Viikonloppuna juhlittiin Inspiration Blog Awardseissa! Sain taas (melkein) kaikki mammat ja muut kylän rouvat seuraani ja bailaamaan.

Samaisille mammoille ja kylän rouville valitin aiemmin tänä vuonna, että mää en saatana löydä mitään juhla-asua mää en tuu mää tuun alasti mää en voi tulla ku ei löydy mitään asua. Samalla selasin raivopäisenä Asoksen sivuja sitten, yhtäkkiä, simsalabim, eteeni ilmestyi Asoksen festivaalikauden mallistoon kuuluva, sateenkaarevan värisillä pitkillä hapsuilla koristeltu paita. Roihahdin paidalle aivan heti. Samoin riemusta kiljuivat kaikki, joille paidan linkitin ostopäätöstä miettiessäni.

Hapsuthan eivät ihan tarkalleen ottaen ole sateenkaaren väriset, mutta hämärässä kukaan ei huomaa eroa. Viimeistelin asun käytettynä Reccistä löytyneillä paljettihousuilla sekä vuosia sitten ensimmäistä Blog Awards Finland -gaalaa varten Citymarketista ostamillani nahkakengillä. Kaulaani pistin juuri hiljattain esittelemäni diskojeesus-rukousnauhan, joka sattumalta sekä mätsäsi hapsujen väriin että loisti pimeässä.

Paita ja koko asu sai valtavaa hehkutusta ja hypetystä osakseen niin somessa kuin gaalassakin. Gaalassa mieltäni lämmittivät ehkä eniten Julia, joka mainitsi aina odottavansa innolla, mitä olen mihinkin gaalaan päälleni keksinyt. Myös perinteiseen tapaan gaala-asukuvani napannut Veera (kiitos!) oli hurmaantunut asustani ja postasi sen myös omaan Instagramiinsa.


Huvitti ja ilahdutti myös kuulla monen luulleen minun tehneen tai suunnitelleen paidan itse. Yhtä moni veikkasi paidan olevan jokin valtavan kallis designer-luomus. Ehei, ei! Paita on kaikkien saatavilla ja vielä suhteellisen kohtuullisen hintaankin, Asos kun myy paitaa suunnilleen neljälläkympillä.

Paita tuntui onneksi napakalta ja hyvälaatuiselta, joten se nähtäneen päälläni pitkin tulevaa kesäkautta. Pelkäsin vähän hapsujen puolesta, mutta tähän mennessä naruista on minun nähteni irronnut neljä. Huvittavaa oli, että yksi hapsuista oli juhlapaikalla ennen minua: nimittäin noustessani mammojen perässä ulos tilataksista, oli maassa juhlapaikan edessä jo yksi hapsuni. Hapsuvaatteiden kanssa lienee sama kuin paljettivaatteissakin: aina niitä putoilee, mutta niitä myös on niin paljon, ettei muutaman puuttumista huomaa.

Kappas kehveliä! Sain juuri sähköpostikorvanappiini tiedon, että olen ehdolla Vuoden kannanottajaksi Inspiration Blog Awardsissa!  Ihana uutinen!

Vuodet blogin parissa ovat opettaneet hyvän tuntuman siihen, mitkä asioista puhuminen on tärkeää ja yksiselitteisesti oikein. Olen tekemisistäni ja kirjoituksistani aina julkaistessani varma, enkä kirjoita, jos olo on epäilevä. Kaikkia se ei tietenkään miellytä, mutta sille en oikeastaan voi mitään.

Välillä tietysti mietin, kuinka paljon helpompaa olisi olla ottamatta kantaa ja pysyä vain kevyemmissä aiheissa. Juuri tällaisiin hetkiin oman varmuuden ja suuren positiivisen palautteen lisäksi auttaa, kun saa tunnustusta myös omalta alaltaan. Että tekemiseni on myös huomattu ja sitä arvostetaan. Erityisen hienoa ehdokkuus on silloin, kun kanssaehdokkaina on uskomattoman kovia tekijöitä, joille ei ehkä toivottavasti edes harmita hävitä. Jo fiilis samaan jengiin kuulumisesta on kova juttu.

Inspiration Blog Awardsit ovat perinteisesti olleet tilaisuus, johon on menty nimenomaisesti juhlimaan – ja on juhlittukin oikein kaksin käsin. On laulettu panimoravintolassa kova- ja moniäänisesti Let It Gota tai ihan vain karaokebaarissa ihan kaikki, mitä suinkin on ehditty ja kehdattu. Tämän kevään gaalaakin odotan jo malttamattomana, sillä heti gaalakutsujen kolahtaessa sähköpostiin varasivat innokkaat, muualta Suomesta tulevat juhlaseurueen jäsenet (MAMMAT) hotellihuoneet. Nyt sitten vain fiilistellään, että mitä laitetaan päälle ja kenen hotellihuoneessa etkoillaan. Oispa jo huhtikuun puoliväli, ja pianhan se onkin!

Sitä odotellessa voitte käydä antamassa äänenne minulle ja muillekin ehdokkaille! Äänestys jatkuu 5.4. asti. Äänestäneiden kesken arvotaan myös lippuja gaalaan! Jos siis onnetar suosii, voit päästä näkemään, kuinka me mammojen kanssa oikein bailataankaan!

Kipin kapin siis äänestykseen tänne!

Viikonloppuna mentiin taas blogigaaloissa tossut solmussa kera kanssabloggareiden! Kyseessä oli tietenkin Blogger's Inspiration Day sekä Inspiration Blog Awards. Olipa vain ihana lauantai rakkaiden mammojen ja muidenkin blogimuijien ja -tyyppien kanssa. Parasta! Paitsi sille taksikuskille, joka joutui kuulemaan jotain pimppijuttuja, vaikka minä, kaikista maailman ihmisistä minä, pyysin kanssamatkustajilta, että yritetään nyt käyttäytyä.

Olin tällä kertaa ehdolla Vuoden viihdyttävimmäksi blogiksi ja kaikkien todella pieneksi yllätykseksi en voittanut tälläkään kertaa. Ennakkoarvioiden mukaisesti en ollut edes kolmen parhaan joukossa, mihin suhtaudun todella neutraalisti ja jopa vähän välinpitämättömästi. Kaikella kunnioituksella ja ilolla gaalaa ja sen voittajia kohtaan haluaisin kyllä sanoa, että onhan se nyt todella typerää laittaa bloggarit ja vloggarit samoihin kategorioihin, varsinkin jos voittaja valikoituu pelkästään yleisöäänestyksen perusteella. Katsoja- ja seuraajamäärät toimivat tyystin erilaisissa mittasuhteissa ja luokissa, mikä ei tietenkään anna mitenkään järkevää kuvaa mistään. Mutta samapa tuo, sain ja olen saanut ihan tosi paljon palautetta ja kiitosta varsinkin viihdyttävistä Instastory-pätkistäni ja se on aivan todella tärkeintä! Kiitos silti kaikille äänestäneille, se on ihanaa ja parasta silti!



Alkuperäinen visioni gaalailmeeni suhteen oli, että kimmellän, säihkyn, kilisen ja hohdan enemmän kuin kukaan koskaan missään. Olin tehnyt asian suhteen vähän jo tiedusteluja ja kyselyitä ja kaiken piti olla upeaa. Sitten sattumalta kävikin niin, että Glitternisti oli paikalla sekä päivä- että iltatapahtumassa loihtimassa halukkaille upeita meikkejään, minkä seurauksena aivan kaikilla oli toinen toistaan upeampia kimalluksia.Onneksi kuulin tästä etukäteen ja pystyin luomaan varasuunnitelman. Ja siis Glitternisti on puhdasta neroutta ja parhautta ja olen vilpittömän iloinen, että Glitternistin koristukset ovat saaneet ilmeisen hyvän jalansijan kaikkialla.

Onneksi tiesin tästä etukäteen, joten luontevasti tartuin vastavoimaan ja ammensin tyyliini inspiraatiota Matti Nykäsestä. Housut löytyivät gaala-asua varten sattumalta H&M:ltä ja gaalan myötä niistä tuli ehdottomat lempihousuni enkä ole muita gaalan jälkeen käyttänytkään. Kengät ovat about vuoden takaiset Adidakset ja sukat jotkut kaapissa pyörineet tennissukat. COSin bomberin hankin itseasiassa jo vuosi sitten ollutta blogigaalaa varten.

Ja siis kuten tarkkasilmäiset ihmiset saattavat jo huomata, pääsiäinen vei värin päästäni ja olen tätä nykyä hemaisevan pörröinen blondi. Palaan hiusasioihin vielä tarkemmin tässä joku päivä, mutta halusin vain tunnustaa tämän tapahtuneen teidän edessänne.


Kaikkein parasta on kuitenkin paita!!! Sen on tuonut äitini ulkomaan matkaltaan, saatuaan paidan lahjaksi ihmiseltä, joka oli saanut paidan lahjaksi toiselta ihmiseltä. Olin järkyttynyt, paita oli mielestäni täysin hirveä ja mitätön rytky, mutta toiveikas äitini toi paidan tyytyväisenä kotiin, sillä se oli kuulemma Italiasta tai Ranskasta ja siis varmasti laatumuotia.

Tähän laatumuoti-teoriaan en uskonut hetkeäkään, mutta silti jostain syystä olen säilyttänyt paitaa vuosia. Ja nyt, vuosien jälkeen, se pääsi päälläni punaiselle matolle, kuvausseinälle, muodin ja tyylin säihkeen keskelle! Ihmeiden aika ei todellakaan ole ohi.

Inspiraatiopäivä oli hyvää alkua alkavalle juhlakaudelle, ensi viikonloppuna kun vietetään sekä PING Helsinkiä että tietenkin vappua, eli juhlimista, verkostoitumista ja kellon ympäri tissuttelua on luvassa. Muutenkin viime päivinä on ollut aika ihanaa ja kaikki on mennyt hienosti.

Tiedän, tiedän. Olette kuola valuen odottaneet juoruja ja kohupaljastuksia lauantaisista Inspiration Blog Awardseista, ja minä olen pysynyt vaiti. Olen pahoillani, se on ollut julmaa, mutta nyt saatte tietää kaiken!

Ihan ensin esittelen teille asuni, joka oli vaan yksinkertaisesti täydellinen. Hurmaavan myyjän avustamana hankin sen paitaa ja kenkiä lukuunottamatta Turkuun hiljattain avatulta COSilta. Paita sen sijaan oli ajatuksissani ensimmäisenä ja ihan syystä. Se on nimittäin jumalaisen upea. Taikalamppukangas on löytynyt jo vuosia sitten Jättirätistä, ja nyt, viimeinkin, sain aikaiseksi hätyyttää serkkuni ompelupuuhiin. Ainakin Emmi ihastui paitaani niin, että toivoi minun hankkivan kankaasta koko asun. Kangasta ei ole enää kovin paljoa jäljellä, mutta pikkushortsit siitä voisi ehkä syntyä. Jos ei shortseja, niin ainakin wifebeater ja tehostetaskuja erilaisiin vaatekappaleisiin. Ihana kangas.



Takki & housut COS, Paita Jättirätti & Iina, Kengät Vagabond.


Mutta shortsit ja vaatehommat sikseen, nyt mennään gaalahommiin! Kohtasimme asukuvien merkeissä Veeran kanssa Kattilahallin ulkopuolella ennen sisäänastumista. Kyllä huomasi, että on blogigaala kyseessä, kun koko Suvilahti oli täynnä sinne tänne levittäytyneitä asukuvaajia. Uhkailin illan aikana tekeväni "blogigaalan hirveimmät asut" -postauksen, mutta siihen en sentään lähde. Jotenkin kuitenkin yllätti se tissien ja reisien ja pakaroiden yhteisvilahtelu. Olen varmaan vanhakantainen, mutta peittävämpi eleganssi vain jostain syystä on minulle mieluisampi vaihtoehto. Enkä sinänsä paheksu, olin vain vilpittömän yllättynyt, että kaiken näyttäminen on taas muotia. Tiedä mihin siinä sitten silmänsä laittaa. Tai no, tisseille ja pakaroille varmaan, mutttta.

Ihan vakuuttunut en myöskään ollut gaalaan lupaillusta kansainvälisten bloggareiden glamourista. Minulla on nimittäin siitä hyvin läheistä kokemusta: yksi (ja ilmeisesti gaalan ainoa) kansainvälinen huippubloggari kulki selkäni takaa ohi niin, että rintamus hipaisi selkääni. Hän myös puhui minulle. Hän sanoi minulle sorry, tavalla jolla vain kansainvälinen huippubloggari voi puhua. Ei lainkaan helsinkiläisille tyypillistä nasaalia tai närkästyneesti sihahtavaa ässää, vaan äänenpaino, jossa kuului maailma.

Vanhakantaisuuteni ja varhaiskypsyyteni johdatteli minut luontevasti mammabloggareiden pariin ja se oli kyllä paras johdatus aikoihin! Ikätoveribloggarini nyt imuroinee ilmaista viinaa harva se viikonloppu, eikä se ole heille mikään juttu, mutta harvemmin viihteellä riekkuvat mammat ottivat ilon irti ja oli ihan superhauskaa. Muutenkin luulen, että jos en olisi nuori ja menevä homomies, niin olisin nuori ja ihana bloggarimutsi: homot ja äidit ovat nimittäin todennäköisesti ainoat ihmisryhmät, joille on ominaista laulaa suurella tunteella Let It Gota baarissa.

Useampaan otteeseen sain kuulla myös homohommistani, jotka estivät minua esimerkiksi menemästä photobooth-koppiin. Tiedostin riskin nimittäin itsekin: olisin saattanut luulla koppia dark roomiksi ja siitähän olisikin syntynyt mitä hauskin kuvasarja. Sain myös kuulla hieman katkeraa tilitystä nuoruuden poikaystävistä, jotka sittemmin muuttuivat homoiksi. Ja loppuillasta totesimme kurkku-gin toniceja siemaillessamme, että emme niinkään arvosta kurkkusiivuja. Kokonainen ja iso sen olla pitää. Jatkopaikkaa miettiessämme vaihtoehtoina olivat Uusikaupunki ja kolmen miljoonan kikkelin maa. Lopulta päädyimme kuidenkin Stadin panimobaariin. Luulen, että siellä ei arvostettu vierailuamme, vaikka toisaalta saimme ehkä veloituksetta ylimääräisen tapaslautasen. Kiitos ja anteeksi, Stadin panimobaari.

Loppuillaksi olin suunnitellut uskomatonta, Helsingin homoskenen räjäyttävää näyttäytymistä uudessa Herculeksessa. Sainkin mamma- eli perhebloggariseurueeni innostumaan tästä, mutta jostain käsittämättömästä syystä Herculekseen oli aivan hillitön jono. Me bloggarithan emme jokapaikanvippeinä tietenkään alentuneet jonottamaan, joten menimme naapurissa sijaitsevaan Bar Bäkkäriin.

Se oli vähän erilainen paikka se, vaikka tietynlaisen alakulttuurin erikoisravintola toki sekin.

Postauksen kaikki kuvat otti Veera, kiitos!

Sain tänään Twitterissä viestin, että oma rakas pikkukylän paikallislehti, Somero-lehti, on uutisoinut Inspiration Blog Awards -ehdokkuudestani!

Jutun voi lukea tuosta alta (kuvan saa toivottavasti klikkaamalla suuremmaksi). Ja jos on jostain käsittämättömästä syystä päässyt käymään niin, ettet ole vielä äänestänyt, niin nyt on mitä oivallisin hetki!

Inspiration Blog Awards-äänestys löytyy täältä ja äänestyshän päättyy siis 17.4.! Toimi nopeasti!



Sähellän parhaillaan blogimuuton, kandin, ainejärjestölehden ja elämän myrskyjen keskellä, joten blogi on nyt hieman heitteillä. Se on kuitenkin vain väliaikaista, kuten elämäkin. Lupaan palata areenoille täysin palkein ja rinnoin heti kun hiukan hellittää. Olkaa ymmärtäväisiä, pus!

Jippiaijei, ilouutinen heti viikon alkuun! Olen ehdolla vuoden viihdyttävimmäksi blogiksi!

Tällä kertaa ehdokkuus napsahti Blogiringin ja Indiedaysin yhteisessä Inspiration Blog Awardsissa, joka järjestetään myöhemmin huhtikuussa. Näin vuoden viihdyttävintä blogia kuvaillaan tiedotteessa:
En voi uskoa tätä, mutta sehän olen minä! Blogini saa minut kerta toisensa jälkeen hymyilemään, ja kuten FB-kaverini ovat huomanneet, niin todellakin jaan postauksiani mielelläni tuttavapiirilleni.

Ehdokkuuteen liittyy tietenkin se, että tarvitsen teitä lukijoita, eli äänestäjiä, aivan kuin te, äänestäjät eli lukijatkin, tarvitsette minua. Voitte tänään, 4. huhtikuuta klo 12.00 alkaen käydä äänestämässä Tämän kylän homopoikaa vuoden viihdyttävimmäksi blogiksi täällä. Äänestys päättyy 17.4. Äänestämään pääsee kätevästi myös allaolevaa banneria klikkaamalla:

Äänestys on päättynyt.

Nyt vaan odottelen gaalaa malttamattomana. Kiivaasti pitää myös miettiä asua. Pitääkö minun ehdokkuuden myötä myös pukeutua jotenkin viihdyttävästi? Mielestäni esimerkiksi VilleGalle on hyvinkin viihdyttävä pukeutuja, mutta en taas ole ihan satavarma, toimisiko Pattayalta 80-luvulla tuodusta suihkuverhosta ommeltu shortsiasu oman ruumiini peittona. Kenties kokeilen. Eli syytä on äänestää, että näette asukokonaisuuteni myös liikuttuneena kyynelehtien kiitospuhetta pitämässä.

Kiitos jo etukäteen äänestäjille!