Euroviisuviikko on täällä! Kerrataan heti alkuun, mitä tällä viikolla tapahtuu:

1. semifinaali (jossa myös Suomi kilpailee), tulee tiistaina 8.5. klo 22.00
2. semifinaali tulee torstaina 10.5. klo 22.00
ja itse finaali lauantaina 12.5. klo 22.00

Näiden perustietojen lisäksi kokosin teille neljä tärkeää kohtaa, joihin kiinnittää tämänvuotisissa viisuissa huomiota. Ottakaa siis tärppilista haltuun, olkaa hyvät! 

1. Kova taso
Tänä vuonna euroviisuissa tuntuu olevan jopa poikkeuksellisen kova taso: erityisesti taso näkyy ensimmäisessä semifinaalissa, jossa myös Saara Aalto kilpailee. Hassuttelemaan ei ole lähtenyt kilpailijamaista juuri kukaan, myöskään paljaalla pinnalla tai muulla musiikista huomiota poisvievällä kepulikonstailulla ei tänä vuonna koreilla. Jos kaipaat myötähäpeän tunteita ja niin kutsuttuja perinteisempiä viisukokemuksia, on toinen semifinaali tarkoitettu sinulle. Kiinnostavaa kuitenkin nähdä, miten viisutrendi tästä kehittyy: jäävätkö kiusalliset huomionkerjuunumerot ja pikkuruiset esiintymisasut kokonaan pois? Ovatko hyvät kappaleet oikeasti viisujen nykyisyyttä ja tulevaisuutta?

2. Oma kieli, romantiikkamystiikka ja historialarppi
Tänä vuonna moni kilpailijamaa laulaa omalla kielellään. Moni maa luottaa esityksissään myös erilaisiin etnoelementteihin tai historiallisella mystiikalla leikittelyyn. Kaikessa Game of Thrones -henkisyydessään hellyyttävin larppaajan leikkijä on ehdottomasti Tanskan Rasmussen kappaleella Higher Ground, jonka kappale kertoo pasifistiviikingeistä. Selvä. Haluan etukäteen kehottaa teitä katsomaan myös Serbian Sanja Ilić & Balkanikan Nova Deca -kappaleella esiintyvää nahkahousuihin pukeutunutta, jonkinlaista perinnehuilua soittavaa pappaa. Maailman suloisin pappa! Katsokaa vaikka internetistä!






3. Irlanti
Irlannin edustusbiisi, Ryan O'Shaughnessyn Together, ei ehkä hetkauta kappaleena kovinkaan kummoisesti, mutttttta! Sekä biisin virallisella musiikkivideolla että myös viisulavalla suuressa osassa on miestanssipari. Sateenkaariliput siis heilumaan ja viuhumaan, sekä viisustadionilla että kotikatsomoissa. Kotikatsomoita voi lämpätä katsomalla virallisen videon. Biisi ei tosiaan erityisemmin jää mieleen, mutta kuten sanoin jo Ylen Viisuetkoilla: kappale ei aina Euroviisuissa ole niin tärkeä, vaan joskus voi keskittyä vain esitykseen.


4. Saara on timanttia, kävi miten kävi
Nyt on kyseessä toki Euroviisut, mutta silti vain Euroviisut. Voittajat ja se kuka menestyy, on loppujen lopuksi aikalailla sattumanvaraista, eikä niistä voi etukäteen oikeasti tietää. Yksi on kuitenkin varmaa: Saara on superhyvä esiintyjä ja voimme Saaran edustuksella viisuilla aivan ylpeänä. Parhaamme on tehty ja edustajamme on sairaan hyvä. Mitään hävettävää ei ole. Jos menestystä tulee, niin totta munassa bailataan like there's no tomorrow. Jos ei, niin pääsemme siitä eteenpäin ilman vihaista möyhäämistä ja törkeää kielenkäyttöä internetissä tai yhtään missään.

Viisutunnelmaan voi kaivautua tsekkaamalla vaikka lähes kolmetuntisen Viisuetkot-lähetyksen tallenteen, jolla minä, Eini ja Mikko Silvennoinen käymme läpi tämän vuoden kilpailukappaleet. Linkistä löytyy myös artikkeli, johon on koottu parhaat kommenttimme etkoilta! 

Ihanaa viisuviikkoa!

Jihuu, jihuu, jihuu!

Kävin juuri tänään pikaisesti moikkaamassa Saara Aaltoa! Saaran levy ilmestyi perjantaina ja maanantaina Saara lähtee viisuedustushommiin Portugaliin.

Ja se, että Saara lähtee Portugaliin, tarkoittaa tietysti sitä, että euroviisujen paras sesonki ja satokausi on aivan hyppysissämme! Se on ihanaa! Euroviisut ovat muodostuneet itselleni vuosi vuodelta tärkeämmäksi traditioksi: yhtenä opiskelijavuotenani esimerkiksi raahasimme ainejärjestöjen keväiselle mökkiretkelle mukanamme kotiteatterin, jotta pystyimme nauttimaan samalle illalle sattuneista Euroviisuista asianmukaisilla puitteilla. Se oli ikimuistoinen ilta!

Muutenkin nautin euroviisuista eniten nimenomaan ilmiönä ja kokonaiskuvana: siitä, millainen ilme kisapaikalla on, ovatko juontajat hyviä, millaisia kohuja syntyy, kuinka paljon yleisössä heiluu sateenkaarilippuja, kuka räväyttää, kuka sytyttää, kenen show ja kappale ovat täysin käsittämättömiä. Saan euroviisuissa väristyksiä sekä innosta että kauhusta, voin olla haltioissani tai täysin epäuskoinen. En yleensä muista yksittäisiä biisejä tai kilpailijamaita, mutta muistan kappaleiden aiheuttamia fiiliksiä ja ajatuksia. Nautin siis yksityiskohtia enemmän kokonaisuudesta.


Ja tänä vuonna viisuhuumani pääseekin aivan uusiin ulottuvuuksiin! Olen nimittäin ensi torstaina vieraana Ylen Viisuetkoilla! Ylen Viisuetkoja voi seurata ensi torstaina klo 20 alkaen Yle Areenasta. Viisuiltaamme isännöi kukas muukaan kuin viisuselostajamme ja muutenkin hurmaava Mikko Silvennoinen. Eikä siinä vielä kaikki! Minun lisäkseni viisuetkoihin osallistuu myös Eini! Kuten ehkä luittekin, tapasin Einin viime syksynä. Meillä oli ihana kahvittelutuokio, ja juttua riitti – uskon siis, että tämän vuoden viisukappaleitakin käydään läpi todella hersyvässä tunnelmassa. Kuulemma nettiin tehtävä lähetys vapauttaa myös aikataulupaineista: saamme rönsyillä ja heittää läppää vapaasti, jos juttua riittää. Ja sitähän uskoakseni riittää! Lisäinfoa Ylen viisuetkoista voi lukea täältä.


Sanoinko, että on ihanaa, kun viisuhuuma taas alkaa? No, sanonpa vielä! Ihanaa! Nyt pistän Saaran uuden levyn soimaan, otan lasin skumppaa ja alan laittautua! Onhan lauantai ja juhlapäivä!

Aurinkoista sunnuntaita! 

Lupailin lisäfiiliksiä Uuden Musiikin Kilpailusta Metroareenalta jo aiiika kauan aikaa sitten. Tarkoitus olikin postata näistä heti seuraavalla viikolla, mutta kellahdinkin ikiajoiksi tautivuoteeseen, eikä päässä yksinkertaisesti liikkunut mikään sen vertaa, että olisin pystynyt järjellistä postausta tuottamaan.

Mutta nyt kevätaurinko loistaa ja voimat ovat palanneet! Lisävirtaa saa mukavasti UMK-fiiliksistä, sillä show oli i-ha-na.  Etukäteen mietin, miten kolmen biisin varaan voidaan rakentaa kokonainen show niin, että siitä riittää sisältöä pidemmäksi aikaa kuin kahdeksikymmeneksi minuutiksi. Mutta näköjään osaavilla tekijöillä kaikki on mahdollista! Show sekä näytti että kuulosti mielettömältä ja oli ylipäätään todella toimiva ja eheä kokonaisuus.

Kuten Mel C:n esiintymistä fiilistellessäni kerroinkin, pääsin kuvaamaan UMK:n kenraaliharjoitukseen. Sieltä ovat myös postauksen kuvat. Illalla sitten istuinkin kutsuvieraana eturivissä nauttimassa show'sta. Pääsin siis käytännössä katsomaan UMK-finaalin kahdesti! Sen lisäksi katsoin ohjelman jälkeenpäin myös Yle Areenasta, hienosti näytti toimivan televisiossakin. Oli muuten hyvin silmiä avaavaa nähdä, kuinka paljon televisiossa pystytään tavallaan huijaamaan katsojaa. Lavalla voi paikan päällä katsoessa tapahtua hyvinkin monenlaista show'n taustapyöritystä. Sopivilla kuvakulmilla kaikki tällainen saadaan kuitenkin piilotettua television katsojilta. Siinäpä sai television katsoja esimerkiksi ihmetellä, miten ihmeessä Saara Aalto saa kuin tyhjästä laahuksen asunsa takaosaan. Ylipäätään kaikki näytti televisiossa paljon komeammalta ja kiiltävämmältä. Toki televisiokamerat aina muuttavata ja huijaavat, kokemukseni mukaan esimerkiksi tv-ohjelmien lavasteet ovat aina ihan sairaan pieniä, vaikka näyttäisivät kuinka suurilta ja tilavilta hyvänsä. Jännittävää!

UMK-ilta huipentui kutsuvierasjatkoihin DTM:ssä. En olekaan käynyt DTM:ssä aikoihin, ja viime syksyisen remontin myötä tulleet uudistukset vaikuttivat oikein hyviltä. Jatkohumussa oli hauskaa nähdä esimerkiksi innoissaan omaa biisiään bailaavat CatCat ja Krista Siegfrids, puhumattakaan kreiseistä jorausbileistä, jotka syntyivät, kun Saara itse ehti jatkoille asti. Ikimuistoisia hetkiä!

Erikseen haluan muuten kehua ja kiitellä Krista Siegfridsin uskomatonta esiintymiskykyä! Krista laulaa, tanssii, juontaa, on hauska ja puhui UMK:ssa vieläpä useammalla kielellä oikein sujuvasti. Harvassa ovat näin monipuoliset tekijät, mutta ihanaa, että meillä on Krista!
Eniten itseäni ehkä ihmetytti viisuedustajaksi valitun Monsters-kappaleen vähän keskeneräiseltä tuntunut lavashow. Etukäteenhän hehkutettiin, kuinka Metroareenalla nähdyt lavashow't ovat ne, joilla viisuihinkin mennään. Nyt kuitenkin lavashow'ta on kuulemma kuumeisesti suunniteltu viisuesitystä varten. Hyvä niin, innolla odotan, mitä Portugalin lavoilla nähdään! Erityisen innolla suhtaudun siihen, ettei Euroviisuissa tänä vuonna kuulemma nähdä ollenkaan screenejä. Siispä kaiken lavalla tapahtuvan pitää tapahtua oikeasti. En tiedä, mitä tästä seuraa, mutta toivon perinteisempiä ja orgaanisempia elementtejä: tanssijoita, kulisseja, tuulikoneita ja liikettä.

Oma suosikkini lavashow'n perusteella oli ehdottomasti Queens. Olin kuitenkin sitä mieltä, että jokaisella kappaleella voidaan hyvin lähteä viisuihin. Olen toki oman suosikkini kolmannesta sijasta hieman harmistunut, mutta silti innokas katsoja ja Suomen kannattaja Monstersillakin mentäessä!





Loppuun vielä muutama asukuva UMK:sta. Vannoutunut Spaissarifaniuteni saattoi hiukan näkyä myös pukeutumisessani: ahtauduin nimittäin lapsuudesta asti mukanani kulkeneeseen Spaissari-paitaan. Ei voi kuin korkeampia voimia kiittää siitä, että 90-luvun fanipaidat olivat poikkeuksetta sellaisia telttoja, että ne näköjään sopivat kantajalleen läpi elämän. Onhan se toki hiukan piukka, mutta hei, Spaissaripaita. Ei haittaa, vaik ois vähän makkarankuori.

Asu on viimeisteltu tietenkin Union Jack -sukilla.

Tänään julkaistiin toinen Saara Aallon kolmesta Uuden Musiikin Kilpailu -kilpailukappaleesta. Kertauksena mainittakoon, että tänä vuonna siis Saara Aalto edustaa Suomea Euroviisuissa – kansa äänestää vain yhden kolmesta kappaleesta viisuedustajaksi.

Näistä kolmesta kappaleesta on nyt julkaistu kaksi: viime viikolla julkaistu Monsters ja tänään julkaistu Domino. Ensi viikolla julkaistaan vielä kolmas ja viimeinen kappale. Jännittävää! Näistä valitaan voittajakappale yleisön ja kansainvälisten raatien äänestyksellä. Yleisöäänestys tapahtuu maksutta Yle.fi -sovelluksessa.

Olin paikalla syksyllä, kun Saara Aallon viisuedustus julkistettiin. Kieltämättä olin hetken varma, että tämä on vain pressitilaisuuteen keksitty hauska itseironinen vitsi, johon on saatu Saara Aaltokin mukaan. Ihmetykseni oli aika suuri, kun Saaran haastattelu lavalla vain jatkuu ja jatkuu. Mietin vitsin menevän kiusallisesti aivan liian pitkälle, pitää jo paljastaa oikea edustaja. Lopulta jouduin myöntämään itselleni, että tämä onkin täysin totta.


Ja hyvä edustaja Saara Aalto kyllä minusa onkin! Ihan todistetusti monenlaista, kansainvälistäkin kilpailulavaa nähnyt ja habitukseltaankin hyvinkin viisulavojen prinsessa. Ainakin kahta ensin julkaistua kilpailukappaletta ovat olleet myös tekemässä kovan luokan viisutekijät ja lavashow'tkin kappaleille suunnittelee sama henkilö kuin Saaran X-Factor -esityksiin.

Suomen, Ylen ja UMK:n kannaltakin Saara Aalto on hyvä ratkaisu. Koen, että sen myötä Suomen suhtautuminen viisuihin päivittyy ja astuu jonkinlaiseen uuteen aikaan. Siinä ajassa viisutekeminen muuttuu pätevämmäksi ja on enemmän tätä päivää. En toki tiedä, mikä Ylen ajatus on Uuden Musiikin Kilpailun tulevaisuudesta. Olen itse tykännyt paljon kilpailun seuraamisesta ja katsomisesta, mutta ehkei uutta kiinnostavaa musiikkia ja menestyvää viisukappaletta voida oikein etsiä samalla kilpailulla.

Joka tapauksessa, Saara Aallon tietä on kiinnostavaa seurata, polulta kun voi löytyä sekä Saaran itsensä että viisujen osalta nyt tai tulevina vuosina ihan mitä hyvänsä. On armas mulle Aallon tie!

Saara Aalto pääsi, odotetusti ja oikeutetusti, X Factor UK:n finaaliin, joka siis kisataan tänäiltana.
En ole aikaisemmin kirjoittanut Saara Aallon X Factor -käänteistä, vaikka ihan kaikenlaiset edellytykset olisivat olleet. Olen ollut kyllä Saaran puolesta jännittynyt ja innoissani, mutta samaan aikaa jotenkin väsynyt seuraamaan oikeastaan mitään. Ulkomaiset tosi-tv:t ja kykykisat ovat lähinnä työntäneet luotaan ennenkin, joten en ajatellut haluavani uhrautua niille nytkään. Saaran osuudet olen kyllä katsonut ja nähnyt ja vähän ihmetellyt, että todellako tehdään ihan tällaista ulkomailla oikeasti, ettei olekaan mitään hassunhauskoja nahkatrumpetteja jossain pienessä teatterissa kuten jossainpäin maailmaa.

Tänään sitten kuitenkin päätin, että nämä finaalit on katsottava. Jumalauta, nää on ku euroviisut, twiittasin semifinaalin ensisekunneilta. Joku luuli minun tarkoittavan tätä pahalla, mutta eihän mikään euroviisuja muistuttava voi olla mitenkään negatiivista, vaan pelkästään jumalaista ja ihanaa. Ja vilahtihan siellä vähän kiusallisen joulupukki-osuuden lisäksi myös Tom of Finland -joulukahvikin!

Sitten tuli Saaran ja Adam Lambertin Bohemian Rhapsody -duetto. Samalla tajusin, että aiemmin Adam seurusteli Saulin kanssa ja nyt lauloi Saaran kanssa. Tältä istumalta päätin vaihtaa nimeni ässällä alkavaksi, ehdotettu on sekä Seinoa että Sulevia, ja lähteä aatamijahtiin, jotta saan Adamin ns. seisomaan flyygelini päälle.

Saaran voitto on tietenkin hieno juttu Suomen lisäksi myös suomalaiselle hlbti-väelle, Saara kun on vahvasti ollut jo pitkään vahvasti meidän jengiä. Jo ennen omaa kaapistatuloaan Saara oli mukana Kansalaistorilla, kun eduskunta äänesti tasa-arvoisesta avioliittolaista. Kun äänestystulos selvisi, lauloi koko torikansaSaaran johdolla Finlandia-hymniä.

Sanomattakin lienee selvää, kuinka merkittävä ja uskomaton hetki se monelle läsnäolleelle oli.

Viime helmikuussa Saara Aalto voitti QX Gay Gaalassa Vuoden homo -palkinnon. Palkintopuheessaan Saara sanoo että "ehä mää mittää [puhetta] valmistellu ku en mää oo ikinä voittanu mittää kissaa" ja jatkaa tyttöystäväänsä Meriin viitaten että "tai oon mä yhen kissan voittanu". Tämä osuus puheesta muuten löytyy Gay Gaalasta tekemästäni videosta. Hauskaa, kuinka se tavallaan on taas ajankohtainen.


Tästä on toki puhuttu jo monessa paikassa Saaran X Factor -matkan aikana, mutta tuohon viime helmikuiseen videoon yhdistettynä Saara Aalto on aidosti kannustava ja uskoa omaan tekemiseen luova. Että oikeasti koskaan ei tiedä mitä tapahtuu ja mihin päätyy. Että vielä helmikuussa ei ole voittanu mittää kissaa ja alle vuotta myöhemmin on, jos ei ihan voittaja, niin ainakin valtavasti suurempi nimi ja aivan saatanan hyvänä toisena. Joka tapauksessa harmittaa, että Saaraa alkoi pitää HLBTI-kuvioissa vähän itsestäänselvyytenä (ei muuten mutta en ikinä mennyt juttelemaan ja ottamaan tuikitärkeää selfietä kun tuntui jotenkin kiusalliselta). Nyt hän onkin yhtäkkiä kansainvälisesti tunnettu nimi eikä välttämättä ole ihan samalla tavalla sateenkaarikansan juhlien terasseilla ja lavoilla. Tietenkin Saaran menestyksen voimauttavana voin itsekin olla hetken päästä Saaran kanssa samoilla areenoilla ja tavallisen kansan tavoittamattomissa. Että tulkaa nyt ottamaan ne selfienne vielä kun voitte! (En ollut tosissani).

Huomenna lähden Helsinkiin. Finaali on tottakai katsottava. Mukaan pakkaan ainakin skumppapullon sekä uimahousut. Suurimmissa kaupungeissa kannattaisikin kiireen vilkkaa alkaa sulatella suihkulähteitä, koska niissä on tarkoitus kylpeä huomenna.