En ole täysin vakuuttunut kotimaisen popmusiikin suunnasta, mutta jotain hyvääkin maamme populaarikulttuurissa: ihan kreisiksi ja siksi jumalaiseksi muuttuneet esiintymisasut! 

En ole kovinkaan innoissani siitä, että kotimainen populaarimusiikki tuntuu tulevan kiihtyvämmällä tahdilla elektronisten efektien ja pikakirjoituksen siivittämänä Spotifyyn. Että kuka vaan (nais)artisti, joku hyvä ujellettava kertsi ja ihanat ilmavat stadionelektrosoundit taustalle ja täydellinen biisi on valmis.

Mutta ei jotain huonoa ilman jotain hyvääkin! Voi luoja miten hauskalta suomalaisartistit nykyään näyttävät! Esimerkiksi Sannia on ollut ilo nähdä tänä kesänä: ihan sairaan kreisejä mutta upeita asuja ja luultavasti nimenomaan esiintymisasuja! Muistan kuinka vuonna 2014 menin innokkaana Ruisrockissa katsomaan Sannin ensimmäistä Ruissikeikkaa. Ja voi herramunvereni, siellä nouseva pop-idoli esiintyy pyöräilyshortseissa ja omassa bändipaidassaan. Ei, ei, ei, näin ei synny jumaloitavaa pop-idolia, ei, ei, ei, tehkää jotain, aloin kauhuissani huutaa heti tilanteen nähtyäni.


Onkin siis varmasti hyvin pitkälti minun ja pistämättömän tyylitajuni ansiota, että Sannista on vuosien varrella kehittynyt 1) supersuosittu pop-tähti ja 2) hyvällä tavalla uskomaton tyylijumalatar. Helsinki-päivän konsertissa ihailin keltaista biker-takkia ja keikan jälkeen bäkkärillä kuolasin salaa karvaiselle Cola-kuosiselle takille. Ihanaa! Ruisrockissa Sanni loikki liekkimeren keskellä yksisarvisen värisessä jumppatrikoossa ja sateenkaarenvärisessä karvatakissa. Minä tein tämän kaiken ajatuksen voimalla, supisin itselleni festarialueen nurkassa.

Koska vaikka arvostan musiikissa yllättäen eniten hyviä biisejä, on varsinkin keikkatilanteessa aika olennaista, että esiintyjää jaksaa katsoa. Ehkä syyllinen vaatimattomaan esiintymisasujen tasoon on nyt jo aikalailla hiipuneessa hevi/rock-osaston suosiossa Suomessa. Ei enää kulahtaneita collegeja, ei revittyjä farkkuja, ei silmillä roikkuvia pipoja! Ihanaa! Miettiä voi vaikka maailmantähtiä: David Bowieta, Spice Girlsiä, Lady Gagaa, Michael Jacksonia. Tuleeko mieleen montakin keikkaa, jotka on vedetty farkuissa pipo silmillä? Niinpä. Siis lisää hulluja vaatteita esiintymislavoille!

Ja siis joo, tietysti täytyy muistaa Apulannan kesäteatterishow 2000-luvun alusta. On sitä osattu ennenkin.

Eikä Sanni suinkaan ole ainoa ihanan kreisiin pukeutumiseen lähtenyt artisti, myös blogissakin aika tiuhaan vilahteleva Maija Vilkkumaa on varsinkin tänä kesänä hurmannut esiintymisasuillaan ja timanttisilla keikoillaan. On flamingoja, on puuhkaa, on paljettia, on glitteriä, on pimeässä hohtavaa huulipunaa, on höyheniä, on ikään kuin suuri ja elävä joulukuusi.

Kuten joskus viime kesänä Maijasta kirjoitin, on Maija höyhenineen ja paljetteineen siinä pisteessä, että voisi alkaa tehdä drag-parodiaa itsestään. Eli sanottakoon, että esiintymisasun olisi hyvä olla sellainen, että se kelpaa drag queenille. Jos se kelpaa drag queenille, minä kelpuutan sen kenelle vain. Muistakaa tämä, vielä tyyliänne hiovat pop-artistit! 

Eikä ruokottoman siistit esiintymisasut ole suinkaan vain naisten juttu: kyllä miehetkin osaavat. Antti Tuisku lienee tällä hetkellä suunnilleen ainoa mies, joka vaihtaa vaatteita kesken keikan. JVG lienee enemmän tunnettu ulkonäöstään kuin biiseistään, vaikka nekin ovat tunnettuja. En nimittäin usko olevani ainoa, joka on innostunut JVG:stä vähän väärästä suunnasta: ensin lähtökohtaisesti dissasin, sitten näin Vain elämäässä VilleGallen ja varsinkin VilleGallen kreisit asukokonaisuudet. Sitten aloin pikkuhiljaa lämmetä vähän biiseillekin. Näissä onkin oikeasti hetkittäin kielellisesti hauskoja juttuja, ei nää olekaan niin kamalia kuin luulin! Ja mitkä vaatteet! Ihanaa!


Itse olen valitettavasti todennut sen ikävän tosiasian, etten voi hurmata ketään musiikillisilla ansioillani. Onneksi voin kuitenkin hurmata ja varastaa huomion hulluilla vaatteilla! Gösta Sundqvistkin sen jo aikoinaan tiesi: tuntuu ihanalta huomata itsekin, kuinka vaatteet tekevät popparin, kun ennen olin pelle ja muutenkin mauton.