Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Muuttunut meininki Mr Gay Finland -kisoissa

Viikonloppuna kisattiin sekä Miss-, että Mr. Gay Finland -kisojen finaalit! Varmaan jo tiedättekin, mutta kerrottakoon heti alkuun nämä tu...

Viikonloppuna kisattiin sekä Miss-, että Mr. Gay Finland -kisojen finaalit! Varmaan jo tiedättekin, mutta kerrottakoon heti alkuun nämä tuikitärkeät voittajatiedot:

Miss Gay Finland 2018: 
Iina Karinen

2. sija: Nelly Salo, 3. sija: Eva Nissinen. Yleisön suosikki: Anni Nyberg.

Mr. Gay Finland 2018: 
Ismo Poutiainen

1. perintöprinssi: Simo Pokka, 2. perintöprinssi: Miro Turunen. Yleisön suosikki: Väinö Kähkönen.

Tämän kylän homopoika onnittelee kaikkia voittajia! 

Kuten jo aiemmin kerroinkin, olin itse mukana tuomaroimassa Mr. Gay Finland -kisojen finaalia. Olen useampaankin otteeseen kritisoinut Mr Gay Finland -kisoja: en siksi, että vihaisin kisoja, vaan siksi, että kilpailu on mielestäni lähtökohtaisesti hyvä. Siinä vain olisi mahdollisuuksia paljon parempaankin vähän hölmöjä toimintatapoja fiksaamalla. Olikin kiva finaalishow'n jälkeen kuulla, että juuri nämä kriittiset näkemykseni olivat syy, miksi minut haluttiin mukaan. 

Huomasin kuitenkin jo finalistien julkistuksen myötä, että tänä vuonna meininki oli muuttunut. Finalistijoukko oli hyvin monipuolinen: eri ikäisiä, näköisiä ja kokoisia miehiä. Ihan kuin ihmiset yleensäkin. Ennen finaalia finalisteja haastatellessa huomasin, että kuka tahansa olisi ollut mainio voittaja, vaikka etukäteen esittelyjä lukiessa jonkinlainen käsitys omista suosikeista olikin muodostunut.

Myös tuomaristo oli vaan ihan sairaan ihana! Kanssani tuomaroivat laulaja-lauluntekijä Vilma Alina, Mr Finland 2015 Alex Hytönen, malli-tubettaja Mikael Renwall, Trasek ry:n Kasper Kivistö sekä tuomariston johtajana Nylon Beatista tuttu Jonna Geagea. En tuntenut ketään tuomareista somekanavia kummemmin, mutta löysimme oikeastaan heti yhteisen sävelen. Finaalin jälkeen ilta jatkui yhdessä. Erityisen hauskaa oli viettää iltaa Jonnan kanssa, jonka kanssa varmasti törmäilemme vielä kesän mittaan festareilla. Vähän ennen neljää tajusin kellon olevan sairaasti, ja lähdin kebab kainalossa ryömimään kotiin. Enpä muista, milloin olisin rymynnyt baarissa aamuun asti. Kertonee illan hauskuudesta olennaisia asioita.

 Mr. Gay Finland -kilpailu täyttää ensi vuonna jo kymmenen vuotta. Kuten kilpailun järjestäjätkin totesivat, on kymmenessä vuodessa tapahtunut paljon ja yhteiskunta on muuttunut. Myös kilpailun pitää muuttua ajan hengen mukana. Muutokseen on myös lähdetty: Mr. Gay Finland -kisat ovat ajan mittaan leimautuneet kauneuskilpailuksi. Leima ei kuvaa kisan alkuperäistä ajatusta, eikä sitä toisaalta haluta myöskään pitää yllä. Ilahduttavana korjausliikkeenä kisasta oli tänä vuonna poistettu esimerkiksi uimapukukierros. Tuomaristossakin huomasimme, että finalisteissa oli ihmisinä ja persoonina jo niin paljon annettavaa, ettei ulkonäön perusteella arvioiminen tullut oikeastaan edes mieleen.


Välillä on puhuttu myös siitä, onko koko kilpailulle ylipäätään enää tarvetta, vai onko aika ajanut kisojen ohi. Itse olen ehdottomasti eri mieltä: vaikka Gay Finland -voittajat eivät enää pelkällä voitollaan päätyisikään uutisaiheiksi ja suuriksi otsikoiksi, on kilpailu mielestäni hyvin paikallaan yhteisölle itselleen. Niin tänä vuonna kuin aiempinakin vuosina kilpailu on finalisteille merkittävä ja usein käänteentekevä vaihe – sen kautta tullaan esimerkiksi kaapista yhä edelleen. Kaapistatulo ei tänäkään päivänä ole kaikille arkipäiväinen pikkujuttu, vaan vaatii ihmiseltä hyvinkin paljon. Vaikkei koko Suomi seuraisikaan homokuninkaallisen valintaa kieli pitkällä, on Gay Finland -voittajan valitseminen yhteisölle hyväksi. Aina on niitä, jotka tarvitsevat tavallista mutta rohkaisevaa esikuvaa ja positiivisia tarinoita tuekseen. Ja sitäpaitsi: kuinka paljon nykypäivänä on enää selkeää tarvetta Miss Suomelle tai tangokuninkaallisille? Tuskin kovinkaan merkittävästi, mutta kummankaan kilpailun lopettaminen herättäisi varmasti suurta närää ja hämmennystä.


Sitäpaitsi, kuten finalistitkin puheillaan osoittivat, on sateenkaariyhteisön sisälläkin asioita, jotka voisivat olla paremmin: se, miten suhtaudumme toisiimme – oli kyse sitten iästä tai sukupuolesta.  Translaki toki on asia, joka vaatii yhä työtä yhteiskunnallisellakin tasolla. Miss Gay Finland Iina Karisen pääteemakseen nostamat terveydenhuollon yhdenvertaisuuskysymykset ovat niinikään olennaisia. Keskinäinen anonyymi netti-ilkeily on ilmiö, jonka moni toi esiin – ja sen pystyi moni myös allekirjoittamaan niin tuomaristossa kuin finalisteissakin. Hirveä ilmiö, josta ei ole mitään iloa kenellekään – tuskin typerien jodlauksien kirjoittajille itselleenkään.

Jään ilolla ja jännityksellä seuraamaan, miten tämän vuoden voittajat asemaansa käyttävät. Kiinnostavaa on myös nähdä, mitä tulevina vuosina kilpailuissa tapahtuu. Moni kuulemma myös toivoo ja odottavaa minun hakevan Mr Gay Finland -kisoihin ensi vuonna. Ans kattoo ny.


Kiitos vielä kaikille, järjestäjille, finalisteille, DTM:lle, yleisölle, kanssatuomareille, kaikille,  superkivasta illasta! 




You Might Also Like

0 kommenttia