Jo pitkään on tuhahdeltu sosiaalisessa mediassa siitä, kuinka kansanedustajat ja muut isot herrat ovat täysin vieraantuneet tavallisesta ihmisestä eivätkä tiedä tavallisen ihmisen elämästä mitään.

Joidenkin kohdalla toki vaikuttaakin tältä, mutta yleiseksi, kaikkia koskevaksi linjaukseksi en tätä ole kuitenkaan halunnut mieltää.

Paitsi nyt, kun vieraantumisessa lähdettiin ihan kertakaikkiaan nextille levelille.

Helsingin Sanomat uutisoi Aito avioliitto -kansalaisaloitteen olevan Perussuomalaisille periaatekysymys. Timo Soini uhkailee ja kiukuttelee, että mikäli ei aloitetta käsitellä pitkään ja hartaasti, tulee kyllä helvetillisen vaikeaa hallitusyhteistyötä. Nythän se on käynyt ilmiselvästi hyvin sujuvasti ja erinomaisin tuloksin, eli uhka on ihan tosi konkreettinen.

Mutta siitä vieraantumisesta, niin.

Hesari kirjoittaa, että:

"Perussuomalaisten enemmistö Soinin johdolla kannattaa perinteistä avioliittokäsitystä. Puolue haluaa avioliittoaloitteen täysistuntoon, koska se soisi mahdollisuuden julkiseen arvokeskusteluun."

_Soisi mahdollisuuden julkiseen arvokeskusteluun_. Voi ny saatana, ihan oikeasti, ystävät hyvät. Ymmärrän, että kansanedustaja voi vieraantua työssään kansasta. Se on tavallaan jopa luonnollista. Mutta mitä helvettiä on kansanedustaja, kokonainen puolue, tehnyt vieraantuaakseen omasta työstään? Mistään muusta ei ole käyty viime vuosina niin monia turhauttavia tunteja julkista arvokeskustelua kuin avioliitosta. En tiedä mitä kaikkea eduskunnassa taltioidaan ja tilastoidaan, mutta esimerkiksi Mika Niikon avioliitosta eduskunnassa puhumiseen käyttämien minuuttien tuntien  määrä olisi mielenkiintoista kuulla.

Toisaalta sitä ymmärtää. Epätoivoinen, mutta loppuun ja täyteen typeryyteen asti päättäväinen perussuomalainen. Seisoo ulkona tuulessa ja tuiskussa rottien nakerrettavana ja katsoo ikkunasta, kuinka muilla on mukavaa eikä maailma loppunutkaan. Välillä joku huutaa oven raosta, että tule nyt sisälle sieltä. Minuun voi vaikuttaa vain tulemalla itsekin tänne ulos eikä ovenraosta huutelemalla, huutaa perussuomalainen takaisin. Tee niinku tykkäät, mutta hätistele niitä rottia nyt edes pois, sisältä vielä yritetään. Niitä on mukava harjata, perussuomalainen puhisee vaikka rotta kiusallisesti livahtaakin lahkeesta sisään. 

Lopulta kukaan ei enää edes kysele, vaan antaa rottiensyömän jäärän seistä yksinään ulkona. Marttyyrinä sitten kuolee kivasti.

Mutta antaa kansanpuolueen toki puhua itselleen tärkeistä asioista, niistä joista vielä voi. Mitäs ylisuurista päivähoitoryhmistä, työttömyydestä, vanhuksista, sisäilmaongelmista, kasvavista ryhmäkoista. Edes Guggenheimista. Nämä kansan asiat kun hoidettiin niin mallikkaasti, niin hoidetaan nyt loputkin. Tietysti voi olla, että perussuomalaisissa on keksitty jotain vielä viime kierrosta törkeämpiä ja kuvottavampia sutkauksia hlbti-ihmisten loukkaamiseksi. Täytyyhän ne nyt päästä sanomaan, puhujanpöntöstä kun ne ovat arvokkaita mielipiteitä.

Kirjoitin muuten jo kesällä 2015 loputtomasta avioliittokeskustelun tarpeesta, otsikolla Vain pervo haluaa jatkaa keskustelua avioliittolaista. Ymmärrykseni erilaisia fetissejä ja perversioita kohtaan on viime aikoina laajentunut huomattavasti, mutta tämä kyllä ylittää jo kaikki ymmärryksen ja hyväksynnän rajat. Eihän se nyt sillee mitää jos kesällä 2015 vähän vielä haluaa jutella, mutta toi vuodelle 2017 suunniteltu arvokeskusteluun pakottaminen menee jo sairauden puolelle.