Kun mammabloggarit vie, niin homohommat unohtuu
26.4.16Tiedän, tiedän. Olette kuola valuen odottaneet juoruja ja kohupaljastuksia lauantaisista Inspiration Blog Awardseista, ja minä olen pysynyt vaiti. Olen pahoillani, se on ollut julmaa, mutta nyt saatte tietää kaiken!
Ihan ensin esittelen teille asuni, joka oli vaan yksinkertaisesti täydellinen. Hurmaavan myyjän avustamana hankin sen paitaa ja kenkiä lukuunottamatta Turkuun hiljattain avatulta COSilta. Paita sen sijaan oli ajatuksissani ensimmäisenä ja ihan syystä. Se on nimittäin jumalaisen upea. Taikalamppukangas on löytynyt jo vuosia sitten Jättirätistä, ja nyt, viimeinkin, sain aikaiseksi hätyyttää serkkuni ompelupuuhiin. Ainakin Emmi ihastui paitaani niin, että toivoi minun hankkivan kankaasta koko asun. Kangasta ei ole enää kovin paljoa jäljellä, mutta pikkushortsit siitä voisi ehkä syntyä. Jos ei shortseja, niin ainakin wifebeater ja tehostetaskuja erilaisiin vaatekappaleisiin. Ihana kangas.
Takki & housut COS, Paita Jättirätti & Iina, Kengät Vagabond.



Useampaan otteeseen sain kuulla myös homohommistani, jotka estivät minua esimerkiksi menemästä photobooth-koppiin. Tiedostin riskin nimittäin itsekin: olisin saattanut luulla koppia dark roomiksi ja siitähän olisikin syntynyt mitä hauskin kuvasarja. Sain myös kuulla hieman katkeraa tilitystä nuoruuden poikaystävistä, jotka sittemmin muuttuivat homoiksi. Ja loppuillasta totesimme kurkku-gin toniceja siemaillessamme, että emme niinkään arvosta kurkkusiivuja. Kokonainen ja iso sen olla pitää. Jatkopaikkaa miettiessämme vaihtoehtoina olivat Uusikaupunki ja kolmen miljoonan kikkelin maa. Lopulta päädyimme kuidenkin Stadin panimobaariin. Luulen, että siellä ei arvostettu vierailuamme, vaikka toisaalta saimme ehkä veloituksetta ylimääräisen tapaslautasen. Kiitos ja anteeksi, Stadin panimobaari.

Se oli vähän erilainen paikka se, vaikka tietynlaisen alakulttuurin erikoisravintola toki sekin.
Postauksen kaikki kuvat otti Veera, kiitos!
0 kommenttia