsuttu mukaan.

Ymmärrän Niitin näkemyksen, vaikka Teri Niitin kohu ja Valavuoren tietoiset somemölleilyt eivät olekaan millään lailla sama asia: Niitin moka oli ilmiselvä moka, Valavuoren toistuvat puheet taas tietoista tölvintää.

Valavuori siis saapui QX Gay Gaalaan kiillottamaan sädekehäänsä ja kehui Instagramissa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä oikein sielunveljikseen ja -siskoikseen. Aikamoinen muutos siitä, ettei homopelaaja koe oloaan mukavaksi heterojengissä eikä Valavuori itsekään kokisi oloaan mukavaksi homojengissä. Tai ettei palkkaisi homoja, puuterikuorrutetusta rimppakinttu-glitterhintistä puhumattakaan.

Ja nyt tuleekin ongelman ydin: Valavuori voi puhua kauniisti, mutta käytös ei ole muuttunut. Ei ne sanat, vaan teot. Valavuori retwiittasi "reilusti" myös hänen läsnäoloaan paheksuvat twiitit. Ja antoi samalla oivallisen kohteen seuraajiensa joukossa riekkuville homofobisille mölleille. Ja laumahan ymmärrettävästi hyökkäsivät Valavuoren läsnäoloa kritisoineiden some-tileille, eikä Valavuorta näkynyt näitä sielunsisaruksiaan puolustamassa.

Aidosti tapansa parantanut homojen kaveri olisi reippaasti sanonut, että nyt möllit turpa kiinni. Vaan eipä ole näkynyt ja siitä voinee jo tehdä johtopäätöksiä. Omien möllien ihailun loisteessa paistattelu menee kummasti sielunveljien ja -siskojen puolustamisen edelle. Jos Valavuori nyt yhtäkkiä onkin niin hyvillä mielin homojen parissa, se kannattaisi myös näyttää.

Tästä Valavuoren yhtäkkisestä homoystävällisyydestä palasi mieleeni viime marraskuiset kuvat Donald Trumpista heiluttamassa sateenkaarilippua. Heti Trumpin astuttua virkaansa katosivat Valkoisen talon nettisivujen HLBTI-osio. Ja aika pian tapahtui se kaikki muukin, jonka myötä oli selvää, että annetaan nyt hei tyypille mahdollisuus yrittää on välillä ihan tosi paska ehdotus. Persuissa maalaillaan jo Teemu Selänteestä presidenttiä, joten on ihan paikallaan olla vähän pitkävihainen ja kitkerä narttu, vaikka se joitakuita kiukuttaisikin.


Mutta niin, tähän päättyvät ajatukseni tämän vuotisesta Gay Gaalasta. Tapahtuma oli Valavuorta lukuunottamatta ihana ja kiva. Tämä on toki vain oma mielipiteeni ja kokemukseni ja tiedän, ettei kokemus ole ollut kaikille todellakaan sama. Joka tapauksessa, julkaisin eilen illalla vielä videokoosteen gaalasta, sen voi tsekata täältä tai tuosta alta, mikäli videon upotus toimii. 

Satuin loppuviikosta ravaamaan tilaisuuksissa, joissa kaikenlaista silmäätekevää ramppasi lavoilla puhumassa ja viihdyttämässä yleisöä.

Näiden tilaisuuksien jälkeen mietin vain, että voiko olla hauska ilman homovitsiä?

Ensimmäinen tilaisuus oli tietysti QX Gay Gaala. Lavalla pyörähteli näyttelijää, juontajaa ja laulajaa jakamassa ja hakemassa palkintoja. Gay Gaalaan homoläppä tottakai kuuluu jo tilaisuuden luonteen vuoksi. Homoläppä ei ollut pahantahtoista enkä ole mitenkään närkästynyt siitä. Mutta kuten useammankin ihmisen kanssa minglatessa satuin puhumaan, ei vuosikymmenien aikana tuhansia kertoja kuullut homovitsit ihan hirveästi enää naurata, varsinkaan hetero-oletetun viihdyttäjän kertomina hassutuksina. Enkä tässä nyt yritä kieltää vitsailemasta: ihan kuin jo edellä sanoin, niin homoläppä kuuluu Gay Gaalaan ihan luontaisena piirteenä. Tämä on lähinnä parannusehdotus.  Huumorilta kaipaisi raikkautta, rohkeutta, terävyyttä ja sitä kautta todellista osuvuutta. Muistan aiemmilta vuosilta esimerkiksi Miitta Sorvalin tai Jamie McDonaldin olleen jumalaisen hauskoja ja nerokkaita. Oli vähän kiusallista, kun hetero-oletettu kertoo homoille vanhaa vitsiä kaapissa kehittyneestä tyylikkyydestä.

Taannoin kävin myös toisissa, ns. epäseksuaalisissa hetero-oletettujen bileissä. Bileissä esiintyi imitaattori Jarkko Tamminen, jonka kiistattoman lahjakkuuden jokainen voi varmasti vuosikausien perusteella todistaa. Monen julkkisimitaation kohdalla joutui oikein keskittymään: onko aivan varmaa, että Paula Koivuniemen ääni todellakin tulee Tammisen suusta eikä taustanauhalta. Imitaatiot ja niihin liitetty lempeä piikittely oli viihdyttävää ja hauskaa. Lahjoja täytyy löytyä, että voi muuttua Tarja Haloseksi vain lippiksen pukemalla.

Jarkko Tammisen Antti Tuisku -imitaatio. Kuva ruutukaappaus omasta Snapchatistani.

 Mutta siihen se hauskuus loppuikin. Vuorossa oli Tammisen Antti Tuisku -imitaatio. Se oli ns. ihan paskaa.

Jokainen varmaan muistaa vuoden 2003, jolloin Antti Tuisku on Hintti Ruisku oli vielä uusi ja hauska vitsi, ainakin omalla yläasteellani. Jarkko Tamminen vitsailee show'ssaan toki vain "Antti Ruiskusta", mutta muuten vitsi on yhtä ankea. Vilpittömästi haluaisin tietää, mitä muuten niin huomiokykyinen ja hauska Tamminen on ajatellut Antti Tuisku-imitaatiota suunnitellessaan. Se oli tasoltaan nimittäin juuri tuota vuosi 2003 yläasteella -tasoa. Imitaatio itsessään oli huomattavasti heikompi kuin muut eikä perustunut Antti Tuiskun olemukseen oikein mitenkään. "Huumori" oli rakennettu sen varaan, miten Antti Tuisku kertoi muuttaneensa kakkoseen ja haluavansa B-rappuun ja mato on irti.

Joku muu, kuten Jarkko Tamminen itse, on varmaan seurannut Antti Tuiskun tekemisiä minua tarkemmin ja voikin varmaan kertoa, missä uransa vaiheessa Antti Tuisku on ottanut anaaliseksistä haaveilun keskeiseksi osaksi julkisia esiintymisiään? Miksi Antti Tuisku -parodiaan liitetään mihinkään liittymätön, halventava ja homofobinen seksiläppä, mutta muihin hahmoihin ei? Kyseessä on aivan sama pelleily kuin kansanedustaja Jari Ronkaisen huolesta Vuoden homoksi valitun Tuure Boeliuksen kohdalla: homoseksuaalisuus nähdään vain seksinä.

Kyseinen tapahtuma oli suunnattu aika hajanaiselle yleisölle, ja varmaan joku piti Antti Tuisku -parodiaa hauskanakin. Ympärilläni yleisön reaktiot tosin olivat aika vaisuja. Itsestäni läppä ei ollut mitenkään hauskaa. Sen lisäksi se sai oloni hämmentyneeksi ja kurjaksi. Fiilis oli samanlainen, kuin loputtomia homovitsejä kuunnellessa yläasteella. Että ei jumalauta, taasko? Vieläkin?

Ilman homovitsejä olisit hauskempi, Jarkko Tamminen.

 Lisäys 20:09: 
Jarkko Tamminen kommentoi postausta Facebookissa, osasi ottaa palautteen kivasti vastaan ja pyysi anteeksi, jos on loukannut imitaatioillaan.

Päivitys 06.02.2017 klo 20:09: Täsmennetty Tammisen puhuneen "Antti Ruiskusta".

Tiistai-keskiviikon unettomana yönä törmäsin  tiistaina ilmestyneeseen Tuure Boeliuksen YouTube-videoon. OLEN HOMO, ilmoitti videon otsikko.

(KUVA: Kaappaus Tuure Boeliuksen videosta.)

Arvatenkin päädyin klikkaamaan itseni videoon. 15-vuotias Tuure Boelius oli itselleni tuttu jo hänen vanhemmasta, Olenko homo?-otsikoidusta videostaan. Silloin Tuure vielä kielsi asian, mikä varmasti sen hetkinen fiilis olikin. Silti videon poikkeuksellisen fiksu ja avoin pohdiskelu vakuutti, ja yli 400 000 katsojaa saaneena vakuutti todennäköisesti jonkun muunkin.

Olen homo-videon sisältö taas oli juuri sitä, mitä otsikko lupasikin. Se ei nimittäin ole YouTuben suosikkitekijöillä mitenkään itsestäänselvää, vaan siellä jos missä klikkiotsikoilla heruttelu on yleinen käytäntö. Kuten Tuurekin videollaan mainitsee.


"Ehkä joku luuli että on kyseessä harhaanjohtava otsikko, että haluan näyttökertoja tai jotain tällaista, mutta en halua. Tällä videolla haluan kertoa teille avoimesti siitä, että mä olen homo."

Sille on kuitenkin syynsä, miksi kirjoitan videosta vasta nyt. Video nimittäin katosi sääntöjen vastaisena YouTubesta keskiviikkoaamuna. Syynä oli oletettavasti trollien joukkoilmianto, jonka perusteella video on automaattisesti estetty, ilman minkäänlaista tarkistusta. Ymmärrän, että YouTube on valtava koneisto, jonka sisällön kontrollointi on vaikeaa. Mutta noin helposti väärinkäytettävä, jopa väärinkäytöksille suunniteltu, systeemi on kyllä yksinkertaisesti perseestä. Toivottavasti siihen tulee muutos. Toisaalta videon ilmiantaminen kertoo siitä, että tässäkään asiassa Suomi ei todellakaan niin sanotusti "ole valmis". Hämmentävää oli sekin, kuinka jopa sateenkaariryhmissä pohdittiin sitä, kuinka haitallinen video voi olla, kun ei voi olla suuntautumisestaan varma. Olisikohan samaa keskustelua käyty, jos videolla olisi kerrottu tyttöystävästä? Älä nyt noin nuorena puhu tuollaisia, pojat voi alkaa vielä kiinnostaa, et voi olla varma!

Mutta takaisin videoon! Se on nimittäin mahtava ja hieno.  Hieman katkerana voi vain kysyä, että missä oli tällaiset... teini-teini-idolit, kun minä olin nuori? Eivät ainakaan YouTubessa tekemässä kaapistatulovideoita, lähinnä siksi, että YouTubea ei vielä ollut. Ajatelkaas, minä muistan sellaisenkin ajan! Kätevästi video ajoittuikin juuri Salkkareiden Eliaksen ruudustapoistumiseen. Onneksi uusi vertaistuki Suomen HLBTI-nuorisolle on heti valmiina tarjottimella. Ja tämä vanhushomo alkaakin laatia taiteilijavarhaiseläkehakemustaan heti tämän kirjoitettuaan.

Onpa kyllä kiva välillä päästä tiedottamaan iloisista hyvänmielen asioistakin! Jihuu, tästä tulee hyvä päivä!

Huh, en olisi ikinä uskonut, että postaus Lidlin maitomainoksesta aiheuttaisi tämän mittaluokan kohinaa. Se juuri kertoo postauksen aiheellisuudesta. Sain esimerkiksi kauan kaipaamani hiekkapillu-kunniamaininnan, oikein monena versiona. Olen odottanut tätä kunniamainintaa ja olen siitä otettu. Kiitos. Enkä muuten loukkaantunut mainoksesta. Loukkaannun henkilökohtaisesti hyvin harvoista asioista, joista kirjoitan. Voin loukkaantumatta kuitenkin tuoda havaitsemani epäkohdat ja suoranaiset typeryydet esiin. Kuten kirjoitin, en usko Lidlin ajatelleen mainoksellaan mitään pahaa. Pahaa mieltä kuitenkin syntyi, ja se on se mikä merkitsee.

Postauksen ja keskustelun tarpeellisuuden kohu kyllä teki jälleen kerran hyvin selväksi. On kuvottavaa, millaisella tarmolla voi ihminen pitää kiinni  olemattomasta oikeudestaan nauraa ja tehdä pilkkaa sorretusta ihmisryhmästä, joka selvästi tuo esiin, että tämä ei ole oikein. Pakko on silti saada repiä huumorinsa ihmisryhmästä, jonka elämän historiallisesta että nykyisestä traagisuudesta ei voi olla aavistustakaan. Ihmisryhmästä, jonka traagisuuden ja vaikeudet juuri se nauramisen oikeudestaan kiinni pitävä enemmistö suurilta osin aiheuttaa.

Ja nauraa vieläpä maitomainoksessa. Mainoksessa, jonka tuotteeseen viitatut vähemmistöt eivät liity mitenkään. Jonka mainostaminen on pääasiallisesti ihmiselle merkityksetöntä: ihminen todennäköisesti ostaa maitonsa ilman mainostakin, jos on ostaakseen. Että käännetäänpä hirveyksiä kokeneiden ihmisten kokemus meidän vähän paremmin onnistuneiden iloksi!

Oikeudenmukainen ja yhdenvertainen maailma ymmärtäisi olla närkästymättä, kun heikompi ilmoittaa, että ei naurata vaan sattuu. Mutta ei, on tärkeämpää saada närkästyneenä meuhkata netissä viidettä päivää siitä, kuinka mielensäpahoittajat pahoittaa mielensä typeristä asioista. Mitä siitä, että jollain on kamalaa, kunhan minä saan hassutella maitokaupassa.

Järkevä ihminen ymmärtäisi lopettaa kanssaihmistä loukkaavan toiminnan, viimeistään huomautusten jälkeen. Ei puuttuisi empatiakykyä: minua tämä ei loukkaa, mutta ymmärrän, että jotain toista loukkaa.

Kirjoitin alkuperäisessä postauksessani myös siitä, kuinka seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt halutaan nähdä erillisenä ja kaiken ulkopuolisena ryhmänä, joita voi verrata maitopurkkeihin tai satuolentoihin. Aivan kuin he eivät olisi osa yhteiskuntaa.

Tänään bussissa paluumatkalla Helsingistä Turkuun alkoi Twitteristä tulla ilmoituksia. Aleksi Valavuori twiittasi Iltalehden uutisen Lidlin mainoksesta saatesanoilla "nyt on taas joku puuterikuorrutettu glitteri-rimppakinttuhintti vetänyt maidot väärään reikään. Enkä tarkoita nenää". Myöhemmin twiittiä kyseenalaistaneeseen twiittiin Valavuori vastasi, että heille ei homoja palkata.

Että moi vain, Aleksi Valavuori. Puuterikuorrutettu glitteri-rimppakinttuhintti väärine reikineen täällä.

Minä ja muut olemme ihan oikeasti olemassa ja näemme ja tunnemme sen mitä Twitterissäsi huutelet. Joukossa on varmasti myös jokunen urheilijanuori, joiden jonkinlainen tsemppihahmo olet ainakin joskus ymmärtääkseni ollut. Kovasti toivon, että se tie on tulossa päätökseensä.

Mielelläni kuulisin näkemyksistäsi ihan kasvotusten, että miksi loukkaavasta mainoksesta huomauttaminen on sinulle niin kova paikka. Samalla näkisit, kenelle tai kenestä twiiteissäsi puhut. Josko edes hiukan ymmärryksesi laajenisi.

Lidl, omaa sloganianne mukaellen: nyt on halpaa. 

Vakiokauppani Lidl on monesti vuosien varrella onnistunut mainonnassaan hienosti. Mainokset ovat olleet hauskoja, itseironisia, kekseliäitä ja tarttuneet ajankohtaisiin uutisiin, kuten taannoiseen huulirasva-doping-kohuun.

Samaa ajankohtaista hauskuutta on varmasti tavoiteltu nytkin Lidlin maitomainoskampanjassa.

Kampanjassa kuitenkin mennään ihan sillä lailla kaasu pohjassa ikihonkametsään. Suuressa viisaudessaan joku mainostoimisto on keksinyt, että maitomainoksissa voi hauskasti hassutella seksuaali- ja sukupuolivähemmistöillä. Mainoslauseissa lukee, että

"Vihdoin uskallan tulla ulos maitokaapista" ja "Tunsin olevani oikea maito väärässä tölkissä".

Lidlin homo- ja transfobiset mainoskyltit. KUVA: Tuukka

Ette vitsailisi esimerkiksi kehitysvammaisilla, turvapaikanhakijoilla tai liikuntarajoitteisilla. Mikä saa kuvittelemaan, että seksuaali- tai sukupuolivähemmistöillä on ok vitsailla? Voin nimittäin kertoa, että ei ole.

En usko, tai ainakaan halua uskoa, että Lidl olisi tarkoituksella halunnut valita homo- ja transfobisen linjan markkinointiinsa. Uskon, tai ainakin haluan uskoa, että tarkoitus on ollut ennemminkin päinvastainen, tuoda vähemmistöjen asiaa esille. Siksi tämä niin kurjalta tuntuukin.

Lidlin ja muidenkin markkinavoimien olisi syytä ymmärtää yksi perustavanlaatuinen asia: jos otetaan jonkin vähemmistön asia mainokseen, kannattaa hassuttelun aiheena olevalta ihmisryhmältä kysyä, että miltä tämä tuntuu. Onko hauskaa, naurammeko teille vai teidän kanssanne. Tai onko kaikille asioille edes aihetta nauraa vai voisiko mainos olla jopa vakava ja muuten kuin huumorin keinoin puhutteleva.

Hauskuuden määrittely ei kuitenkaan kuulu vitsin keksijälle, vaan vähemmistölle, jolle nauretaan. Aivan sama kuin sivuuttaisi koulukiusatun kokemukset ja antaisi koulukiusaajan määritellä, onko hän kiusaaja vai ei.

Bloggari Mona Bling oli eilen vieraana Enbuske, Veitola & Salmisessa puhumassa transsukupuolisuudestaan. Jo yhdestä haastattelusta selviää, että transsukupuolisen elämässä arkipäivää ovat sellaiset ongelmat ja haasteet, joita ei niitä kokematon oikeastaan voi edes käsittää. Lähtien arkipäiväisistä tappouhkauksista Tinderissä. En voi käsittää, en ihmisten toimintaa enkä sitä, miltä kaiken tällaisen kestäminen tuntuu. 

Ihmisten moninaisuuden esiintuominen mainoksissa on erittäin hyvä, se ei ole ongelma. Ongelma on tapa, jolla vähemmistöjä tässäkin käsitellään. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt erotetaan normaaleista ihmisistä, erilliseksi ryhmäksi, aivan kuin vähemmistöt eivät olisi osa yhteiskuntaa ja esimerkiksi kävisi edullisten ostosten perässä Lidlissä. Sillä kyse nimittäin on osasta yhteiskuntaa ja ihan samanlaisesta edullisten ostosten etsimisestä kuin muillakin. Ei mistään, mitä pitäisi rinnastaa maitopurkkeihin tai satuolentoihin, vaan oikeista ihmisistä.

Toivon kuitenkin, ettei Lidlissä lannistuta tästä. Nyt vain reippaasti pyytämään anteeksi, ja ottamaan opikseen. Kuten sanottu, vähemmistöjen esiintuominen mainoksissa on erittäin hyvä, jopa toivottavaa. Se vain pitää tehdä asiallisesti ja ihmisarvo huomioon ottaen.

Jos ei tiedä, saa ja pitää kysyä. Muuten totisesti eksyy tieltä, ja sieltä takaisinrämpiminen on tunnetusti vaikeampaa kuin tiellä pysyminen. Tällä tavalla toimien Lidlin maito saa jäädäkin maitokaappiinsa.

Sosiaalinen media välitti jälleen iloisia uutisia kotikylältäni Somerolta!

Somerolla on jo vuosien ajan pitänyt päämajaansa koko kylän ylpeydeksi muodostunut Leather Heaven, joka myy motoristi- ja hevimursu-henkisiä vaatteita ja asusteita niitä halajaville. Puljun omistaja Timo Ilmosen on saattanut joku bongata myös televisiosta hiljattain alkaneessa Aarteenmetsästäjät Suomi -ohjelmassa.

En tiedä mikä on saanut tämän nahkataivaan hallitsijan tulistumaan, mutta joka tapauksessa Leather Heaven tiedotti eilen Facebookissa, että suvaitseminen ja nöyristely on sen verran hermoja raastavaa sontaa, että on pakko julistaa Leather Heavenin olevan heteroystävällinen kauppa.



En totisesti ymmärtänyt, mikä oli Timpan saanut näin hiiltymään. Ilmeisesti kyse oli kuitenkin taannoisesta uutisesta, kuinka avaruus on julistettu homoystävälliseksi alueeksi. Timppaa on kommentin perusteella kismittänyt se, että avaruuteen on lähetetty sateenkaarilippu.

Kaikki ovat varmasti lukeneet ja kuulleet Orlandon hirveistä tapahtumista. Ei tunnu kovin tarpeelliselta kirjoittaa mitään uutisraporttia, kaikki on kyllä jo kerrottu ja luettu.

Ja toisaalta tuntuu vaikealta kirjoittaa yhtään mitään: en osaa pukea sanoiksi sitä traagisuutta, ahdistusta ja kauheaa tunnetta mitä itse ja mitä varmasti kaikki muutkin tapahtuneesta kokevat. Ja juuri nyt, kun nimenomaan pitäisi puhua ja sanoa, eikä jäädä olemaan sanattomana hiljaa.

Enkä edes seurannut tapahtumia aluksi kovinkaan tarkasti. En ehtinyt, kuulin vain pätkiä sieltä täältä. Pariin päivään ehdin seurata uutisia, twiittejä ja tietoja vain iltaisin nopeasti. Koko kauheus paljastui pikkuhiljaa.

Vaikka kaikki kamala on tapahtunut maantieteellisesti kaukana, tulevat ne henkisesti lähelle ja tuntuvat henkilökohtaisilta.

Ihmiset eivät loppujen lopuksi eroa juurikaan toisistaan, samalla tavalla Grindrin profiilikuvissa näytetään vähän todellisuutta paremmalta ja juhlitaan iloisesti niin Turussa kuin Orlandossakin. Menehtyneiden nimien listoissa, kuvissa ja videoissa on paljon tuttua, vaikka ihmiset täysin vieraita olivatkin. Ja silti tuttuja, läheisiä ja rakkaita niin monelle.

Pelolle, vihalle ja ahdistukselle ei nyt saa antaa tilaa. Uhat pitää tiedostaa, mutta niiden ei saa antaa vaikuttaa omaan elämään. Päinvastoin, jos pelottaa, pitää toimia ja elää kaksinkertaisin voimin. Ottaa jokaisesta klubiyöstä, Pride-kulkueesta ja Grindr-profiilista kaikki ilo irti. Seistä ylpeänä ja pystypäin. Elää sekä itsensä että täältä jo lähteneiden puolesta.