Tietoa mainostajalle ›

Bloggaamisesta, Vahingosta ja hyvästä päivästä

Syntyipä eilisestä postauksesta keskustelua! Olen kirjoittanut Mr Gay Finland -kisojen epäkohdista useasti ennenkin, mutta samanlaista kesk...

Syntyipä eilisestä postauksesta keskustelua! Olen kirjoittanut Mr Gay Finland -kisojen epäkohdista useasti ennenkin, mutta samanlaista keskustelua ei ole ennen herännyt. Keskustelu oli vilkasta, jopa kiivasta ja näkemykset hyvinkin eriäviä: toiset olivat ehdottoman eri mieltä, toiset taas hyvinkin samaa mieltä. Ja vähän näki senkin, että lopulta keskusteltiin siitä, mistä ei edes puhuttu. Näkemys sanomisista muuttuu aika helposti ja aletaan nähdä sellaistakin, mitä ei ole sanottu. Vähän kuin Li Anderssonin "vasemmistolainen väkivalta on erilaista"-kommentissa, joka nopeasti vääntyi tiettyjen ihmisten mielessä muotoon "on parempaa".

Oli joka tapauksessa virkistävää ja hyvä kirjoittaa jotain herättelevää pitkästä aikaa. Muistin taas, mikä bloggaamisessa itseäni lopulta eniten kiehtoo. Ehkä en unohda siis kriittisempiäkään postauksia, vaikka toisaalta tuntuu kivalta kirjoittaa esimerkiksi uskomattomista tyyliasioista. Olen muuten löytänyt jälleen uskomattoman tajuttomia vaateasioita, joista kirjoitan myöhemmin. Olen niiiiin fäijönii.



Muutenkin tänään oli mitä parhain päivä! Heräsin uskomattomalla tavalla hiukset täydellisesti asettuneina. Vähän vain pörrötin lisää ja suihkin lakkaa, jotta kuontalo piti muotonsa. Se oli erityisen tärkeää, sillä piipahdin tänään Helsingissä eräissä kuvauksissa. Kerron tästä ensi viikolla lisää, mutta ajatus tästä oli hulvaton ja herätti aluksi jopa epäuskoa. Lopulta kuitenkin ystävieni innokkaiden kannustushuutojen saattelemana suostuin ja onneksi suostuin. Oli nimittäin erittäin hyvä ja hauska päivä! Näytin myös kuvissa uskomattoman hyvältä, vaikka itse sanonkin. Lupasivat vieläpä korostaa loistavia hampaitani kuvankäsittelyssä, tästä tulee upeaa.

Helsinkiin mennessä Onnibussissa edessäni istuva mies keksi, että on ikään kuin hyvä idea kipata selkänoja ja maata sylissäni. Teki mieli kiittää miestä Spiderman-leffan klassikkokohtauksen hengessä ja suudella tiettätekö silleen ylösalaisin. Niinku näin.

Kuvausten jälkeen kaipasin seuraa Helsingistä, ja noin kolme minuuttia kaipuuni alkamisesta törmäsin kaveriin Unican ravintolassa. Uskomaton tuuri, kohtalolla lieni sormensa pelissä.


Olen tänään kuunnellut myös Sannin uutta Vahinko-biisiä. Hullun hyvä! Ehkä hetkittäin vierastan Sannin uskomattomasti ajassa kiinni olevia lyyrisiä keinoja, kuten Instagramin, Netflixin ja muiden brändien tunkemista sanoituksiin. Se on tavallaan raikasta, mutta myös hiukan epäilyttävää. Miltä vaikka Instagram kuulostaa biisissä kolmenkymmenen vuoden päästä? Vaikka on homma osattu ennenkin, eikä vaikka Leevien Muotitietoinen-biisin kuuntelua haittaa yhtään, vaikkei kukaan nykypäivänä käytäkään Brylcreemiä.

Vahinko on kuitenkin niin kiinni omassa ja varmasti muidenkin sinkkuelämässä, että ei voi muuta sanoo ku hattuu nostaa. Ja vähän hihitellä tälle postaukselle Sannista.

You Might Also Like

0 kommenttia