Jeesus tuli kotiini jo vuosia sitten, jo ensimmäiseen asuntooni Turussa. Löysin Jeesuksen Kauppatorin kirpputorimyyjältä. Ensin huomioni kiinnitti vain upeat kultakoristeiset kehykset, vasta myöhemmin itse Jeesus. Vähän ajattelin, että ehkä Jeesuksen kuvan voi vaihtaa. Myöhemmin tajusin, että tietenkään ei voi, Jeesus ja kehykset ovat yhtä eivätkä loista samalla tavalla erillään. Taulu maksoi arvottomaksi kirppari-julistetauluksi melko paljon, mutta olihan se ostettava. Kallista halpa savikin mestarin käsissä on, veisasi Jippu mielessäni ja koin olevani se mestari savikaupoilla.

Uskomattomalla tavalla Jeesustaulu on seurannut minua asunnosta toiseen. Mikä ihmeellisintä, taulu on sopinut täydellisesti kaikkiin asuntoihin. Killen kanssa asuessa Killen isoäiti tosin tiedusteli vaivihkaa Killeltä, että mihin uskontokuntaan Eino oikein kuuluu kun ei tämä taulu ihan tavalliseen kristittyyn viittaa mutta kun hän sit taas kuitenkin tota viiniä juo. Olisiko voinut keskeisimpiin luonteenpiirteisiin mummo tarttua? No ei olisi.


Kerrottakoon se nyt tässäkin ihan avoimesti, että olen jo vuosia ollut ihan tavallinen kirkkoonkuulumaton ateisti. Jeesustaulu soti aluksi vakaumustani vastaan, mutta toisaalta uskonnolliset symbolit ovat niiin loppuunkaluttu aihe kaikenlaisessa epäuskonnollisessakin taiteessa ja viihteessä, että väliäkö tuolla. Ja luojan kiitos Jeesus katselee syrjäkarein yläviistoon eikä tuijota suoraan.

Ja kuten viime pääsiäisenä tajusin, on tauluni täydellinen toisessakin suhteessa: se on nimittäin maailman hienoin pääsiäiskoriste, joka toimittaa virkaansa mainiosti ympäri vuoden.