Helsingin asuntoni on jäänyt kokonaan esittelemättä (esittelinhän Turun kotinikin teille hyvin pian sieltä pois muutettuani). Nyt olen kuitenkin puuhannut Helsingin lukaalini eteishalliin pientä yksityisnäyttelyä omista taidekokoelmistani, joten ajattelin vilauttaa teillekin hiukan elinympäristöäni. Asuntoni eteiskäytävä kun epäilemättä kiinnostaa teitä!

Viimeisin taidehankintani on niinkin merkittävä kuin Kiasmasta ilmaiseksi saatu muunsukupuolisen Artor Jesus Inkerön Omakuva sininnen tausta -juliste! Juliste liittyy Inkerön hyvinkin keholliseen taideprojektiin. Inkerö oli aiemmin laiha ja pitkätukkainen taideopiskelija. Nyt hän on kuitenkin käyttänyt taideapurahansa proteiinijauheisiin ja salikortteihin ja kasvattanut itselleen parikymmentä kiloa lihasmassaa. Hän käy myös ääniterapiassa muokatakseen puheääntään. Kaiken takana motivoi halu ymmärtää miessukupuolta – Inkerö katsoo, että sukupuolien väliseen tasa-arvoon on vielä matkaa.

Juliste liittyy Inkerön toiseen työhön, Bubble -nimiseen videoteokseen. Videolla urheilullinen nuori (Inkerö itse) kuluttaa aikaa helsinkiläisessä hotellissa lojuen sohvalla, kattoterassin uima-altaassa uiden ja musiikkia kuunnellen. Teoksen nimi Bubble viittaa miessukupuolen etuoikeutettuun kuplaan, jossa valkoinen hyvin toimeentuleva mies elää.


Seinältäni löytyvä juliste muistuttaa nuortenlehtien julisteita ja fanikuvia. Mietin pitkään, että juliste ehkä vaatisi ihan oikeat kehykset ja aikuisemman ripustuksen. Lopulta rymisteerausintoni vallassa päätin, että toisaalta fanikuvamainen juliste sopii hyvin teipattavaksi. Niinpä kiinnitin julisteen seinään ihan vain teippaamalla - sateenkaariteipillä tietysti.

Toisena teoksena näyttelyssä edustaa blogissa jo aiemminkin esitelty Iida Lotta Räsäsen maalaus, jonka hankin muutama vuosi sitten Pride-viikolla Ruplassa järjestetystä näyttelystä. Maalaus viehättää itseäni edelleen, mutta on kodeissani jäänyt vähän sivuun ja vaille huomiota. Haluaisin taululle hyvän ja toimivan paikan, mutta sen värimaailma ja koko ovat nykyiseen asuntooni jotenkin väärät. Inkerön omakuvan kanssa sen värit kuitenkin sopivat yhteen, joten tukekoon toinen toisiaan eteiskäytävälläni toistaiseksi. Räsäsen maalauksen kanssa taidekokoelmaani vartioi lapsuudessa saatu Roope Ankka -säästölipas.

Kolmantena teoksena eteistäni koristaa talvinen maisema, jonka keskellä nököttää jänis. Tauluun liittyy polveileva ja yksityiskohtien täyteinen kertomus, joka tuntuu juuri nyt kuitenkin vähän liian henkilökohtaiselta jaettavaksi koko maailmalle. Ehkä joskus, ehkä ei. Vuosien odotuksen jälkeen jänistaulu kuitenkin päätyi itselleni sattuman kautta. Nyt tuntuu ehkä siltä, että joudun esimerkiksi polttamaan taulun terapiamielessä jossain vaiheessa, mutta sitä odotellessa katselen jänistaulua ja sen kauniisti kuvattua lunta ihan mielelläni.

Näiden taulujen lisäksi kodistani löytyy edelleen myös purjekankaalle painettu, Loved-näyttelystä hankittu printti alastomasta karhumiehestä. Ilmiselvistä syistä kotini keskipiste ja katseenvangitsija.

Kävin taannoin Finlaysonilla kurkkimassa (jossain kaukaisuudessa horisontissa) tulevan syksyn ja talven uutuuksia. Ja sielläpä olikin ihanaa kurkittavaa!

Syksyllä saa jatkoa myös Finlaysonin Tom of Finland -mallistojen tarina! Ja täytyy kuulkaa sanoa, että viimeistään nyt kaikki palaset Finlaysonin ja Tom of Finlandin yhdistelmässä ovat loksahtaneet paikoilleen. Syksyllä tulevat pussilakanat ovat lumoavan hienot, enkä ollut pressitilaisuudessa saada silmiäni irti niistä (no okei, buffet-pöydän skumppa ja viinilehtikääryleet kilpailivat kyllä huomiosta vähän).

Tomppa-mallistot aloittaneet, mustavalkoiset lakanat olivat tärkeä ja merkittävä avaus ja kannanotto sekä yhteiskunnalliseen keskusteluun että Tom of Finlandin merkityksen ja arvon esiintuomisessa. Siitä huolimatta lakanat olivat aika sovinnaisia ja tavanomaisia, jos niin nyt ylipäätään voi Tom of Finlandin töistä sanoa. Toisessa eli edellisessä mallistossa Tom of Finland -tekstiileihin saatiin jo värejä, kun inspiraatiota ja värimaailmaa oli haettu esimerkiksi graffiteista ja hämäriltä sivukujilta. Värikkäät kuosit ovat näyttäviä ja kieltämättä todella mageita, mutta esimerkiksi omaan pieneen makuukamariini kuosi oli kiistatta liian dominoiva (mikä tietystä vinkkelistä ei ole ollenkaan paha juttu).




Mutta nyt! Kaikkien kokeilujen ja välivaiheiden myötä ollaan Finlaysonin Tom of Finland -mallistoissa päästy täydellisyyteen tai sen yli! Syksyllä ilmestyvä uusi mallisto on nimittäin loistava. Uskallan jo nyt sanoa, että tulevan malliston kangaskassista tulee jopa ensimmäistä, yhteiskunnalliseksi statementiksi kasvanutta valkoista kassia suurempi hitti.

Tulevan malliston on suunnitellut aiemmistakin mallistoista vastannut Sami Vulli. Mallistoon kuuluu kahdet erilaiset pussilakanat, kangaskassi sekä keittiöjuttuja. Tyyli ja ilme on hyvin samankaltainen molemmissa kuoseissa: molempien idea perustuu ikäänkuin hihamerkeille. Kuosin kuvitukseksi suunnitelluista hihamerkeistä kuulemma harkittiin tehtävän myös oikeita hihamerkkejä, mutta syystä tai toisesta ajatus ei päässyt toteutukseen. Todella sääli, merkeillä voisi todella näppärästi viedä Suomi-kuvaa turistien mukana maailmalle: pieni hihamerkki on edullinen ja pienempäänkin matkalaukkuun mahtuva, omaperäinen tuliainen ja matkamuisto. Puhumattakaan ihan vain oman farkkutakkini hihoista, joissa merkit olisivat enemmän kuin kotonaan.

Uudessa kuosissa yhdistyvät kollaasinomaisesti sekä Tom of Finlandin työt että Finlaysonilla kehitellyt merkkien pohjat ja niiden tekstit. Tämä juuri tekee uusista tuotteista niin erinomaisia. Kuosissa vilisevät tekstit ovat hulvattomia ja varustettu samalla pilkkeellä, joka Tominkin töiden silmäkulmassa vilkkuu. Tuotteet eivät myöskään nojaa vain Tom of Finlandin töihin, vaan mukana on myös uutta: hauskaa ja eteenpäin vievää ideaa, joka kuitenkin on luontevassa yhteydessä juuriinsa.

Ai että, noin muuten syksy hirvittää, mutta uusien pussilakanoiden myötä ainakin sänkyhommat saadaan syksyllä asianmukaiseen kuntoon.

Tulen muistamaan menneen kesän taiteenhankintakesänä. Kuten esimerkiksi Loved-näyttelystä jo sen aikana kirjoitinkin, ostin näyttelystä yhden teoksen.

Teos odotti ja odotti television takana rullalla seinälle pääsyä. On nimittäin todella raskas prosessi hankkia vasara ja nauloja (koko rahalla, jos kerran sitä eristystöissä käytettävää lasivillaaa, sahata voi sahalla), jotta saa teoksensa seinälle.



Oman päänvaivansa tuotti myös teoksen sijoittaminen. Näin sen heti mielessäni sängyn päätyyn, suojelemaan, katselemaan ja ehkä vähän osallistumaankin. Sitten tajusin, että sänkyni ympäristössä on jo yksi valvova suurmies: kirpputorilta takavuosina ostamani Jeesus. Ajattelin Jeesuksen ja karhumiehen riitelevän, mutta naputtelin karhun seinään ja huomasinkin heidän olevan oikein sopuisa kaksikko. Lopulta heittäydyin vielä itsekin vuoteelle, ja ripustusseurana ollut kaverini ihasteli sitä kuinka sopuisasti loikoilemme kaikki kolme päät eri suuntiin retkottaen. Hyvin symmetristä ja tasapainoista, kaunis näky, ihania miehiä kaikki kolme, ai että oioi.

Vähän olen jännittänyt, miten asunnossani vierailevat ihmiset taideteokseeni suhtautuvat. Teos ei toki ole erityisemmin pornograafinen, ei edes sen vertaa mitä vaikka Tom of Finlandin teokset voisivat olla. Hyvinkin luonnollinen alastonkuva, jos tarkasti katsotaan. Toisaalta olen hyvin avokätisesti kertonut, että valitsin teoksen näyttelyn teosten joukosta sillä perusteella, että teoksen mallin penis muistuttaa eniten omaani (en tajua miksi kerroin tämän nyt teillekin, voi helvetti). Ja ainahan alaston mies seinällä on vähän sillä lailla (en tiedä millä lailla) arveluttava.



Mutta tosi hyvin on mennyt tähän asti! Huoltomiehiä on rampannut asunnossani jatkuvasti. Ensimmäisellä kerralla olin vähän sillä lailla leukaperät hirnumisen välttämisestä kireniä kun huoltomies astui asuntoon. Mutta tiedättekö mitä! Hän oli kuin ei olisi taideteostani huomannutkaan! Kuin ei olisi katsonut päinkään! Olin jopa vähän pöyristynyt. Teki mieli kysyä hänen mielipidettään taideteoksesta, mutta huoltomies vaikutti jotenkin siltä, että hän on kiinnostuneempi patterini termostaatista kuin taideteoksesta seinälläni. Jätin sitten tiedustelematta.

Eräs ystäväni tiesi tosin varoittaa minua sukulaisten varalta. Tajusin heti, että tiettyjen sukulaisten kyläillessä taideteos on syytä napata alas seinältä. Eräs sukulaisistani nimittäin on lähes veroiseni mitä tulee persoudelle mieskomeutta kohtaan. Hän luultavasti alkaisi rampata jatkuvasti luonani, muka kahvittelemassa mutta todellisuudessa karhumiestäni katselemassa.

Vaikka eipä se katsomalla kulu. Olisin jo huomannut jos kuluisi, sen verran paljon tätä on tullut katseltua.

Jeesus tuli kotiini jo vuosia sitten, jo ensimmäiseen asuntooni Turussa. Löysin Jeesuksen Kauppatorin kirpputorimyyjältä. Ensin huomioni kiinnitti vain upeat kultakoristeiset kehykset, vasta myöhemmin itse Jeesus. Vähän ajattelin, että ehkä Jeesuksen kuvan voi vaihtaa. Myöhemmin tajusin, että tietenkään ei voi, Jeesus ja kehykset ovat yhtä eivätkä loista samalla tavalla erillään. Taulu maksoi arvottomaksi kirppari-julistetauluksi melko paljon, mutta olihan se ostettava. Kallista halpa savikin mestarin käsissä on, veisasi Jippu mielessäni ja koin olevani se mestari savikaupoilla.


Uskomattomalla tavalla Jeesustaulu on seurannut minua asunnosta toiseen. Mikä ihmeellisintä, taulu on sopinut täydellisesti kaikkiin asuntoihin. Killen kanssa asuessa Killen isoäiti tosin tiedusteli vaivihkaa Killeltä, että mihin uskontokuntaan Eino oikein kuuluu kun ei tämä taulu ihan tavalliseen kristittyyn viittaa mutta kun hän sit taas kuitenkin tota viiniä juo. Olisiko voinut keskeisimpiin luonteenpiirteisiin mummo tarttua? No ei olisi.


Kerrottakoon se nyt tässäkin ihan avoimesti, että olen jo vuosia ollut ihan tavallinen kirkkoonkuulumaton ateisti. Jeesustaulu soti aluksi vakaumustani vastaan, mutta toisaalta uskonnolliset symbolit ovat niiin loppuunkaluttu aihe kaikenlaisessa epäuskonnollisessakin taiteessa ja viihteessä, että väliäkö tuolla. Ja luojan kiitos Jeesus katselee syrjäkarein yläviistoon eikä tuijota suoraan.

Ja kuten viime pääsiäisenä tajusin, on tauluni täydellinen toisessakin suhteessa: se on nimittäin maailman hienoin pääsiäiskoriste, joka toimittaa virkaansa mainiosti ympäri vuoden.