Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Sanni julkaisi tänään ensimmäisen julkaisunsa sitten 2016 julkaistun SANNI -albumin. Pornoo -nimeä kantava sinkku todella yllättävästi herä...

Sanni julkaisi tänään ensimmäisen julkaisunsa sitten 2016 julkaistun SANNI-albumin. Pornoo-nimeä kantava sinkku todella yllättävästi herätti jo etukäteen napinaa nimellään. Yllätyksenä etukäteiskohu ei varmastikaan tullut, onhan Sannilla osaamista kohua herättävien hittien tekoon: vanhemmat järkyttyivät sekä Että mitähän vittua -kappaleesta että Vahinko-kappaleen musiikkivideosta.

Sattumaa tai ei, on porno viihteessä ja taiteessa nuorten naisten käsittelemänä nyt hyvinkin pinnalla. Subilla pyörii parhaillaan, sattumalta tai ei, juuri tänään nähtävä Ina <3 Porno -dokumenttisarja.

Vaikka Sanni on tähän asti onnistunut hienosti yhdistämään sekä houkuttelevat nimet että laadukkaat biisit, herätti biisin nimi mielessäni kieltämättä pientä jännitystä. Nykybiisit kun tuntuvat usein parin vuoden takaisien lööppiotsikoiden kaltaisilta: muuttuvaa maailmaa ja tulorakennetta paikataan houkuttelevalla nimellä ja muulla ulkomusiikillisella, itse asiasta tinkien. Toisaalta en ottanut asiasta etukäteen liikaa murhetta: minun on helppo jättää huonot biisit yksinkertaisesti kuuntelematta, niitä sen enempää murehtimatta.

Mutta mikä on totuus? Millainen biisi on Pornoo? 

No minäpä kerron. Pornoo on hyvin klassinen Sanni-kappale. Rakkauslaulu, jossa suhteessa puhutaan vähän naiivilla teinikielellä, mutta tehdään kuitenkin aikuisten juttuja. Sivumennen tuodaan esiin oma riittämättömyyden tunne naisiin ladattujen ulkonäköpaineiden osalta. Beibin myötä on kuitenkin hyvä olla eikä haittaa, vaikkei olekaan Pamela.

Kappaleen nimi taas juontuu siitä, että tekstin kertojalla on vain yksi fantasia: se, ettei hän tarvitse pornoa, koska beibi mul on sut. Koska beibiä kertoja tulee aina tullessaan (kyllä, tuleminen as in orgasmi) miettimään, vaikka joskus olisikin muiden kaa.

Eli huoli pois, kukkahatut ja huolestuneet vanhemmat. Raflaavasta otsikosta huolimatta Sanni opettaa lapsille ja kaikille muillekin erittäin hyviä ja tärkeitä ajatuksia. Hyvä parisuhde, rakkaudentäyteisen parisuhteen rakentama luottamus ja sitä myötä luonteva kommunikaatio myös seksielämässä. Pelkkää asiaa. Lillukanvarsina voidaan toki keskustella siitä, pitääkö parisuhteen johtaa siihen, että porno tulee tarpeettomaksi.

Kyllä kansa tämänkin Sanni-hitin tahtiin tulevana festarikesänä tamppaa. Oltiin sitten juhannusfestarien aamuyössä tai perhepiknikin iltapäivässä vanhempien olkapäillä.

Kuuntele Sanni - Pornoo Spotifyssä

P.S. Kuulostaako alun ja lopun bei-bei-beibi -hokeman ääni kenenkään muun mielestä Robinilta?

Huh ja puuh, sanattomaksi vetää. Kuten aika moni teistä varmaan on lukenutkin, kirjoitin keskiviikko-iltana Sanni-kohusta ja siitä, mikä k...

Huh ja puuh, sanattomaksi vetää.

Kuten aika moni teistä varmaan on lukenutkin, kirjoitin keskiviikko-iltana Sanni-kohusta ja siitä, mikä kohussa itseäni vituttaa.

Vuosien saatossa on tullut kirjoiteltua kaikenlaista, tietoista provosointiakin, politiikasta ja yhteiskunnasta ja kulttuurista ja seksistä ja ties mistä. Kirjoitukset ovat toki levinneet ihan kivasti, saaneet kiitosta ja herättäneet keskustelua. Kokemuksesta tiedän, mikä toimii ja mikä ihmisiä herättelee. Tiesin myös eilen Sanni-kohusta kirjoittaessani, että aihe varmasti kiinnostaa ja tuo varmasti ihan kivasti kävijöitä blogiin.

Mutta ei saatana. Keskiviikon ja perjantai-illan välisenä aikana blogissa on käynyt melkein 65 000 yksittäistä ihmistä. 65 000. Tämän kylän homopojan FB-sivun julkaisu on tavoittanut 205 000 henkilöä.

Etukäteen ajattelin, että jos nyt vaikka 4 000 kävijää lukisi, niin kannatti jo kirjoittaa. Näköjään kannatti.


Täytyy nyt vielä erikseen sanoa, että Sanni-kohusta kirjoittamani postaus on ihan ehdottomasti ja kiistattomasti ja epäilyksettä bloggarin urani luetuin ja jaetuin postaus. Se on tavallaan huvittavaa, kun olen kuitenkin kirjoittanut paljon vakavammista ja tärkeämmistäkin asioista. Vaikka pop-musiikki, siitä tehtävät videot ja niiden herättämä keskustelu heijastelevatkin aikaamme ja elämäämme, on tässä maailmassa silti aika paljon tärkeämpiäkin asioita. Siksi suosio yllätti.

Että juu, ei tässä muutaku että toivon että kaikki postauksen lukeneet jäävät blogini vakiolukijoiksi ja käyvät blogissa vaikka kerran viikossa. Pari kertaa kuussakin on ihan hyvä, jos ei ihan joka viikko ehdi.

Kuvassa nautin lasillisesta torstai-iltana Taiteiden yössä, tänään lähden laivalle pyörimään diskolattialle. Ihanaa lauantaita, ystävät hyvät!

Olen paahtanut viimeiset kaksi päivää hyviä, oivaltavia, typeriä ja suorastaan raivostuttavia keskusteluja yhdestä ja samasta aiheesta. Sann...

Olen paahtanut viimeiset kaksi päivää hyviä, oivaltavia, typeriä ja suorastaan raivostuttavia keskusteluja yhdestä ja samasta aiheesta. Sanni-kohusta.

Kaikki varmasti tietävät, mutta lyhyt ja tiivis kertaus silti. Sanni pyysi fanejaan lipsynkkaamaan Vahinko-biisiään musiikkivideolle. Videolla esiintyi myös alaikäisiä lapsia. Hesarin toimittaja Jussi Lehmusvirta keksi, että biisi on kammottava seksibiisi, nyt on kyllä pedofiliaa, pelastetaan lapset ja soitti levy-yhtiöön. Levy-yhtiö säikähti ja poisti videon. Nyt keskustellaan Sannista, lapsista, seksuaalisuudesta, seksistä, sukupuolesta, tasa-arvosta, sopivista kappaleiden aiheista ja siitä kuka on keksinyt minkäkin kohun.

Minua Sanni-kohu ja siitä syntyneen keskustelun typeryys yksinomaan vituttaa. Niin paljon, ettei siihen auta tyynyjuttelut tai pari Coronaa. Syitä vitutukselle on monta. Lienee pakko taas kirjoittaa, vaikken oikeastaan edes jaksaisi.


1) Helsingin Sanomat
Helsingin Sanomien toimittaja keksi videosta ongelman, teki jutun ja video poistettiin. Koko kohu oikeastaan syntyi vasta, kun lehti uutisoi käytännössä omista aikaansaannoksistaan. Helsingin Sanomat teki jutun, toisen, kolmannen ja neljännen, en edes tiedä kuinka monta. Helvetin monta. Enkä kiusallanikaan linkitä niitä tähän. Samaa kohunsynnyttämistähän on tehty iltapäivälehdistössä jo kauan. Hesarille lienee ilo olla vahinko, joka jatkaa samaa paskantuottamista.

2) Videota ei enää ole ja se vie keskustelulta totuuspohjan
Nyt videosta keskustellaan näkemättä videota, koska muutakaan ei voida. Ilman, että asioiden todellista tilaa voi tarkistaa videolta. Itse ehdin nähdä videon kerran ja panin heti merkille, että video oli hyvä. Lämminhenkinen ja sympaattinen. Edusti hienosti ihmisyyden kirjoa, kaikkia sukupuolia, seksuaalisia suuntautumisia ja ikäryhmiä. Ei siis pikkulapsia laulamassa seksistä. Koko seksipuhe on vähän kaukaahaettua, mutta siitä seuraavassa. Koska videota ei enää ole yleisön nähtävissä, voi esimerkiksi kohun kehittänyt Hesari käyttää videosta ilmaisuja "lapset laulavat seksistä", "Sannin seksiaiheinen lapsivideo" ja "lapset ja seksi videolla" (VITTU KYLLÄ). Lapsia itsessään ei millään tavalla seksualisoida videolla ja seksistä laulaminenkin on kuulijan itse tulkittavissa. Aika paksua journalismia puhua seksiaiheisista lapsivideoista.

Hesarin Jussi Lehmusvesi kuvailee tulkintansa mukaan videon flirttailevan pedofilian kanssa. Siis voi saatana, täysissä pukeissa, normaalissa arkisessa ympäristössä laulava lapsi. Jos siinä näkee lapsen seksuaalisessa mielessä, niin en voi kyllä olla ensimmäisenä onnittelemassa.


3) Osaamattomuus lyriikan analyysissä
 Kirjallisuuden opiskelijana ja erityisesti lyriikkaan keskittyvänä ihmisenä keskustelu on vienyt järkeni rippeet. Kyllä, on aika ilmiselvää, että kappaleessa käsitellään seksuaalista kanssakäymistä. Mutta niin käsitellään paljon muutakin: ihmissuhteita, ihmiselämän vaikeuksia, kriisejä tai ylipäätään tapoja käyttäytyä tietyissä tilanteissa. Sosiaalinen elämä ja sen vaikeudet ovat arkipäivää lapsellekin. Tottakai aivan eri tasolla ja tavalla kuin teini-ikäisen tai keski-ikäisen, mutta on kuitenkin.

Ja kylmä fakta on myös se, että jokainen ihminen tulkitsee laulunsanoituksia omista lähtökohdistaan, omalta kokemuspohjaltaan, omaan elämäänsä peilaten. Niin myös lapset. Lapsi ei siis todennäköisesti ajattele olevansa se, jonka kanssa joku käy kerran kiksauttamassa ja samalla vahingossa pettää vakikumppaniaan. Koska

4) Lapsien pitäminen täysin typerinä
Tietenkin lapsia täytyy suojella, tukea ja kasvattaa mahdollisimman ehjiksi aikuisiksi. Tällainen kohu ei vain tee niin hiukkaakaan. Suuri osa vanhemmista on hirveän kyvyttömiä puhumaan seksuaalisuudesta tai seksistä lapsille. Siksikin videon poistaminen ja siitä järkyttyminen tekee maailmalle hallaa: nyt olette lapset tehneet kauhistuttavan teon, käyneet lähellä vaarallista ja kamalaa seksuaalisuus-aluetta, nyt äkkiä pois ja ovi lukkoon, tästä ei puhuta nyt eikä koskaan kun kerran selvisimme hengissä. Voi lapsi siinä sitten miettiä, että mitä pahaa nyt oikeastaan tuli tehtyä. "Myöhemmin voi kaduttaa kun ei ole ymmärtänyt mitä tekee" on myös raivostuttavan nihkeä perustelu. Tottakai voi, aivan kuten lävistyksissä ja tatuoinneissa ja reilireissuissa ja muissa nuoruuden absoluuttisissa vaaranpaikoissa. On myös täysin mahdollista, että kymmenen vuoden päästä muistelisi kaihoisalla huvituksella, kuinka siistiä oli päästä Sannin videolle ja onpa muuten edelleen hyvä biisi.


5) Sukupuolten epätasa-arvo
Suuri ongelma tuntuu olevan myös sukupuoli. Jatkuvasti puhutaan pikkutytöistä, kuinka ei sovi pikkutytöille. Sopiiko pojille? Saako pojat tarjoutua testattavaksi? Miksei puhuta ylipäätään lapsista? Miksi juuri tytöt ovat ongelma? En usko, että laulavat pikkupojat olisivat olleet minkäänlainen ongelma kenellekään. Koko keskustelua ei luultavasti olisi.

On vielä sanottava sekin, että hyvin harvoissa Sannin biiseissä tuodaan sukupuolia esiin. Ei sitä siis välttämättä tarjouduta poikien testattavaksi. Tai testattavaksi tarjoutujakin voi olla poika. Lyriikan analyysin asiantuntijana voin antaa vinkin, että tässäkin kohussa pääsee helpoimmalla, kun ei ylitulkitse tai lisää tekstiin asioita, joita oma vanhahtava mieli siinä haluaa nähdä.

Myös se, että Sanni sattuu olemaan nainen tuntuu kiusaavan monia. Kommenttikentät täyttyvät siitä, kuinka on täysin laskelmoitu tuote, levy-yhtiön sedät on pistäneet tuhmia sanoja suuhun ja varmaan on juu kirjoittanut paskat tekstinsä itse, saisi lopettaa uransa koko ämmä. Jatkuva haloo siitä, mitä artisti saa sanoa tai tehdä, ei saa sanoa vittu eikä saa laulaa seksistä. Onkohan paljonkin miesartisteja, joilla olisi samat ongelmat? Sannin Että mitähän vittua ei saisi soida lapsiyleisölle, mutta Antti Tuiskun fellaatiosimulaatio banaanilla tai hyvin alleviivaava perseenesittely on täysin fine. Puhumattakaan Petri Nygårdin klassikkolainista, jonka mukaan "parhaat pillut jää nussimatta jos naamaa kattoo". Mitään tolkuttomaan ryyppämiseen kannustavaa JVG:täkään tässä maassa ei taida olla.

Ja vielä jokerina vanha kunnon

6) ENNEN OLI KAIKKI PAREMMIN
Juu, niin oli. Koskaan ennen eivät ole lapset innostuneet pop-idoleista ja laulaneet tietämättään ehkä vähän ympäristön vanhempia ihmetyttävistä tai huvittavista aiheista. Itse kiistän ainakin ehdottomasti laulaneeni koskaan Spice Girlsin Two Become Onea (jonka merkityksiä en puhtaasti kielisyistä ymmärtänyt). Myös Nylon Beatin Seksi vie ja taksi tuo oli minulle kappale, jota en halunnut koskaan edes kuulla, naapurintädille laulamisesta puhumattakaan. Tätiparka taisi vielä pyytää, että laulaisin uudestaan kun on niin mukava kuunnella.

 Olen myös kuullut, että kukaan ei koskaan, varsinkaan lapsena, ole laulanut esimerkiksi Kikkaa tai Madonnan Like a virginiä. Monet ovat myös painokkaasti tuoneet esiin, että olemattomia esityksiä ei myöskään ole taltioitu kotivideoille.

En ole täysin vakuuttunut kotimaisen popmusiikin suunnasta, mutta jotain hyvääkin maamme populaarikulttuurissa: ihan kreisiksi ja siksi juma...

En ole täysin vakuuttunut kotimaisen popmusiikin suunnasta, mutta jotain hyvääkin maamme populaarikulttuurissa: ihan kreisiksi ja siksi jumalaiseksi muuttuneet esiintymisasut! 

En ole kovinkaan innoissani siitä, että kotimainen populaarimusiikki tuntuu tulevan kiihtyvämmällä tahdilla elektronisten efektien ja pikakirjoituksen siivittämänä Spotifyyn. Että kuka vaan (nais)artisti, joku hyvä ujellettava kertsi ja ihanat ilmavat stadionelektrosoundit taustalle ja täydellinen biisi on valmis.


Mutta ei jotain huonoa ilman jotain hyvääkin! Voi luoja miten hauskalta suomalaisartistit nykyään näyttävät! Esimerkiksi Sannia on ollut ilo nähdä tänä kesänä: ihan sairaan kreisejä mutta upeita asuja ja luultavasti nimenomaan esiintymisasuja! Muistan kuinka vuonna 2014 menin innokkaana Ruisrockissa katsomaan Sannin ensimmäistä Ruissikeikkaa. Ja voi herramunvereni, siellä nouseva pop-idoli esiintyy pyöräilyshortseissa ja omassa bändipaidassaan. Ei, ei, ei, näin ei synny jumaloitavaa pop-idolia, ei, ei, ei, tehkää jotain, aloin kauhuissani huutaa heti tilanteen nähtyäni.


Onkin siis varmasti hyvin pitkälti minun ja pistämättömän tyylitajuni ansiota, että Sannista on vuosien varrella kehittynyt 1) supersuosittu pop-tähti ja 2) hyvällä tavalla uskomaton tyylijumalatar. Helsinki-päivän konsertissa ihailin keltaista biker-takkia ja keikan jälkeen bäkkärillä kuolasin salaa karvaiselle Cola-kuosiselle takille. Ihanaa! Ruisrockissa Sanni loikki liekkimeren keskellä yksisarvisen värisessä jumppatrikoossa ja sateenkaarenvärisessä karvatakissa. Minä tein tämän kaiken ajatuksen voimalla, supisin itselleni festarialueen nurkassa.

Koska vaikka arvostan musiikissa yllättäen eniten hyviä biisejä, on varsinkin keikkatilanteessa aika olennaista, että esiintyjää jaksaa katsoa. Ehkä syyllinen vaatimattomaan esiintymisasujen tasoon on nyt jo aikalailla hiipuneessa hevi/rock-osaston suosiossa Suomessa. Ei enää kulahtaneita collegeja, ei revittyjä farkkuja, ei silmillä roikkuvia pipoja! Ihanaa! Miettiä voi vaikka maailmantähtiä: David Bowieta, Spice Girlsiä, Lady Gagaa, Michael Jacksonia. Tuleeko mieleen montakin keikkaa, jotka on vedetty farkuissa pipo silmillä? Niinpä. Siis lisää hulluja vaatteita esiintymislavoille!

Ja siis joo, tietysti täytyy muistaa Apulannan kesäteatterishow 2000-luvun alusta. On sitä osattu ennenkin.

Eikä Sanni suinkaan ole ainoa ihanan kreisiin pukeutumiseen lähtenyt artisti, myös blogissakin aika tiuhaan vilahteleva Maija Vilkkumaa on varsinkin tänä kesänä hurmannut esiintymisasuillaan ja timanttisilla keikoillaan. On flamingoja, on puuhkaa, on paljettia, on glitteriä, on pimeässä hohtavaa huulipunaa, on höyheniä, on ikään kuin suuri ja elävä joulukuusi.

Kuten joskus viime kesänä Maijasta kirjoitin, on Maija höyhenineen ja paljetteineen siinä pisteessä, että voisi alkaa tehdä drag-parodiaa itsestään. Eli sanottakoon, että esiintymisasun olisi hyvä olla sellainen, että se kelpaa drag queenille. Jos se kelpaa drag queenille, minä kelpuutan sen kenelle vain. Muistakaa tämä, vielä tyyliänne hiovat pop-artistit! 

Eikä ruokottoman siistit esiintymisasut ole suinkaan vain naisten juttu: kyllä miehetkin osaavat. Antti Tuisku lienee tällä hetkellä suunnilleen ainoa mies, joka vaihtaa vaatteita kesken keikan. JVG lienee enemmän tunnettu ulkonäöstään kuin biiseistään, vaikka nekin ovat tunnettuja. En nimittäin usko olevani ainoa, joka on innostunut JVG:stä vähän väärästä suunnasta: ensin lähtökohtaisesti dissasin, sitten näin Vain elämäässä VilleGallen ja varsinkin VilleGallen kreisit asukokonaisuudet. Sitten aloin pikkuhiljaa lämmetä vähän biiseillekin. Näissä onkin oikeasti hetkittäin kielellisesti hauskoja juttuja, ei nää olekaan niin kamalia kuin luulin! Ja mitkä vaatteet! Ihanaa!


Itse olen valitettavasti todennut sen ikävän tosiasian, etten voi hurmata ketään musiikillisilla ansioillani. Onneksi voin kuitenkin hurmata ja varastaa huomion hulluilla vaatteilla! Gösta Sundqvistkin sen jo aikoinaan tiesi: tuntuu ihanalta huomata itsekin, kuinka vaatteet tekevät popparin, kun ennen olin pelle ja muutenkin mauton.

Syntyipä eilisestä postauksesta keskustelua! Olen kirjoittanut Mr Gay Finland -kisojen epäkohdista useasti ennenkin, mutta samanlaista kesk...

Syntyipä eilisestä postauksesta keskustelua! Olen kirjoittanut Mr Gay Finland -kisojen epäkohdista useasti ennenkin, mutta samanlaista keskustelua ei ole ennen herännyt. Keskustelu oli vilkasta, jopa kiivasta ja näkemykset hyvinkin eriäviä: toiset olivat ehdottoman eri mieltä, toiset taas hyvinkin samaa mieltä. Ja vähän näki senkin, että lopulta keskusteltiin siitä, mistä ei edes puhuttu. Näkemys sanomisista muuttuu aika helposti ja aletaan nähdä sellaistakin, mitä ei ole sanottu. Vähän kuin Li Anderssonin "vasemmistolainen väkivalta on erilaista"-kommentissa, joka nopeasti vääntyi tiettyjen ihmisten mielessä muotoon "on parempaa".

Oli joka tapauksessa virkistävää ja hyvä kirjoittaa jotain herättelevää pitkästä aikaa. Muistin taas, mikä bloggaamisessa itseäni lopulta eniten kiehtoo. Ehkä en unohda siis kriittisempiäkään postauksia, vaikka toisaalta tuntuu kivalta kirjoittaa esimerkiksi uskomattomista tyyliasioista. Olen muuten löytänyt jälleen uskomattoman tajuttomia vaateasioita, joista kirjoitan myöhemmin. Olen niiiiin fäijönii.


Muutenkin tänään oli mitä parhain päivä! Heräsin uskomattomalla tavalla hiukset täydellisesti asettuneina. Vähän vain pörrötin lisää ja suihkin lakkaa, jotta kuontalo piti muotonsa. Se oli erityisen tärkeää, sillä piipahdin tänään Helsingissä eräissä kuvauksissa. Kerron tästä ensi viikolla lisää, mutta ajatus tästä oli hulvaton ja herätti aluksi jopa epäuskoa. Lopulta kuitenkin ystävieni innokkaiden kannustushuutojen saattelemana suostuin ja onneksi suostuin. Oli nimittäin erittäin hyvä ja hauska päivä! Näytin myös kuvissa uskomattoman hyvältä, vaikka itse sanonkin. Lupasivat vieläpä korostaa loistavia hampaitani kuvankäsittelyssä, tästä tulee upeaa.

Helsinkiin mennessä Onnibussissa edessäni istuva mies keksi, että on ikään kuin hyvä idea kipata selkänoja ja maata sylissäni. Teki mieli kiittää miestä Spiderman-leffan klassikkokohtauksen hengessä ja suudella tiettätekö silleen ylösalaisin. Niinku näin.

Kuvausten jälkeen kaipasin seuraa Helsingistä, ja noin kolme minuuttia kaipuuni alkamisesta törmäsin kaveriin Unican ravintolassa. Uskomaton tuuri, kohtalolla lieni sormensa pelissä.


Olen tänään kuunnellut myös Sannin uutta Vahinko-biisiä. Hullun hyvä! Ehkä hetkittäin vierastan Sannin uskomattomasti ajassa kiinni olevia lyyrisiä keinoja, kuten Instagramin, Netflixin ja muiden brändien tunkemista sanoituksiin. Se on tavallaan raikasta, mutta myös hiukan epäilyttävää. Miltä vaikka Instagram kuulostaa biisissä kolmenkymmenen vuoden päästä? Vaikka on homma osattu ennenkin, eikä vaikka Leevien Muotitietoinen-biisin kuuntelua haittaa yhtään, vaikkei kukaan nykypäivänä käytäkään Brylcreemiä.

Vahinko on kuitenkin niin kiinni omassa ja varmasti muidenkin sinkkuelämässä, että ei voi muuta sanoo ku hattuu nostaa. Ja vähän hihitellä tälle postaukselle Sannista.