Uskokaa tai älkää, mutta

1) blogini on jo 7-vuotias
2) ja minä tietenkin unohdin blogini syntymäpäivän.

 Oikeastihan blogini syntymäpäivää vietetään jo 12. toukokuuta. Muistin syntymäpäivät kyllä etukäteen ja taas pian merkkipäivän jälkeenkin. Aivan perus toiminto.

Näin hiukan jälkijunassa kuitenkin hiukan raikastin blogin ulkoasua uudella bannerilla! Olin kaivannut ja suunnitellut uutta ilmettä jo jonkin aikaa. Sitten vain yhtäkkiä istuin alas ja pyöräytin uuden bannerin. Olen niin etevä sille päälle sattuessani. Ulkoasu saattaa tulevina aikoina muuttua vielä lisää. Tai sitten ei, saa nähdä.

Järjetöntä tämä ajan kuluminen kuitenkin on. Juuri vasta ankeassa Someron kämpässäni sain idean, että perustanpa nyt tällaisen blogin. Sitten vain perustin blogin, ei minkäänlaista ajatusta mistään visuaalisista ilmeistä, some-tileistä tai siitä, mitä haluan brändilläni edustaa. Vuosikaudet luulin olevani pieni, olematon ja huomaamaton, kunnes huomasin, etten olekaan. Vasta muutama vuosi sitten sain selville, että kävijämäärissä ja muissa ikävissä tilastonumeroissa katsottuna olenkin yllättävän luettu ja seurattu. Nykymaailmassa taas tiedän, ettei numeroilla oikeastaan ole lopulta niin hirveästi väliä. Tietämisen lisäksi asia pitäisi vielä omaksua ja ymmärtää ja keskittyä vapautuneemmin tekemiseen.

Kaikenlaiseen sitä on blogin kautta päässyt. Televisioon, radioon, lehtiin ja herraties mihin: Ylen Blogistaniaan, ajankohtaisohjelmiin, YleX:lle, Hesariin, Turun Sanomiin, Imageen. Taitoluistelun MM-kisojen mainokseen. Jari Sillanpään kirjaan ja Antti Holman siteeraamaksi Imageen. Bloggariksi erilaisille sivustoille ja portaaleille.

Hulluja vuosia, kertakaikkiaan. Ja niitä tulee toki lisää, ei tämä ole mikään lopetuspuhe. Mutta jotenkin tämän systeemin täytyy tulevaisuudessa muuttua: blogiin voisi syytää toki loputtomasti aikaansa, mutta jotain pitäisi tehdä elääkseenkin, eikä se jokin nykyisellään ole blogi. Harrastukseksi blogi on tällaisenaan kohtuuttomasti aikaa ja voimavaroja vievä. Saa siis nähdä mitä tapahtuu. Kaikenlaiset suunnitelmat pyörivät mielessä ja tuntuvat kiinnostavalta. Mahdollista myös on, että jatkan ihan samaan malliin, eikä mitään muutosta tapahdu koskaan. Kivaa tämä kuitenkin on. Tykkään tästä ja teistä, sanoo hän lapsenomaisesti kikatellen.

Mutta jee, seitsemän vuotta eikä suotta! Ja tänään pitäisi ennakkoarvioiden mukaan olla ensimmäinen oikea kesäpäivä! Itse menen ainakin katsomaan Vesalaa ja Marimekon kevätnäytöstä Espalle ja hakemaan jäätelöä mammabloggareilta. Tulee hyvä perjantai.