Pinkkipesun kritisoiminen on turhaa mielensäpahoittamista ja Pride-kulkue on pervojen provosoiva karnevaali – siinä Helsinki Pride 2019 -viikon keskeisimmät puheenaiheet.

Aiempi postaukseni pinkkipesusta on herättänyt keskustelua. Olen tottunut about kaikenlaisiin kommentteihin internetissä, enkä ota ihmisten lyhytnäköisyyttä henkilökohtaisesti, mutta nyt on vähän puututtava. Moni suhtautui asiaan niin, että minun asiani ovat ilmeisesti jopa liian hyvin, kun on varaa valittaa tällaisista asioista. Kyllä, juuri tästä on kyse. Asiani todellakin ovat hyvin, sillä voin ja jopa pitää puuttua Espritin pinkkipesun kaltaiseen toimintaan.
Esprit pinkkipesuine ja olemattomine hyväntekeväisyyksineen ei vaikuta suoraan minuun. Toisin kuitenkin on niillä Yhdysvaltojen kodittomilla sateenkaarinuorilla, joiden kustannuksella Esprit itseään pinkkipesee ja esiintyy suurena hyväntekijänä. Heillä sen sijaan ei ole mahdollisuutta tai ääntä tuoda tätä jalkoihin polkemista esiin.

Kertauksena vielä: Esprit juhlii näyttävästi, valtavan suuresti lanseeratulla Pride-mallistollaan Priden 50 vuotista historiaa, rakkautta ja LHBTI-yhteisöä. Tästä kaikesta Esprit armollisuudessaan lahjoittaa yhdysvaltalaisille kodittomille sateenkaarinuorille 12 500 ruoka-annosta. Kaksitoistatuhatta ruoka-annosta kuulostaa toki äkkiseltään paljolta, aikamoinen keko ruokaa. Mutta mietitäänpä ihan sekunnin tarkemmin: Yhdysvallat on valtava alue. Yhdysvalloissa 4,2 miljoonaa nuorta kokee asunnottomuuden joka vuosi. Heistä jopa 40% kuuluu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin - siis lähes puolet. Tästä jokainen voi jo arvailla, mikä merkitys 12 500 ruoka-annoksella on miljoonien ihmisten kodittomuuteen. Silti Esprit esittää välittävänsä ja auttavansa, tällä viikolla somekanaviini ilmestyi vieläpä #espritcares -hashtag. Esprit välittää – noin 0,7% voimalla!

En väitä tai tarkoita, että Espritin pitäisi pelastaa kaikki Amerikan kodittomat. Ei tietenkään. Laadultaan ja kooltaan epämääräinen ruoka-annoslahjoitus on kuitenkin täysin alimitoitettu ja olematon. Kohtuullisempaa (ja todennäköisesti aivan mahdollista) olisi lahjoittaa esimerkiksi ruoka-annos jokaista myytyä Pride-tuotetta kohti. Tai sitten toimia, kuten järkevät tahot toimivat: lahjoittaa tietty prosentti myyntihinnasta hyväntekeväisyyteen.


Se pinkkipesusta! Siirrytään persuihin ja kuuluisaan tolkun ääneen! Facebookissa on levinnyt erään perussuomalaisten nuoren kirjoitus siitä, miten hän on ennen kannattanut Prideä, mutta nyt on menty liian pitkälle. Kuvaan on liitetty epämääräisistä lähteistä napattuja kuvia: sateenkaarisiivissä ja nahka-harness-asussa esiintyvä mies sekä myöhemmin vielä kuva kieltämättä eeppisestä dildo-asusta. Kuvassa toinen mies on pukeutunut dildoista tehtyyn haalariin. Näiden kuvien annetaan ymmärtää olevan Helsinki Pridestä, joka karnevalistisuudessaan on täynnä kaulapantoja, harnesseja, eläinasuja ja dildoja. Todellisuudessa kumpikaan kuva ei ole Helsinki Pridestä, ainakaan dildoasukuva ei ole Pride-tapahtumasta ylipäätään. Viesti on se, että pitäisi olla vähemmän ja tavallisempaa, tyrkytetään liikaa, ollaan liian näkyviä, värikkäitä ja kaupallisia. Homoviha lisääntyy, kun karnevaali on liian näyttävä. Toisin sanoen valtaväestö ei tykkää, jos ette ole kunnolla ja toimi kuten me. Fun fact: Priden tarkoitus ei ole koskaan ollut, että sateenkaarijengi alkaisi toimia kuten heterot. Koska seksuaalivähemmistöt eivät ole heteroita.

Tähän aivan klassiseen homo- ja transfobiseen kampanjaan ja sen masinointiin ovat valitettavasti haksahtaneet myös monet sateenkaari-ihmiset. Asiasta kirjoitti ansiokkaasti myös Mari Saario. Aivan kuin huomaamatta ollaan taas tilanteessa, jossa annetaan tyystin ulkopuolelle määrittelyvalta sille, mikä on sopivaa, normaalia, tavallista ja korrektia. Prideä halutaan maalata tarpeettomaksi ja turhaksi ja korostaa sen ylilyövyyttä ja provosoivuutta. Eikä edes lapsia ajatella, kun joku voi nähdä miehen koiraksi pukeutuneena.

Jo järjestyslaki määrittelee sen, mikä julkisella paikalla on sopivaa. Sopivaan kulkuepukeutumiseen ei siis yksinkertaisesti tarvita yhtäkään oikeistolaista ohjeistusta tai vaatimusta.Varsinkaan maassa, jossa perinteenä on juhlia urheilukisavoittoja riehumalla munasillaan kaupungin keskustassa.

Jokainen Helsinki Pridessä käynyt tietää, etteivät väitteet sitä paitsi pidä paikkaansa. Karnevaali on kulkueesta edelleen loppujen lopuksi aika kaukana, provosoivuudesta puhumattakaan. Toki jos haluaa homovihaansa jollain perustella, on Pride tietysti hyvä perustelu. Kun ne homot on näkyvissä.

Ja mitä lapsiin tulee, niin en olisi huolissani: lapset leikkivät eläimiä koko ajan. On vain hyvä muistuttaa, että leikki-ikä on koko ikä. Mutta pidetäänhän koirat kytkettyinä taajamassa.

Poliisi osallistuu tänä vuonna ensimmäistä kertaa virkapuvuissa Helsinki Prideen. Poliisi on mukana yhdenvertaisuusvaltuutetun järjestämässä viranomaisrekassa sekä tavattavissa myös puistojuhlassa viranomaisten yhteisessä neuvontapisteessä.

Osallistumisellaan Poliisi haluaa kertoa kantavansa huolta myös seksuaalivähemmistöihin kohdistuvista viharikoksista. Vihapuhetta ei tule sietää ja rikoksista tulee aina ilmoittaa. Viharikosten tunnistamiseen ja torjumiseen on Ylen uutisen mukaan myös satsattu, oli kyseessä sitten etnisyyteen tai seksuaalisuuteen liittyvä viharikos.

Maailman metropoleissa poliisi ja muut viranomaiset ovat näkyneet Pride-kulkueissa jo kauan. Osallistuminen on tavallaan itsestäänselvää, eikä sitä kyseenalaisteta tai mietitä sen kummemmin. Samaa olen toivonut ja odottanut myös Suomen Prideille jo pitkään. Tänä vuonna Poliisi on viimein mukana ja se on tavallaan hienoa. Näkymisen ja puheen lisäksi vaadin kuitenkin konkreettista toimintaa. Kuulun itse niihin ihmisiin, jotka ovat luottaneet ja uskoneet poliisiin, ja sitten yhtäkkiä humpsis muutamassa vuodessa poliisin oma toiminta on johtanut siihen, että luottamus on romahtanut. Enkä ole fiilikseni kanssa yksin. Se luottamus olisi kuitenkin hyvä palauttaa.

Kauas on tietenkin tultu Stonewallin mellakoista, joista koko Pride-liike on syntynyt ja jotka syntyivät nimenomaan poliisiväkivallan seurauksena. Rasismia rehottavan Facebook-ryhmän jälkeen pelkkä kulkuenäyttäytyminen tuntuu ja näyttää kuitenkin pinnalliselta, vaikka uskonkin, että ajatus Pridessä näkymisestä onkin vilpitön. Liikaa on kuitenkin esimerkkejä siitä, kuinka poliisi on viharikosten kanssa joko kyvytön tai haluton toimimaan.

Pelkkä näkyminen Pridessä on pelkkää pinkkipesua: pinnallista ja retoriikan tasolla toimivaa imagonkiillotusta, joka ei johda mihinkään. Jos omat resurssit eivät riitä huomaamaan, mistä toiminnan voisi aloittaa, niin vinkkinä mainittakoon, että eräskin rasistinen ja väkivaltainen, kuukausia Rautatientorilla mieltäänosoittanut ryhmä suunnittelee ihan julkisesti iskua Helsinki Prideen.


Kärjistetysti tilanteesta voi löytää mustan huumorin värittämää hyvääkin: poliisi on jo valmiiksi rikospaikalla, jos ja kun isku tulee. Isku, jonka tehneen ryhmän toiminnalle olisi voinut ja olisi pitänyt panna stoppi jo kuukausia sitten.

Samaan käsittämättömyyksien sarjaan menee myös tarve saada Juha Sipilä ja Timo Soini mukaan Helsinki Prideen. Luin ensin asialla haaveillen maalailevan kolumnin Hesarista, sitten Nasima Razmyarin twiitin, jossa ministerit kutsuttiin ilon kautta mukaan. Siis mitä helvettiä? Kumpikaan poliitikko, varsinkaan Soini, ei juuri muuta ole tehnytkään kuin ankeuttanut ja kurjistanut vähemmistöjen elämää sekä tarjonnut puolueensa jäsenille eturivin paikat päästä kilpaa laukomaan loukkauksia. Translaki ei ole edennyt ja avioliittolakia vastaankin tehtiin kaikki voitava (Sipilä ei toki sentään pyrkinyt enää torppaamaan läpimennyttä lakia, vaikka alunperin vastaan äänestikin).

Ylipäätään olen pöyristyneenä seurannut sitä tapaa, jolla koko kansa yhtenä rintamana on syleillyt Soinia ja muita Perussuomalaisista irtautuneita persuja. Aivan kuin ihmisten näkemyksissä, toiminnassa ja puheissa ei olisi mitään vikaa, vain puolueen nimi oli ongelma. Kauniit mutta täysin tyhjät puheet ihmisarvosta ja -oikeuksista ovat yhtäkkiä suurta ja ihailtavaa viisautta, kun ne puhutaan uuden nimen alla. Käytännön toimia ei ilmeisesti tarvita. En ole kovin toiveikas, että kauniit puheet johtaisivat minkäänlaiseen muutokseen toiminnassa.

(Olemattoman) muutoksen konkreettiseen näyttämiseen Razmyarkin toivoakseni kutsullaan pyrki. Järjestys on kuitenkin täysin väärä: Prideen ei sovi tulla kiillottamaan imagoaan tyhjänpuhumisen jälkeen. Poliittisen linjan muutos ja esimerkiksi translain reipas edistäminen ja maaliinsa saattaminen ovat tekoja, joita nyt odotetaan – ei tärkeänä kulkueessa näyttäytymistä.

Tervetuloa mukaan Prideille sitten kun sanat ja teot ovat kiistattomasti linjassa.

Turkulaisen Anniskeluravintola Portin miestenvessan katosta löytyy maailman paras vessakirjoitus. Kuvasta kiitos Vuoden hetero Juho Pylvänäiselle!

Tänään, 17. toukokuuta, vietetään kansainvälistä homo- ja transfobianvastaista päivää.

Monesti väitetään, että kaikenlainen fobioista puhuminen on nyky-Suomessa turhaa, kun asiat ovat jo tosi hyvin ja miettikääs vain menneitä vuosikymmeniä. Maailma on tottakai muuttunut, mutta yhä, jopa Suomessa monet joutuvat peittelemään suuntautumistaan, parisuhdettaan tai perhettään esimerkiksi sen vuoksi, että tietävät homouden vaikeuttavan työuralla etenemistä. Maailman tilannetta, esimerkiksi Tšetšeniaa, unohtamatta.

Tänään haluan kuitenkin kiinnittää huomionne erityisesti transihmisiin, ihan kotimaamme tasolla. Olen itsekin ollut joskus aiheen tiimoilta ymmärtämättäni käsittämätön idiootti. Se on asia, jota häpeän. Kunnolla olen herännyt todellisuuteen vasta viime vuosina. Nähtyäni, esimerkiksi Twitterissä, kuinka raskasta transihmisen arki on. Ja toisaalta, kuinka sanoinkuvaamatonta on, kun pääsee viimein osaksi sitä elämää, joka toisille on arkipäivää.

Mutta en nyt halua puhua enempää itsestäni ja omista näkemyksistäni. Tässä on vähän isompia, hallitustason asioita puhuttavana. Sen lisäksi, ettei translaki nykyhallituksella etene, on yhdellä tietyllä hallituspuolueella nähtävissä ihan rehellistä transfobiaa.

Content warningina sanottakoon, että ihan käsittämätöntä, transfobista ja -vihamielistä paskaa on luvassa seuraavissa ruutukaappauksissa. Tuntuu vähän väärältä jakaa näitä, juurikin edellämainituista syistä, mutta toisaalta koen sen myös velvollisuudeksi. Kaappaukset kun ovat suomalaisen hallituspuolueen nettilehdestä. Kukaan ei varmaan ylläty kuullessaan, että kyse on tietenkin perussuomalaisten Suomen uutiset -lehdestä. En linkitä, koska en halua kenenkään lukevan kyseistä sivua. Vihan ja ennakkoluulojen lietsonta on kuitenkin vahvasti läsnä, kuten allaolevista kaappauksista näkyy.

Köyhän ja pienen ihmisen asialla ratsastavien perussuomalaisten osalta Kela-korvausten ja lääketieteellisen diagnoosin jälkeisen hoidon hintojen kauhistelu ikään kuin turhana ja tarpeettomana on hyvin kuvaavaa. Lienee ilmiselvää, että kelakorvauksia ja toimenpiteitä on helppo jatkossa karsia entisestään, operaatio ja diagnoosi kerrallaan. Maailma kun on täynnä lääketieteellisiä toimenpiteitä, joita leikkaamalla saadaan säästöjä. Että kun on alkuun päästy, niin antaa mennä vaan. Ensin pikkusormi, sitten koko käsi.

Jo pitkään on tuhahdeltu sosiaalisessa mediassa siitä, kuinka kansanedustajat ja muut isot herrat ovat täysin vieraantuneet tavallisesta ihmisestä eivätkä tiedä tavallisen ihmisen elämästä mitään.

Joidenkin kohdalla toki vaikuttaakin tältä, mutta yleiseksi, kaikkia koskevaksi linjaukseksi en tätä ole kuitenkaan halunnut mieltää.

Paitsi nyt, kun vieraantumisessa lähdettiin ihan kertakaikkiaan nextille levelille.

Helsingin Sanomat uutisoi Aito avioliitto -kansalaisaloitteen olevan Perussuomalaisille periaatekysymys. Timo Soini uhkailee ja kiukuttelee, että mikäli ei aloitetta käsitellä pitkään ja hartaasti, tulee kyllä helvetillisen vaikeaa hallitusyhteistyötä. Nythän se on käynyt ilmiselvästi hyvin sujuvasti ja erinomaisin tuloksin, eli uhka on ihan tosi konkreettinen.

Mutta siitä vieraantumisesta, niin.

Hesari kirjoittaa, että:

"Perussuomalaisten enemmistö Soinin johdolla kannattaa perinteistä avioliittokäsitystä. Puolue haluaa avioliittoaloitteen täysistuntoon, koska se soisi mahdollisuuden julkiseen arvokeskusteluun."

_Soisi mahdollisuuden julkiseen arvokeskusteluun_. Voi ny saatana, ihan oikeasti, ystävät hyvät. Ymmärrän, että kansanedustaja voi vieraantua työssään kansasta. Se on tavallaan jopa luonnollista. Mutta mitä helvettiä on kansanedustaja, kokonainen puolue, tehnyt vieraantuaakseen omasta työstään? Mistään muusta ei ole käyty viime vuosina niin monia turhauttavia tunteja julkista arvokeskustelua kuin avioliitosta. En tiedä mitä kaikkea eduskunnassa taltioidaan ja tilastoidaan, mutta esimerkiksi Mika Niikon avioliitosta eduskunnassa puhumiseen käyttämien minuuttien tuntien  määrä olisi mielenkiintoista kuulla.



Toisaalta sitä ymmärtää. Epätoivoinen, mutta loppuun ja täyteen typeryyteen asti päättäväinen perussuomalainen. Seisoo ulkona tuulessa ja tuiskussa rottien nakerrettavana ja katsoo ikkunasta, kuinka muilla on mukavaa eikä maailma loppunutkaan. Välillä joku huutaa oven raosta, että tule nyt sisälle sieltä. Minuun voi vaikuttaa vain tulemalla itsekin tänne ulos eikä ovenraosta huutelemalla, huutaa perussuomalainen takaisin. Tee niinku tykkäät, mutta hätistele niitä rottia nyt edes pois, sisältä vielä yritetään. Niitä on mukava harjata, perussuomalainen puhisee vaikka rotta kiusallisesti livahtaakin lahkeesta sisään. 

Lopulta kukaan ei enää edes kysele, vaan antaa rottiensyömän jäärän seistä yksinään ulkona. Marttyyrinä sitten kuolee kivasti.

Mutta antaa kansanpuolueen toki puhua itselleen tärkeistä asioista, niistä joista vielä voi. Mitäs ylisuurista päivähoitoryhmistä, työttömyydestä, vanhuksista, sisäilmaongelmista, kasvavista ryhmäkoista. Edes Guggenheimista. Nämä kansan asiat kun hoidettiin niin mallikkaasti, niin hoidetaan nyt loputkin. Tietysti voi olla, että perussuomalaisissa on keksitty jotain vielä viime kierrosta törkeämpiä ja kuvottavampia sutkauksia hlbti-ihmisten loukkaamiseksi. Täytyyhän ne nyt päästä sanomaan, puhujanpöntöstä kun ne ovat arvokkaita mielipiteitä.

Kirjoitin muuten jo kesällä 2015 loputtomasta avioliittokeskustelun tarpeesta, otsikolla Vain pervo haluaa jatkaa keskustelua avioliittolaista. Ymmärrykseni erilaisia fetissejä ja perversioita kohtaan on viime aikoina laajentunut huomattavasti, mutta tämä kyllä ylittää jo kaikki ymmärryksen ja hyväksynnän rajat. Eihän se nyt sillee mitää jos kesällä 2015 vähän vielä haluaa jutella, mutta toi vuodelle 2017 suunniteltu arvokeskusteluun pakottaminen menee jo sairauden puolelle.