Turkulaisen Anniskeluravintola Portin miestenvessan katosta löytyy maailman paras vessakirjoitus. Kuvasta kiitos Vuoden hetero Juho Pylvänäiselle!

Tänään, 17. toukokuuta, vietetään kansainvälistä homo- ja transfobianvastaista päivää.

Monesti väitetään, että kaikenlainen fobioista puhuminen on nyky-Suomessa turhaa, kun asiat ovat jo tosi hyvin ja miettikääs vain menneitä vuosikymmeniä. Maailma on tottakai muuttunut, mutta yhä, jopa Suomessa monet joutuvat peittelemään suuntautumistaan, parisuhdettaan tai perhettään esimerkiksi sen vuoksi, että tietävät homouden vaikeuttavan työuralla etenemistä. Maailman tilannetta, esimerkiksi Tšetšeniaa, unohtamatta.

Tänään haluan kuitenkin kiinnittää huomionne erityisesti transihmisiin, ihan kotimaamme tasolla. Olen itsekin ollut joskus aiheen tiimoilta ymmärtämättäni käsittämätön idiootti. Se on asia, jota häpeän. Kunnolla olen herännyt todellisuuteen vasta viime vuosina. Nähtyäni, esimerkiksi Twitterissä, kuinka raskasta transihmisen arki on. Ja toisaalta, kuinka sanoinkuvaamatonta on, kun pääsee viimein osaksi sitä elämää, joka toisille on arkipäivää.

Mutta en nyt halua puhua enempää itsestäni ja omista näkemyksistäni. Tässä on vähän isompia, hallitustason asioita puhuttavana. Sen lisäksi, ettei translaki nykyhallituksella etene, on yhdellä tietyllä hallituspuolueella nähtävissä ihan rehellistä transfobiaa.

Content warningina sanottakoon, että ihan käsittämätöntä, transfobista ja -vihamielistä paskaa on luvassa seuraavissa ruutukaappauksissa. Tuntuu vähän väärältä jakaa näitä, juurikin edellämainituista syistä, mutta toisaalta koen sen myös velvollisuudeksi. Kaappaukset kun ovat suomalaisen hallituspuolueen nettilehdestä. Kukaan ei varmaan ylläty kuullessaan, että kyse on tietenkin perussuomalaisten Suomen uutiset -lehdestä. En linkitä, koska en halua kenenkään lukevan kyseistä sivua. Vihan ja ennakkoluulojen lietsonta on kuitenkin vahvasti läsnä, kuten allaolevista kaappauksista näkyy.

Köyhän ja pienen ihmisen asialla ratsastavien perussuomalaisten osalta Kela-korvausten ja lääketieteellisen diagnoosin jälkeisen hoidon hintojen kauhistelu ikään kuin turhana ja tarpeettomana on hyvin kuvaavaa. Lienee ilmiselvää, että kelakorvauksia ja toimenpiteitä on helppo jatkossa karsia entisestään, operaatio ja diagnoosi kerrallaan. Maailma kun on täynnä lääketieteellisiä toimenpiteitä, joita leikkaamalla saadaan säästöjä. Että kun on alkuun päästy, niin antaa mennä vaan. Ensin pikkusormi, sitten koko käsi.