Viikonloppuna kisattiin sekä Miss-, että Mr. Gay Finland -kisojen finaalit! Varmaan jo tiedättekin, mutta kerrottakoon heti alkuun nämä tuikitärkeät voittajatiedot:

Miss Gay Finland 2018: 
Iina Karinen

2. sija: Nelly Salo, 3. sija: Eva Nissinen. Yleisön suosikki: Anni Nyberg.

Mr. Gay Finland 2018: 
Ismo Poutiainen

1. perintöprinssi: Simo Pokka, 2. perintöprinssi: Miro Turunen. Yleisön suosikki: Väinö Kähkönen.

Tämän kylän homopoika onnittelee kaikkia voittajia! 

Kuten jo aiemmin kerroinkin, olin itse mukana tuomaroimassa Mr. Gay Finland -kisojen finaalia. Olen useampaankin otteeseen kritisoinut Mr Gay Finland -kisoja: en siksi, että vihaisin kisoja, vaan siksi, että kilpailu on mielestäni lähtökohtaisesti hyvä. Siinä vain olisi mahdollisuuksia paljon parempaankin vähän hölmöjä toimintatapoja fiksaamalla. Olikin kiva finaalishow'n jälkeen kuulla, että juuri nämä kriittiset näkemykseni olivat syy, miksi minut haluttiin mukaan. 

Huomasin kuitenkin jo finalistien julkistuksen myötä, että tänä vuonna meininki oli muuttunut. Finalistijoukko oli hyvin monipuolinen: eri ikäisiä, näköisiä ja kokoisia miehiä. Ihan kuin ihmiset yleensäkin. Ennen finaalia finalisteja haastatellessa huomasin, että kuka tahansa olisi ollut mainio voittaja, vaikka etukäteen esittelyjä lukiessa jonkinlainen käsitys omista suosikeista olikin muodostunut.

Myös tuomaristo oli vaan ihan sairaan ihana! Kanssani tuomaroivat laulaja-lauluntekijä Vilma Alina, Mr Finland 2015 Alex Hytönen, malli-tubettaja Mikael Renwall, Trasek ry:n Kasper Kivistö sekä tuomariston johtajana Nylon Beatista tuttu Jonna Geagea. En tuntenut ketään tuomareista somekanavia kummemmin, mutta löysimme oikeastaan heti yhteisen sävelen. Finaalin jälkeen ilta jatkui yhdessä. Erityisen hauskaa oli viettää iltaa Jonnan kanssa, jonka kanssa varmasti törmäilemme vielä kesän mittaan festareilla. Vähän ennen neljää tajusin kellon olevan sairaasti, ja lähdin kebab kainalossa ryömimään kotiin. Enpä muista, milloin olisin rymynnyt baarissa aamuun asti. Kertonee illan hauskuudesta olennaisia asioita.

 Mr. Gay Finland -kilpailu täyttää ensi vuonna jo kymmenen vuotta. Kuten kilpailun järjestäjätkin totesivat, on kymmenessä vuodessa tapahtunut paljon ja yhteiskunta on muuttunut. Myös kilpailun pitää muuttua ajan hengen mukana. Muutokseen on myös lähdetty: Mr. Gay Finland -kisat ovat ajan mittaan leimautuneet kauneuskilpailuksi. Leima ei kuvaa kisan alkuperäistä ajatusta, eikä sitä toisaalta haluta myöskään pitää yllä. Ilahduttavana korjausliikkeenä kisasta oli tänä vuonna poistettu esimerkiksi uimapukukierros. Tuomaristossakin huomasimme, että finalisteissa oli ihmisinä ja persoonina jo niin paljon annettavaa, ettei ulkonäön perusteella arvioiminen tullut oikeastaan edes mieleen.


Välillä on puhuttu myös siitä, onko koko kilpailulle ylipäätään enää tarvetta, vai onko aika ajanut kisojen ohi. Itse olen ehdottomasti eri mieltä: vaikka Gay Finland -voittajat eivät enää pelkällä voitollaan päätyisikään uutisaiheiksi ja suuriksi otsikoiksi, on kilpailu mielestäni hyvin paikallaan yhteisölle itselleen. Niin tänä vuonna kuin aiempinakin vuosina kilpailu on finalisteille merkittävä ja usein käänteentekevä vaihe – sen kautta tullaan esimerkiksi kaapista yhä edelleen. Kaapistatulo ei tänäkään päivänä ole kaikille arkipäiväinen pikkujuttu, vaan vaatii ihmiseltä hyvinkin paljon. Vaikkei koko Suomi seuraisikaan homokuninkaallisen valintaa kieli pitkällä, on Gay Finland -voittajan valitseminen yhteisölle hyväksi. Aina on niitä, jotka tarvitsevat tavallista mutta rohkaisevaa esikuvaa ja positiivisia tarinoita tuekseen. Ja sitäpaitsi: kuinka paljon nykypäivänä on enää selkeää tarvetta Miss Suomelle tai tangokuninkaallisille? Tuskin kovinkaan merkittävästi, mutta kummankaan kilpailun lopettaminen herättäisi varmasti suurta närää ja hämmennystä.


Sitäpaitsi, kuten finalistitkin puheillaan osoittivat, on sateenkaariyhteisön sisälläkin asioita, jotka voisivat olla paremmin: se, miten suhtaudumme toisiimme – oli kyse sitten iästä tai sukupuolesta.  Translaki toki on asia, joka vaatii yhä työtä yhteiskunnallisellakin tasolla. Miss Gay Finland Iina Karisen pääteemakseen nostamat terveydenhuollon yhdenvertaisuuskysymykset ovat niinikään olennaisia. Keskinäinen anonyymi netti-ilkeily on ilmiö, jonka moni toi esiin – ja sen pystyi moni myös allekirjoittamaan niin tuomaristossa kuin finalisteissakin. Hirveä ilmiö, josta ei ole mitään iloa kenellekään – tuskin typerien jodlauksien kirjoittajille itselleenkään.

Jään ilolla ja jännityksellä seuraamaan, miten tämän vuoden voittajat asemaansa käyttävät. Kiinnostavaa on myös nähdä, mitä tulevina vuosina kilpailuissa tapahtuu. Moni kuulemma myös toivoo ja odottavaa minun hakevan Mr Gay Finland -kisoihin ensi vuonna. Ans kattoo ny.


Kiitos vielä kaikille, järjestäjille, finalisteille, DTM:lle, yleisölle, kanssatuomareille, kaikille,  superkivasta illasta! 

Jo perinteeksi muodostuneiden Mr. ja Miss Gay Finland -kisojen finalistit on viimein julkistettu!

Perinteisesti Helsinki Pride -viikon yhteydessä käydyt kilpailut käydään tänä vuonna jo aiemmin: Miss Gay Finland valitaan perjantaina 15.6. ja Mr. Gay Finland lauantaina 16.6. En tiedä, miksi tähän on päädytty, mutta ratkaisu tuntuu hyvältä. Pride-viikko on varsin täynnä ohjelmaa jo muutenkin, ja näin Pride-viikon henkistä ohjelmaa saadaan kivasti venytettyä pidemmälle ajalle.

Miss Gay Finland -kilpailun tarkoituksena on edistää tasa-arvoa ja yhteisöllisyyttä, sekä kannustaa olemaan ylpeästi oma ainutlaatuinen itsensä. Mr. Gay Finlandin puolella taas edistetään homomiesten yhteisöllisyyttä, seksuaalivähemmistöjen tasa-arvoisuutta sekä tuetaan ylpeyttä olla avoimesti oma itsensä. 

Olen aiempina vuosina suhtautunut varsinkin Mr. Gay Finland -kilpailuun vähän nihkeästi: finalistit ovat muodostaneet melko yksipuolisen kuvan suomalaisesta homomiehestä. Tänäkin vuonna esimerkiksi korkeakoulutetut finalistit loistavat poissaolollaan, mutta ehkä minunkin on nyt vain ymmärrettävä, että ehkä korkeakoulutettuja hakijoita ei vain yksinkertaisesti ole.

Noin muuten suhtaudun tämänvuotisiin finalisteihin aika suurella innolla! Joukko on piristävän monipuolinen. Kivalta vaikuttava joukko on erityisen kiva siksi, että minulla on tänä vuonna olla osa tuomaristoa ja täten valitsemassa tämänvuotista Mr. Gay Finlandia! Ihanaa, että kriittisistä näkemyksistäni huolimatta (tai juuri niiden vuoksi) pääsen nyt mukaan vaikuttamaan Mr. Gay Finlandin valintaan. Kanssani vastuullista tehtävää ovat hoitamassa Mr. Finland 2015 Alex Hytönen, laulaja-lauluntekijä Vilma Alina sekä somepersoona ja malli, lätkäjätkävillenäkin nähty Mikael Renwall. Myös yleisöllä on mahdollisuus äänestää suosikkiaan – äänestyksestä kertyneet tulot lahjoitetaan translaki-kampanjalle. Lisätiedot suunnilleen kaikesta löytyvät kilpailujen nettisivuilta.

Ja koska kaikki varmasti palavat halusta tietää, keitä (keitäpä hyvinkin) finalistit ovat, lisättäköön nämäkin tiedot vielä tähän:

Mr. Gay Finland 2018 -finalistit: 
 Ismo Poutiainen (35, Tampere), Juha Kulmala (37, Espoo), Juho Leskinen (20, Espoo), Jukka Mustakallio (31, Lahti), Mathias Meltsas (19, Lohja), Miro Turunen (24, Outokumpu), Simo Pokka (24, Helsinki) ja Väinö Kähkönen (25, Vantaa).  Kuva: Mikko Wivolin / mrgayfinland.fi

Miss Gay Finland 2018 -finalistit: 
Katariina Kaartinen (21, Espoo), Anni Nyberg (28, Helsinki), Laura Lyttinen (24, Helsinki), Eva Nissinen (22, Oulu), Petra Bussman (26, Turku), Iina Karinen (23, Helsinki),  Matilda Honkonen (19, Helsinki) ja Nelly Salo (21, Helsinki). Kuva: Astrid Lindroos.


Miss Gay Finland -finaali siis 15.6. 2018
ja Mr. Gay Finland -finaali 16.6.2018 ravintola DTM:ssä (K-18)!

Syntyipä eilisestä postauksesta keskustelua! Olen kirjoittanut Mr Gay Finland -kisojen epäkohdista useasti ennenkin, mutta samanlaista keskustelua ei ole ennen herännyt. Keskustelu oli vilkasta, jopa kiivasta ja näkemykset hyvinkin eriäviä: toiset olivat ehdottoman eri mieltä, toiset taas hyvinkin samaa mieltä. Ja vähän näki senkin, että lopulta keskusteltiin siitä, mistä ei edes puhuttu. Näkemys sanomisista muuttuu aika helposti ja aletaan nähdä sellaistakin, mitä ei ole sanottu. Vähän kuin Li Anderssonin "vasemmistolainen väkivalta on erilaista"-kommentissa, joka nopeasti vääntyi tiettyjen ihmisten mielessä muotoon "on parempaa".

Oli joka tapauksessa virkistävää ja hyvä kirjoittaa jotain herättelevää pitkästä aikaa. Muistin taas, mikä bloggaamisessa itseäni lopulta eniten kiehtoo. Ehkä en unohda siis kriittisempiäkään postauksia, vaikka toisaalta tuntuu kivalta kirjoittaa esimerkiksi uskomattomista tyyliasioista. Olen muuten löytänyt jälleen uskomattoman tajuttomia vaateasioita, joista kirjoitan myöhemmin. Olen niiiiin fäijönii.
Muutenkin tänään oli mitä parhain päivä! Heräsin uskomattomalla tavalla hiukset täydellisesti asettuneina. Vähän vain pörrötin lisää ja suihkin lakkaa, jotta kuontalo piti muotonsa. Se oli erityisen tärkeää, sillä piipahdin tänään Helsingissä eräissä kuvauksissa. Kerron tästä ensi viikolla lisää, mutta ajatus tästä oli hulvaton ja herätti aluksi jopa epäuskoa. Lopulta kuitenkin ystävieni innokkaiden kannustushuutojen saattelemana suostuin ja onneksi suostuin. Oli nimittäin erittäin hyvä ja hauska päivä! Näytin myös kuvissa uskomattoman hyvältä, vaikka itse sanonkin. Lupasivat vieläpä korostaa loistavia hampaitani kuvankäsittelyssä, tästä tulee upeaa.

Helsinkiin mennessä Onnibussissa edessäni istuva mies keksi, että on ikään kuin hyvä idea kipata selkänoja ja maata sylissäni. Teki mieli kiittää miestä Spiderman-leffan klassikkokohtauksen hengessä ja suudella tiettätekö silleen ylösalaisin. Niinku näin.

Kuvausten jälkeen kaipasin seuraa Helsingistä, ja noin kolme minuuttia kaipuuni alkamisesta törmäsin kaveriin Unican ravintolassa. Uskomaton tuuri, kohtalolla lieni sormensa pelissä.


Olen tänään kuunnellut myös Sannin uutta Vahinko-biisiä. Hullun hyvä! Ehkä hetkittäin vierastan Sannin uskomattomasti ajassa kiinni olevia lyyrisiä keinoja, kuten Instagramin, Netflixin ja muiden brändien tunkemista sanoituksiin. Se on tavallaan raikasta, mutta myös hiukan epäilyttävää. Miltä vaikka Instagram kuulostaa biisissä kolmenkymmenen vuoden päästä? Vaikka on homma osattu ennenkin, eikä vaikka Leevien Muotitietoinen-biisin kuuntelua haittaa yhtään, vaikkei kukaan nykypäivänä käytäkään Brylcreemiä.

Vahinko on kuitenkin niin kiinni omassa ja varmasti muidenkin sinkkuelämässä, että ei voi muuta sanoo ku hattuu nostaa. Ja vähän hihitellä tälle postaukselle Sannista.

Mr Gay Finland -finalistit 2016. Kuva: Mikko Rasila / Mr Gay Finland.

Homma on menossa päin prinkkalaa, kun ylpeänäkin homona saa hävetä Helsinki Pride -viikolla. 

Mr. Gay Finland-kilpailu kertoo etsivänsä Suomen fiksuinta ja komeinta homoa. Usein sanotaan, etteivät kauneus ja äly asu samassa päässä. Tietenkään tämä ei täysin pidä paikkaansa, mutta yhä edelleen akateemiset ja korkeakoulutetut finalistit loistavat Mr. Gay Finlandissa vain poissaolollaan. Tänään julkistetuissa finalisteissa heitä ei ole yhtäkään. Finalistit ovat myyjiä, kampaajia ja tarjoilijoita – ja näyttävät reilusti stereotyyppisiltä homoilta. Tuntuu hassulta, että stereotypiaa homoista ovat murtamassa homot, jotka elävät stereotypiaa todeksi.

Kiusallisinta Mr Gay Finland -kisoista tekee sen finaalin ajoittuminen osaksi Helsinki Pride -viikkoa. Koita siinä olla ylpeä homo, kun samaan aikaan hävettää olla homo. Eikö millään ole mahdollista, että kilpailijat eivät olisi niin homogeeninen joukko? Tänäkin vuonna ollaan niin samasta puusta veistettyjä, että kilpailijoilla on samat etunimetkin. Tai toisaalta, voisiko kilpailun ihan reilusti alentaa ihan rehellisesti nättien homojen kauneuskilpailuksi? Jättää älyllinen epärehellisyys pois ja lakata teeskentelemästä tiedostavaa ja älykästä ihmisoikeuskilpailua, kun olennaisinta on kuitenkin olla vain ja ainoastaan nätti. Jos haluaa olla nätti missi, niin olisi ihan reilusti. Siinä ei nimittäin ole mitään pahaa. Ainakaan, jos edustaa sillä itseään, eikä pyri olemaan koko ihmisryhmän lippua kantava mannekiini.

Onneksi tiedän, etten ole ajatuksieni kanssa todellakaan yksin, vaan Mr Gay Finland -kilpailu on herättänyt närää ennenkin. Ja jo viime vuonna kirjoitin samansuuntaisista ajatuksistani. Tänään juttelin aiheesta Aleksi Koiviston kanssa, joka tunnetaan esimerkiksi keskustalaisena nuorisopoliitikkona. Aleksi pohti samoin kuin minäkin, että fiksuuden korostaminen kattaisi jättää pois – ei Miss Suomi -kisassakaan etsitä Suomen fiksuinta naista. Nykyinen konsepti ruokkii  stereotyyppistä kuvaa homoista. Hyvin harvoin kukaan finalisteista on ollut esimerkiksi korkeakoulutettu. Aleksin homokavereissa on paljon esimerkiksi oikeus- ja yhteiskuntatieteilijöitä. Itsekin olen tullut huomattavan paljon paremmin tutuksi korkeakoulutettujen homojen kanssa.

Ja ihan oikeesti hei nyt, voisitteko skarpata kaikki. Se, että Mr. Gay Finland -finalisti sanoo haluavansa parantaa homojen asemaa ja tasa-arvoa ei ole vielä oikeastaan mitään. Sama kuin parturi-kampaaja sanoisi työhaastattelussa aikovansa parturoida ja kammata ihmisiä. Tai myyjä sanoisi aikovansa myydä. Ne ovat itsestäänselvyyksiä ja vähimmäisvaatimuksia, eikä niillä pääse kovin pitkälle. Vähän enemmän odottaisin myös Mr. Gay Finlandilta.