Ystäväni lähetti taannoiselta Ranskanmatkaltaan kuvan jostain korukaupasta. Kuvassa muiden, ikäänkuin arvokkaampien rihkamakorujen keskellä, oli sateenkaareva, neonvärinen muovinen rukousnauha, ristillä roikkuvan Jeesuksen kera tietysti. Pariisi kun tunnetusti on huippumuodin mekka. 

Jos satut vielä käymään siinä kaupassa, niin voitko ostaa ton mulle, kysyin varovasti.
Arvasin tämän ja ostin sen jo valmiiksi, vastasi ystäväni.

Ja nyt, juuri pääsiäisen korvalla vieraillessani Turussa, muistin viimein pyytää toimitustaan odottaneen korun itselleni! Kuinka hyvin se sopiikaan pääsiäiseen ja juuri tähän pääsiäiseen: elämä tuntuu nimittäin juuri nyt siltä, että pitkäperjantai kestää yli pääsiäispyhien ja muutaman päivän vielä päälle. Vituiks meni niinku Jeesuksen pääsiäinen, kuten sanotaan. Tuntuu varmaan vähän samalta, kuin pääsiäisenviettopaikkamme viereiselle järvelle laskeutuneet joutsenet. Järvi on tietysti umpijäässä ja hangen peittämä, mutta sinne joutsenet kuitenkin laskeutuivat rypemään. Kylmä on ja vituttaa, mutta varmaan lähiviikkoina helpottaa. Eikä siteerata mitään PMMP:n Joutsenia siellä takarivissä.

Mutta ehkä neondiskojeesus kaulassa on nyt se mitä tarvitsen: kärsimys vie aikansa, mutta sitten taas noustaan, elämänkevääseen ja lähteviin jäihin. Ei kuitenkaan sentään taivaaseen, mutta ehkä vähän taivaalle.

(Jeesus-aiheinen kitsch on toki muuten piristänyt pääsiäistäni ja elämääni ennenkin.)