Tietoa mainostajalle ›

Kun mammabloggarit vie, niin homohommat unohtuu

Tiedän, tiedän. Olette kuola valuen odottaneet juoruja ja kohupaljastuksia lauantaisista Inspiration Blog Awardseista , ja minä olen pysynyt...

Tiedän, tiedän. Olette kuola valuen odottaneet juoruja ja kohupaljastuksia lauantaisista Inspiration Blog Awardseista, ja minä olen pysynyt vaiti. Olen pahoillani, se on ollut julmaa, mutta nyt saatte tietää kaiken!

Ihan ensin esittelen teille asuni, joka oli vaan yksinkertaisesti täydellinen. Hurmaavan myyjän avustamana hankin sen paitaa ja kenkiä lukuunottamatta Turkuun hiljattain avatulta COSilta. Paita sen sijaan oli ajatuksissani ensimmäisenä ja ihan syystä. Se on nimittäin jumalaisen upea. Taikalamppukangas on löytynyt jo vuosia sitten Jättirätistä, ja nyt, viimeinkin, sain aikaiseksi hätyyttää serkkuni ompelupuuhiin. Ainakin Emmi ihastui paitaani niin, että toivoi minun hankkivan kankaasta koko asun. Kangasta ei ole enää kovin paljoa jäljellä, mutta pikkushortsit siitä voisi ehkä syntyä. Jos ei shortseja, niin ainakin wifebeater ja tehostetaskuja erilaisiin vaatekappaleisiin. Ihana kangas.



Takki & housut COS, Paita Jättirätti & Iina, Kengät Vagabond.


Mutta shortsit ja vaatehommat sikseen, nyt mennään gaalahommiin! Kohtasimme asukuvien merkeissä Veeran kanssa Kattilahallin ulkopuolella ennen sisäänastumista. Kyllä huomasi, että on blogigaala kyseessä, kun koko Suvilahti oli täynnä sinne tänne levittäytyneitä asukuvaajia. Uhkailin illan aikana tekeväni "blogigaalan hirveimmät asut" -postauksen, mutta siihen en sentään lähde. Jotenkin kuitenkin yllätti se tissien ja reisien ja pakaroiden yhteisvilahtelu. Olen varmaan vanhakantainen, mutta peittävämpi eleganssi vain jostain syystä on minulle mieluisampi vaihtoehto. Enkä sinänsä paheksu, olin vain vilpittömän yllättynyt, että kaiken näyttäminen on taas muotia. Tiedä mihin siinä sitten silmänsä laittaa. Tai no, tisseille ja pakaroille varmaan, mutttta.

Ihan vakuuttunut en myöskään ollut gaalaan lupaillusta kansainvälisten bloggareiden glamourista. Minulla on nimittäin siitä hyvin läheistä kokemusta: yksi (ja ilmeisesti gaalan ainoa) kansainvälinen huippubloggari kulki selkäni takaa ohi niin, että rintamus hipaisi selkääni. Hän myös puhui minulle. Hän sanoi minulle sorry, tavalla jolla vain kansainvälinen huippubloggari voi puhua. Ei lainkaan helsinkiläisille tyypillistä nasaalia tai närkästyneesti sihahtavaa ässää, vaan äänenpaino, jossa kuului maailma.

Vanhakantaisuuteni ja varhaiskypsyyteni johdatteli minut luontevasti mammabloggareiden pariin ja se oli kyllä paras johdatus aikoihin! Ikätoveribloggarini nyt imuroinee ilmaista viinaa harva se viikonloppu, eikä se ole heille mikään juttu, mutta harvemmin viihteellä riekkuvat mammat ottivat ilon irti ja oli ihan superhauskaa. Muutenkin luulen, että jos en olisi nuori ja menevä homomies, niin olisin nuori ja ihana bloggarimutsi: homot ja äidit ovat nimittäin todennäköisesti ainoat ihmisryhmät, joille on ominaista laulaa suurella tunteella Let It Gota baarissa.

Useampaan otteeseen sain kuulla myös homohommistani, jotka estivät minua esimerkiksi menemästä photobooth-koppiin. Tiedostin riskin nimittäin itsekin: olisin saattanut luulla koppia dark roomiksi ja siitähän olisikin syntynyt mitä hauskin kuvasarja. Sain myös kuulla hieman katkeraa tilitystä nuoruuden poikaystävistä, jotka sittemmin muuttuivat homoiksi. Ja loppuillasta totesimme kurkku-gin toniceja siemaillessamme, että emme niinkään arvosta kurkkusiivuja. Kokonainen ja iso sen olla pitää. Jatkopaikkaa miettiessämme vaihtoehtoina olivat Uusikaupunki ja kolmen miljoonan kikkelin maa. Lopulta päädyimme kuidenkin Stadin panimobaariin. Luulen, että siellä ei arvostettu vierailuamme, vaikka toisaalta saimme ehkä veloituksetta ylimääräisen tapaslautasen. Kiitos ja anteeksi, Stadin panimobaari.

Loppuillaksi olin suunnitellut uskomatonta, Helsingin homoskenen räjäyttävää näyttäytymistä uudessa Herculeksessa. Sainkin mamma- eli perhebloggariseurueeni innostumaan tästä, mutta jostain käsittämättömästä syystä Herculekseen oli aivan hillitön jono. Me bloggarithan emme jokapaikanvippeinä tietenkään alentuneet jonottamaan, joten menimme naapurissa sijaitsevaan Bar Bäkkäriin.

Se oli vähän erilainen paikka se, vaikka tietynlaisen alakulttuurin erikoisravintola toki sekin.

Postauksen kaikki kuvat otti Veera, kiitos!
Tämän kylän homopoika 8.5.2016 alkaen osoitteessa
www.tamankylanhomopoika.fi

You Might Also Like

0 kommenttia