Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

 Jihuu, se on perjantai! Tänään on toki aihetta paljon suurempiin musiikillisiin hypetyksiin (mitä Spice Girls puuhaa?!?!?), mutta jaanp...

 Jihuu, se on perjantai!

Tänään on toki aihetta paljon suurempiin musiikillisiin hypetyksiin (mitä Spice Girls puuhaa?!?!?), mutta jaanpa silti teille illan ja viikonlopun ratoksi pitkään mielessäni odottaneet biisit ja musiikkivideot!

Aleksanteri Hakaniemi - Pane mut sekasin


Tutustuin Aleksanteriin ehkä 2015 jossain blogigaalassa. Sen jälkeen olen törmäillyt Aleksanteriin siellä täällä festareilla ja kekkereillä sekä seurannut häntä aktiivisesti sosiaalisessa mediassa. Aleksanteri julkaisi tänään ensimmäisen Nuorena jaksaa -sooloalbuminsa. En ole vielä ehtinyt kuunnella levyä kokonaisuutena (kyllä, ennen vanhaan albumit kuunneltiin kokonaisuuksina eikä sinkkujulkaisuina). Sinkkujen perusteella levy kuitenkin on sairaan hyvä – kun kerran yksittäiset biisitkin!

Tämän elokuussa julkaistun videon halusin jakaa teille kuitenkin kivan videon takia: videolla peuhaavat pariskunnat ovat ihanan monipuolisia! Jihuu!

(P.S. Ja haluan siis muistuttaa, että minulla oli alunperin ensin tuollainen kihara hiuspörrö, jonka sittemmin Aleksanteri omaksui ja minä luovuin ja nyt taas kiivaasti kasvatan takaisin)

Markku - Vaasankatu

En tiedä, mistä olen alun perin törmännyt Markku Haussilaan, mutta jotenkin olen päätynyt hänen Instagraminsa pariin ja sitä kautta seuraamaan kaikkia hänen tekemisiään. Tämä video puhuttelee itseäni tuon uskomattoman hienon takin, tyylin ja kuvauspaikan takia. On aina niin hauskaa, kun omilla kotikulmilla on kuvattu jotain videotuotantoa! Ihanat kulmat, ihana biisi!

Maija Vilkkumaa - Unisex


Ikisuosikkini Maija Vilkkumaa julkaisi syksyllä Joku muu, mikä -EP:n, jonka Unisex -kappaleelle on kuvattu myös visuaaliselta ilmeeltään mielettömän hieno video. Kuten nimi ja albumin nimi ehkä jo vihjaakin, sukupuolen moninaisuuden käsittely on vahvasti läsnä. Se on hienoa, ja onkin valitettavaa, että kokeileva ja kiehtova EP-julkaisu on jäänyt valitettavan vähälle huomiolle. Pistäkää siis video pyötimään ja biisi jakoon!



Ja eilisen vakavamman ränttäyksen kautta bailaavaan viikonloppuun! Tänään ilmestyi Maija Vilkkumaan kauanodotettu Joku muu, mikä -EP. Ja ...

Ja eilisen vakavamman ränttäyksen kautta bailaavaan viikonloppuun!

Tänään ilmestyi Maija Vilkkumaan kauanodotettu Joku muu, mikä -EP. Ja onpa muuten ihan sairaan hyvä EP!

EP:n biisit käsittelevät muunmuassa sukupuolta (ja sukupuolettomuutta), rahattomuutta ja vaikeita ihmissuhteita. Vaikeat ihmissuhteet ovat toki olleet Maijan biiseissä toistuva ja yleinen teema aina, mutta nyt ollaan entistä syvemmissä ja synkemmissä vesissä.

Joku muu, mikä ei voisi myöskään olla ajankohtaisempi: kuten blogistakin näkyy, keskustelu esimerkiksi sukupuolesta käy jatkuvasti joka foorumilla kuumana. On translaki, on feminismi, on tasa-arvo ja sukupuolen moninaisuus ylipäätään. Tämän aiheen ympärillä pyörii myös avausraita Unisex. Maailmas on tosi monta huolta, mut ihan kaikel ei oo sukupuolta.

Mul ei oo rahaa taas sopii hienosti juuri tähän päivään, kun lehtiotsikoihin on jälleen saatu kaivettua työtön, joka elää mielellään tuilla eikä edes halua töitä. Kuinka sopeutuu maailmaan, jos ei halua tai voi päästä käsiksi uuteen Vuittoniin eikä etsiä fancympää kämppää?

Ylipäätään sairaan hieno ja upeasti uudistunutta artistia esittelevä julkaisu! En nyt halua (enkä edes ehdi) selittää julkaisua sen enempää auki, vaan kuunnelkaa ihan itse! Se on yllättävän hauskaa!

Maija Vilkkumaa – Joku muu, mikä Spotifyssä



Kuva: Laura Haimila

Jokainen oikeita ympyröitä seuraava on varmasti huomannut, että viikonloppuna Tampereella vietettiin WOW Finland eli Women of the World -f...

Jokainen oikeita ympyröitä seuraava on varmasti huomannut, että viikonloppuna Tampereella vietettiin WOW Finland eli Women of the World -festivaalia.

Ihan ensimmäisenä on todettava, että käsitykseni Tampereesta on nyt mullistunut. Vierailin Tampereella viime viikolla kaksi kertaa, ensin torstaina Naiskulttuuripäivillä puhumassa Emmin kanssa ja vielä sunnuntaina katsojana Women of the Worldin päätöskonsertissa. Ja Naiskulttuuripäivät ovat siis ihan oma, pitkäikäinen ja erillinen tapahtumansa. Harvassa kaupungissa on kahta feminististä kulttuuritapahtumaa saman viikon aikana.


Myönnän ajatelleeni, ettei Tampere sovi minulle. Siellä ollaan vaan että jumankauta juu nääs päivää juo sitä kaljaa ja sitten lähdenkin samalla ovenavauksella kotiin.

Joudun myös toteamaan, että ennakkoluuloni ei pidäkään paikkaansa (jännä). Ainoa harmin aihe Tampereeseen liittyen viime päiviltä on se, että miksen typeryyksissäni festaroinut koko viikonloppua, vaan tulin paikalle vain sunnuntai-illaksi.

Sunnuntain piipahdukseni syynä oli siis tapahtuman "Miten minusta tuli minä" -päätöskonsertti. Maria Veitolan emännöimässä konsertissa esiintyivät Maija Vilkkumaa, Maarit Hurmerinta ja Jonna Tervomaa. Välillä kuultiin keskeisiä, teemaan sopivia biisejä ja välillä taas keskusteltiin. Enimmäkseen tunnuttiin keskustelevan ja se oli ihanaa. Musiikkia on maailma täynnä, älykästä keskustelua taas on harvemmin tarjolla.


Koin keskustelut mielettömän kiinnostavina, inspiroivina ja voimauttavina. Jälleen tosin tuntuu käsittämättömältä, miksi naisnäkökulman huomioiminen on toisille niin vastentahtoista.

En osaa edes kuvitella, kuinka merkityksellistä ja tärkeää tämä ja kaikki tapahtuman muukin ohjelma on voinut olla siihen osallistuneille naisille ja ylipäätään syrjintää kohtaaville ihmisille. On käsittämätöntä, kuinka paljon ulkonäöstä (ja nimenomaan naisten ulkonäöstä) jaksetaan puhua, siihen puuttua ja samalla unohtaa henkilön työhön tai muihin saavutuksiin liittyvät, olennaiset ja merkittävät asiat. Vatvotaan viikkokausia että mitä mieltä olet ihmisen ulkonäöstä, nänneistä tai todetaan, että valkoinen t-paita (kyllä) on liian yliampuva esiintymisvaate. Konkreettisesta sukupuolisyrjinnästä puhumattakaan.



Festariviikonloppu vaikutti hyvältä voimauttamisensa lisäksi myös feminismin arkipäiväistymisen kannalta. Vaikka Twitterin anonyymi trolli väittäisi mitä, niin silmin nähden kyse on oikeista arkipäiväisistä tasa-arvo-ongelmista, joita kohtaavat aivan tavalliset ihmiset. Ongelmista, ja ratkaisuista niihin. Maija Vilkkumaan havainnollistava esimerkki bändin jäsenten etsimisestä ja naiskiintiöistä oli valaiseva: naiskiintiöt auttavat muistamaan ja huomaamaan miesvaltaisilla aloilla toimivat naiset. Kyse ei siis ole siitä, että nyt on pakko valita huonompi nainen paremman miehen edelle, vaan siitä, että ylipäätään muistetaan nähdä myös alalla toimivat naiset. Yhä harvemmalla alalla nykymaailmassa muutenkaan työllistytään kaavamaisesti lomakkeita vertailemalla.

Mutta niin, tavallisia ihmisiä ja arkisia tasa-arvo-ongelmia. Ei ollut salaliittoja tai ei miesten vihaamista. Kyllä tasa-arvo on ihan kaikkien asia, todettiin miettiessäni ääneen, että olisi voinut olla erikoista tunkea paikalle koko viikonlopuksi.


Ihana Tampere, ihanat naiset, ihanat festarit.

En ole täysin vakuuttunut kotimaisen popmusiikin suunnasta, mutta jotain hyvääkin maamme populaarikulttuurissa: ihan kreisiksi ja siksi juma...

En ole täysin vakuuttunut kotimaisen popmusiikin suunnasta, mutta jotain hyvääkin maamme populaarikulttuurissa: ihan kreisiksi ja siksi jumalaiseksi muuttuneet esiintymisasut! 

En ole kovinkaan innoissani siitä, että kotimainen populaarimusiikki tuntuu tulevan kiihtyvämmällä tahdilla elektronisten efektien ja pikakirjoituksen siivittämänä Spotifyyn. Että kuka vaan (nais)artisti, joku hyvä ujellettava kertsi ja ihanat ilmavat stadionelektrosoundit taustalle ja täydellinen biisi on valmis.


Mutta ei jotain huonoa ilman jotain hyvääkin! Voi luoja miten hauskalta suomalaisartistit nykyään näyttävät! Esimerkiksi Sannia on ollut ilo nähdä tänä kesänä: ihan sairaan kreisejä mutta upeita asuja ja luultavasti nimenomaan esiintymisasuja! Muistan kuinka vuonna 2014 menin innokkaana Ruisrockissa katsomaan Sannin ensimmäistä Ruissikeikkaa. Ja voi herramunvereni, siellä nouseva pop-idoli esiintyy pyöräilyshortseissa ja omassa bändipaidassaan. Ei, ei, ei, näin ei synny jumaloitavaa pop-idolia, ei, ei, ei, tehkää jotain, aloin kauhuissani huutaa heti tilanteen nähtyäni.


Onkin siis varmasti hyvin pitkälti minun ja pistämättömän tyylitajuni ansiota, että Sannista on vuosien varrella kehittynyt 1) supersuosittu pop-tähti ja 2) hyvällä tavalla uskomaton tyylijumalatar. Helsinki-päivän konsertissa ihailin keltaista biker-takkia ja keikan jälkeen bäkkärillä kuolasin salaa karvaiselle Cola-kuosiselle takille. Ihanaa! Ruisrockissa Sanni loikki liekkimeren keskellä yksisarvisen värisessä jumppatrikoossa ja sateenkaarenvärisessä karvatakissa. Minä tein tämän kaiken ajatuksen voimalla, supisin itselleni festarialueen nurkassa.

Koska vaikka arvostan musiikissa yllättäen eniten hyviä biisejä, on varsinkin keikkatilanteessa aika olennaista, että esiintyjää jaksaa katsoa. Ehkä syyllinen vaatimattomaan esiintymisasujen tasoon on nyt jo aikalailla hiipuneessa hevi/rock-osaston suosiossa Suomessa. Ei enää kulahtaneita collegeja, ei revittyjä farkkuja, ei silmillä roikkuvia pipoja! Ihanaa! Miettiä voi vaikka maailmantähtiä: David Bowieta, Spice Girlsiä, Lady Gagaa, Michael Jacksonia. Tuleeko mieleen montakin keikkaa, jotka on vedetty farkuissa pipo silmillä? Niinpä. Siis lisää hulluja vaatteita esiintymislavoille!

Ja siis joo, tietysti täytyy muistaa Apulannan kesäteatterishow 2000-luvun alusta. On sitä osattu ennenkin.

Eikä Sanni suinkaan ole ainoa ihanan kreisiin pukeutumiseen lähtenyt artisti, myös blogissakin aika tiuhaan vilahteleva Maija Vilkkumaa on varsinkin tänä kesänä hurmannut esiintymisasuillaan ja timanttisilla keikoillaan. On flamingoja, on puuhkaa, on paljettia, on glitteriä, on pimeässä hohtavaa huulipunaa, on höyheniä, on ikään kuin suuri ja elävä joulukuusi.

Kuten joskus viime kesänä Maijasta kirjoitin, on Maija höyhenineen ja paljetteineen siinä pisteessä, että voisi alkaa tehdä drag-parodiaa itsestään. Eli sanottakoon, että esiintymisasun olisi hyvä olla sellainen, että se kelpaa drag queenille. Jos se kelpaa drag queenille, minä kelpuutan sen kenelle vain. Muistakaa tämä, vielä tyyliänne hiovat pop-artistit! 

Eikä ruokottoman siistit esiintymisasut ole suinkaan vain naisten juttu: kyllä miehetkin osaavat. Antti Tuisku lienee tällä hetkellä suunnilleen ainoa mies, joka vaihtaa vaatteita kesken keikan. JVG lienee enemmän tunnettu ulkonäöstään kuin biiseistään, vaikka nekin ovat tunnettuja. En nimittäin usko olevani ainoa, joka on innostunut JVG:stä vähän väärästä suunnasta: ensin lähtökohtaisesti dissasin, sitten näin Vain elämäässä VilleGallen ja varsinkin VilleGallen kreisit asukokonaisuudet. Sitten aloin pikkuhiljaa lämmetä vähän biiseillekin. Näissä onkin oikeasti hetkittäin kielellisesti hauskoja juttuja, ei nää olekaan niin kamalia kuin luulin! Ja mitkä vaatteet! Ihanaa!


Itse olen valitettavasti todennut sen ikävän tosiasian, etten voi hurmata ketään musiikillisilla ansioillani. Onneksi voin kuitenkin hurmata ja varastaa huomion hulluilla vaatteilla! Gösta Sundqvistkin sen jo aikoinaan tiesi: tuntuu ihanalta huomata itsekin, kuinka vaatteet tekevät popparin, kun ennen olin pelle ja muutenkin mauton.

Helsinki Pride -viikko alkoi eilen ja herätti vahvan tunteen siitä, että tästä viikosta on tuleva jumalaisen hyvä. Pride House Cafe Köketi...

Helsinki Pride -viikko alkoi eilen ja herätti vahvan tunteen siitä, että tästä viikosta on tuleva jumalaisen hyvä.

Pride House Cafe Köketissä oli kiva uusi idis, ja kuten tilaisuudessa kerrottiinkin, Tukholman Pridestä napattu idea. Kahvila/ravintolaympäristöön on huomattavasti helpompi kokoontua oikeasti hengailemaan sateenkaarihengessä kuin aikaisempina vuosina palvelleeseen Lasipalatsin infotilaan. Ihanaa!

Anna Perho juonsi avajaiset ja oli vaan yksinkertaisesti hyvä: fiksu, skarppi ja asiallinen, mutta kuitenkin viihdyttävä. Ja omista näkemyksistään kertoessaan vilpitön ja aito, ei ollenkaan sellainen kyl ny varmaa kaik homot tykkää mitä herkästi voi lipsahtaa olemaan kun tarjoutuu hyväntekeväisyyskeikalle. Priden suojelija Silvia Modigista tuskin tarvitsee sanoa mitään: silkkaa parhautta. Mainitsemisen arvoinen on myös Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen, joka vaikuttaa nykyisin jo ihan siltä, että Priden avajaisissa vierailu ja puhuminen on hänestäkin oikeasti kivaa. Olin myös lähellä moikata Pajusta hyvinkin tuttavallisesti: naama kun oli tuttu, niin ajattelin että joku Pride-tuttava se varmaan on. Ja tavallaan toki olinkin oikeassa, olenhan nähnyt Jussi Pajusen Pridessä jo hyvin useana vuonna. 



Varsinainen juhlahumu humisteltiin Circuksessa, jossa järjestettiin Helsinki Priden Avajaisklubi. Oli sääli, ettei esimerkiksi koko Suomi ollut paikalla, sillä puitteet ja ohjelma olivat erinomaisia. Lahden muotoiluinstituutin muotinäytös oli aidosti hieno ja kaunista katsottavaa.


Joskin hieman huvituin, kun ensin manifestoidaan naisen rintojen luonnollisuudesta ja yliseksualisoimisesta, ja sitten lavalle marssii omaan silmääni hyvinkin epäluonnollisiksi leikatut ja täytetyt tissit. Varma en tosin voi olla, joten pahoittelut, jos nyt esineellistin jonkun luonnostaan leikatuilta näyttäviä tissejä ikävällä tavalla. Enkä paheksu siis leikattuja rintojakaan, jokainen tehköön mitä haluaa, mutta asiayhteys ja ristiriita oli se, jota jäin ihmettelemään. Anyway, kauniita asuja ja vaatteita. Erityisesti hurmaannuin jälleen Ivana Helsingin sydäntakista. Oi saisipa sellaisen miehisessä koossa, en käyttäisi enää koskaan mitään muuta.


Hauskaa oli nähdä myös Juuso Kekkonen ihan vain stand-up-keikalla, ilman teatteriesitys-ympäristöä. Jutut olivat toki osittain samoja, mutta ei haittaa, itsekin kerron vuodesta toiseen samoja juttuja olematta edes stand-up-koomikko. Hyvä Juuso!


Parasta oli kuitenkin, ylläripylläri, Maija Vilkkumaa. Olin toki salaa ylpeä, sillä aavistelin, että Maijan Pride-yhteistyö on ehkä lähtöisin siitä, että kerroin Maijalle taannoin uskomattomia ajatuksiani siitä, miten Onkse väärin -biisiä voisi hyödyntää Priden yhteydessä tai herrantähden tehdä edes jonkun sateenkaariteemaisen t-paidan biisiin liittyen. Ideaanhan sitten tartuttiin paljon suuremmin, tuli video ja keikka ja Pride-tuotemallisto. Ja ihan pyytämättä Maija tuli spiikissä maininneeksi, että kenen ideasta kaikki oikeastaan onkaan lähtöisin.


Luultavasti puhun ikuisesti siitä, kuinka koskaan ei voi tietää, mutta tämä on vain niin ajankohtainen aihe, jota itsekin mielessäni paljon työstän. Pitäisi ehkä ajatella asioita laajemmassa mittakaavassa kuin viimeisen kahden viikon ajalta. Jos vaikka kymmenen vuotta sitten joku olisi kertonut, että aloitteleva poliittinen puolue kokee minut itselleen hyödylliseksi mainoskasvoksi tai että minun ideastani toteutuu jotain noinkin hauskaa kuin Maija X Pride. Tai ylipäätään, kuinka kreisin suuri juttu Maijan Pride-esiintyminen olisi itselleni henkilökohtaisesti ollut vaikka kymmenen vuotta sitten. Ja nyt kun se tapahtui, olin ikään kuin osasyyllinen. Suuri juttu Maija tuntui olevan monelle muullekin ja olin niin lähellä cuteness overload -kuolemaa katsellessani kaikkia ihania pariskuntia Maijan esiintyessä.


Avajaisklubin jälkeen hiippailin yömajaani, joskin tein pienen koukkauksen kebabia noutaakseni (eilisen ateriat: raejuustoa ja ruisleipää, ranskalaiset, kebab ranskalaisilla). Helsingin yössä voi tapahtua yllättäviä ja hauskoja kohtaamisia, joita ei välttämättä odottaisi tapahtuvaksi. Pahoitellen tuotan teille nyt pettymyksen ja tuhoan ajatuksenne: ei, en bylsinyt eilen ketään.

Tulipa nyt vaivaannuttavaa ja tunnekuohuista höpinää, jota syntyy väsyneenä ja nälkäisenä. Pahoittelut, tulevissa Pride-postauksissani (pahimmillaan näitä tulee tällä viikolla päivittäin) pysyn tiukasti faktoissa ja journalistisessa otteessa. Niinku täällä yleensä on tapana juu.

Tunnen luissani, että tästä tulee paras Pride-viikko.



Jauuu, se on Helsinki Pride -viikko ja minä terhakkaana orina jo laiduntamassa Isolla kirkolla vapautuspäiväin laitumilla! Tarkoitus ei kuit...

Jauuu, se on Helsinki Pride -viikko ja minä terhakkaana orina jo laiduntamassa Isolla kirkolla vapautuspäiväin laitumilla! Tarkoitus ei kuitenkaan ollut liiaksi, tai siis ollenkaan, lähteä puhumaan hevostalous- ja inseminaatio-asioista, vaan Helsinki Pridestä ja sen ympärillä tapahtuvista mainioista kannatustuotteista!

Helsinki Pride on nimittäin tänä vuonna saanut omien tukituotteidensa lisäksi muitakin tukijoita, jotka ovat pistäneet myyntiin tuotteita, joiden myynnillä tuetaan HeSetaa.


Jo viime vuonna käsintehdyistä eettisistä kosmetiikkatuotteistaan tunnettu Lush toi myyntiin maailmanlaajuisesti myydyn kultaisen Gay is OK-saippuan. Tänä vuonna ohjelmassa ei ole kansainvälistä kampanjaa, mutta Pride-hengessä ollaan kuitenkin! Lushin Charity pot -kosteusvoiteen koko tuotto kesäkuun ajalta veroja lukuunottamatta menee kesäkuun aikana HeSetan tukemiseen. Pride-viikon aikana myös Rainbow FUN-saippuan myynnistä menee euro Priden tukemiseen. Sain sekä Charity Potin että Rainbow FUNin testattavakseni ja voin kyllä vilpittömästi suositella varsinkin Funia. Tuotteen idea on siis siinä, että saippuaa voi käyttää muovailuvahan tapaan. Ja tämän lisäksi sillä voi myös peseytyä! Hillitön idea. Lushin nettisivujen mukaan saippua saa vastahakoisimmatkin lapset innokkaasti iltapesulle. Luulen, että myös omat iltapesuhetkeni saattavat lisääntyä ja pidentyä tämän myötä. Epäilin hiukan tuotteen muovailtavuutta todellisuudessa, mutta jopa tekemäni sateenkaaren värinen pikkuruinen Pride-ukko (huomaa koppalakki) onnistui mainiosti. Katselin äsken netistä kuvia muista jutuista, mitä saippuasta on tehty, ja tuntuu kyllä oma Pride-ukkelini hiukan pieneltä ja vaatimattomalta...

Lushin myymälöitä löytyy Helsingistä kaksin kappalein, sekä Mannerheimintieltä että Asematunnelista, eli Pride-ohjelmaan kannattaa ottaa piipahdus myymälässä.


Lushin lisäksi myös Maija Vilkkumaa osallistuu Helsinki Prideen! Sen lisäksi että Maija piipahtaa esiintymässä tänään maanantaina Avajaisklubilla Circuksessa, on Maija ottanut fanituotteisiinsa erityisiä Maija X Pride -tuotteita. Tuotteiden Onkse väärin?-biisin inspiroima printti oli omaan silmääni aluksi jopa vähän liian kreisi, varsinkin leijuvat silmämunat vähän hirvittivät. Sitten kuitenkin mietin, että muna se on silmämunakin, ja olin jälleen täysin tyyni.  Nyt olen liekeissä varsinkin villin värisistä (pinkistä ja mintunvihreästä) collegepaidoista. Onkse väärin?-tuotteita voi tilata ennakkoon Paitamestasta, niiden toimitus aloitetaan perjantaina.

Näiden hulppeiden ja ikäänkuin ulkopuolisten tukijoiden lisäksi kannattaa tietenkin muistaa myös Helsinki Priden omat tuotteet, joita voi Pride-viikolla ostaa Helsinki Pride Info & Shopista osoitteesta Unioninkatu 25. Priden omien tuotteiden lisäksi myynnissä on aiempien vuosien tapaan muutakin sateenkaarevaa valikoimaa.

Luulin piirtäväni hassunhauskan sisäpiirivitsin, mutta piirsinkin virallisen fanituotteen! Kuten tarkkaavaisimmat ovat ehkä huomanneet, ol...

Luulin piirtäväni hassunhauskan sisäpiirivitsin, mutta piirsinkin virallisen fanituotteen!

Kuten tarkkaavaisimmat ovat ehkä huomanneet, olen vähän hengustellut tuolla Maija Vilkkumaa -porukoissa. Hiljattain piirtelin Vilkkumaanikoiden (vrt. Robinerit, tai Elliotterit tai Belieberit) iloksi kuvan Maijan keikoilla välillä vierailleesta Pentti-flamingosta, puuhka kaulassaan. Puuhkahan on viittaus Lissu ja mä -biisiin, jonka rivi "halusin saappaat ja strutsipuuhkan" vääntyi aika nopeasti mielessäni muotoon "halusin saappaat ja strutsi puuhkan". Ollapa rock 'n' roll glamour-ostoksilla strutsin kanssa!

Tämän humoristisen ja uskomattoman oivaltavan kuvan julkaistuani sain aika nopeasti viestiä, että tästä kuvasta voisi tehdä vaikka mitä, ja niin sitten tehtiinkin.


Pentti-mallisto näki päivänvalon eilen Naantalin Kaivohuoneella ja valikoimassa on ainakin t-paita, kangaskassi ja jonkinlainen mekkovaate. Erä on näin ensin alkuun ymmärtääkseni melko limited edition, mutta jos kysyntää ja myyntiä on, niin lisää on mahdollista saada. Myynti räjähti uskomattomalla tavalla käyntiin, sillä itseni ja muutaman tuttavan lisäksi näin ainakin yhden täysin vieraan ihmisen ostavan Pentti-tuotteen. Go, Pentti, levitä siipesi ja lennä suomalaisten ostoskasseihin ja vartaloita verhoamaan!

Tuotteita myy Paitamesta Maijan keikoilla. Luullakseni ja toivoakseni tuotteita on tulossa myyntiin myös nettisivuille, eli mikäli kaipaat Penttiä sulostuttamaan elämääsi, niin surffailehan internetissäsi Paitamestan sivuille.


Sain Kaija Koo -aiheiseen kandiini liittyvät asiat pois pyörimästä, viikko on ollut järisyttävän perseestä ja sitten Kaija Koo julkaisee l...


Sain Kaija Koo -aiheiseen kandiini liittyvät asiat pois pyörimästä, viikko on ollut järisyttävän perseestä ja sitten Kaija Koo julkaisee lohdullisen ihanan uuden biisin. Sattumaako? 


Kaija Koo on tosiaan vienyt tänä keväänä varmasti eniten aikaani. Kuten jotkut ehkä tietävätkin, kirjoitin tosiaan kandidaatintutkielmani Kaija Koosta. Virallinen ja ehkä hivenen kuivakka otsikkoni oli "tekstuaalisesti rakentuvat tyypilliset piirteet Kaija Koon hahmon toisessa tulemisessa". Joo, on kamala otsikko, mutta akateemisen tekstin luonne on sellainen. En tiedä vielä arvosanoista mitään, mutta uskomattomia tulkintoja joka tapauksessa tein.

Eilen kirjoitin kypsyysnäytteen (oli niin kypsää, että taisi tulla nyhtöpossua) ja vein kandintutkielmani kansliaan arkistointia varten. Varsinaista tutkintoa en tosin saa ulos vielä aikoihin tai en ehkä koskaan. Eikä tämä viikko muutenkaan ole varsinaisesti hellinyt millään moukaria lempeämmällä.


Mutta onneksi on Kaija Koo ja uusi ihana biisi, joka sattumalta kertoo juuri virheistä, elämänkokemuksesta, siitä miten tekstuaalisesti rakentuva Kaija Koon hahmo kulkee nyt omaa tietä pystypäin vaikkei aina ole ollut näin. Miten kaikki ei todellakaan mennyt lailla sadun. Tämä on nyt suunnilleen varmaan juuri sitä, mitä tähän kauheaan viikkoon tarvitsin. Nyt vaan leuka pystyyn, jollain apuvälineillä ja proteeseilla jos ei muuten pysy. Illalla suuntaan ihanan idylliseen Naantaliin, Kaivohuoneelle, vaihteen vuoksi viihtymään Maija Vilkkumaan parissa. Teen surusta siniset tikkaat ja kiipeen niitä pitkin pois.

On muuten Maijan ja Erinin kirjoittama tämä Kaijan biisi. Sepäs sattui.

Kaija Koo - Siniset tikkaat Spotifyssä.


Huh ja puh, voi live-rockmusiikin uskomatonta voimaa! Taannoin valittelin myöhäisiä ja myöhästyviä keikka-aikoja ja vanhuuden väsymystä, jok...

Huh ja puh, voi live-rockmusiikin uskomatonta voimaa! Taannoin valittelin myöhäisiä ja myöhästyviä keikka-aikoja ja vanhuuden väsymystä, joka estää rock 'n' rollista nauttimisen. Vaan aina ei sekään pidä paikkaansa!

Viime viikonloppuna iki-ihana Maija Vilkkumaa musisoi Turun Gongissa ja voi miten nautin! Ja mainittakoon nyt, että keikka alkoi lähes sekunnilleen kymmeneltä. Yleisö oli ihanasti messissä, ei ollenkaan raivostuttavassa urpokännissä vaan hyvässä tunnelmassa ja hurmiossa. Kenenkään ei tarvinnut tunkea päälle tai möykätä tai huutaa typeryyksiä. Biisit oli ihania ja aina hetkittäin tuntui siltä kuin olisi taas jossain vuodessa 2005 tai 2006, eli kymmenen vuotta sitten. Ooooi, voi.

Ja koska olen uskomaton fanipoika, lähden tietenkin huomenna risteilemään Viking Gracelle, jossa esiintyy kukas muukaan kuin Maija. Maija-risteilyllä olin myös viime syksynä, oivoi. Ehkä tämä on ikääntymisen merkki, että kokee risteilymatkat kulttuurina ja oivana rentoutumismuotona? Samapa tuo, on silti mahtavaa mennä aalloille keinumaan.

Olettehan muuten kaikki jo kuulleet Maijan uuden Kaivopuiston jää -sinkun? Ihana biisi, vaikkei melatoniiniin jääkään koukkuun vaan sen teho vain heikkenee pitkään käytettynä. Vaikka kai ihminen voi kuvitella olevansa koukussa vaikkei olisi. Mutta ihana biisi on, kuunnelkaa! Ja sivumennen sanoen on muuten todella hyvännäköinen kansikuva sinkulla! Kuka lie (kröhmminäkröhm) kuvannut.

Maija Vilkkumaan uudenvuoden keikka toimi hyvänä johdatuksena Spice Girlsin 20-vuotisjuhlavuoteen. Kriiseilin uudenvuoden viettoa hyvän t...

Maija Vilkkumaan uudenvuoden keikka toimi hyvänä johdatuksena Spice Girlsin 20-vuotisjuhlavuoteen.

Kriiseilin uudenvuoden viettoa hyvän tovin: kukaan ei tiennyt suunnitelmista oikein mitään, eikä ollut erityistä juhlafiilistäkään. Onneksi eteeni lennähti onnen keijun lailla mahdollisuus lähteä Helsinkiin kuvaamaan Maija Vilkkumaan keikkaa ja keikkaan valmistautumista Senaatintorilla.

Voi, miten kaikki olikin ihanaa ja hienoa! Ilma oli sakeana paljeteista, glitteristä, puuterista ja hiuslakasta ja niiden kimmellyksestä. Meikeistä, ketjuista ja vöistä puhumattakaan. Eipä paljoa parempaa vuodenvaihdetta olisi voinut olla.


Olen viime aikoina kehittynyt varsin eteväksi ennusmerkkien näkijäksi: eilen mietin Maijan tuovan mieleen paljettihaalarissaan, korokepohjakengissään ja pörrötukassaan Scary Spicen. Tänään televisiosta tuli Spice World the Movie, joka on tunnetusti maailman paras elokuva. Kaikki varmaan tietävät, että koko sivistynyt maailma odottaa tältä vuodelta pääasiassa Spice Girlsin 20-vuotisjuhlavuoden comeback-kiertuetta. Tai no, ensin alkuun ehkä vahvistusta comebackille, keikkoja vasta sitten. Ennusmerkkini ovat huhujen todenmukaisuuden puolella. Kävi Spaissareiden comebackin kanssa miten hyvänsä, ovat ihania artisteja kaikki!


Kuvauksen tiimellykseltä en juuri ehtinyt syventyä keikkaan, mutta sen voi onneksi katsoa muistaakseni kymmenenteen päivään saakka esimerkiksi Visit Helsingin YouTube-kanavalta. Kuulostaa ja näyttää uskomattoman hyvältä, suosittelen! Oli myös ihana huomata, miten turistit, pääasiassa japanilaiset, tanssivat ja riemuitsivat keikalla kuin olisivat fanittaneet Maijaa koko ikänsä. Ja ylipäätään rokkikeikan järjestäminen ulkona joulukuussa on absurdiudessaan ihan mieltsi ajatus.

Vilahdinpa muuten itsekin ruudussa uutena vuotena! Päädyin yllämainitun tallenteen lisäksi myös Ylen Uutisiin, joissa minua ja muutamaa muuta produktion osasta kuvattiin (salaa) samalla kun toimittaja kertoi turistien odottavan paikan päällä malttamattomina konsertin alkua.

Hankin paluulipun Turkuun vielä samalle yölle, vaikka viini olisi virrannut ja jatkokutsuja sateli internetissä. Hölmö minä, kuinka muka en tullut ajatelleeksi, että ehkä koko Helsinki saattaa olla yhtä suurta juhlaa uudenvuoden yönä.

Mutta pääsinpähän Turussa jatkamaan nakkipiilo-perinnettä ja heräsin olosuhteisiin nähden virkeänä uuteen vuoteen.