Törmäsin taannoin uudessa lempibaarissani Femma IV:ssa tyyppiin, jolla on sama tatuointi kuin itselläni! 

Heti tatuoinnin nähdessäni mieleni avautui suoraan kesään 2013. Tahdon2013-kampanja kävi silloin kuumimmillaan ja myös Turun kampanjatiimimme höyrysi kovalla draivilla ympäriinsä. Järjestimme Turussa Tahdon2013-tatuointipäivän Turku Tattoo Parlourissa. 

Itse olin silloin huomattavasti erilaisempi ihminen kuin nykyään, enkä tavallaan kuvitellut koskaan ottavani tatuointia. Järjestin ja markkinoin tapahtumaa touhukkaana, mutta en kuvitellut itse mitenkään osallistuvani. Muutamaa tuntia ennen tapahtuman alkua kuitenkin havahduin tajuamaan, että tietenkin minunkin pitää ottaa tatuointi. Olisin idiootti, jos en ottaisi, sillä Tahdon2013-kampanja on ja tulee olemaan asia, joka on minulle tärkeä. Asia, jonka haluan muistaa ikuisesti. Muistan ottaneeni tatuoinnin viimeisillä rahoillani. Jouduin soittamaan tatuoinnin ottamisen jälkeen äidilleni, että voitko laittaa vähän rahaa, tarttis ostaa Bebanthenia. Tatuointi ei ole kaduttanut hetkeäkään, päinvastoin. Katselen sitä edelleen päivittäin suurella lämmöllä ja rakkaudella. Ehkä jopa suuremmalla kuin alunperin. 



Muistan kuvitelleeni myös, ettei tatuointitapahtumaamme varmaan tule kukaan. Olin niiiin väärässä: jo kauan ennen ovien aukeamista paikalla oli esimerkiksi Helsingistä asti tatuoitavaksi tulleita tyyppejä, jotka olivat huolissaan siitä, ovatko tarpeeksi ajoissa paikalla. Oma tatuointiaikani venyi pitkälle iltaan tullessani paikalle pian ovien aukeamisen jälkeen. Tatuoinnin ottamisen jälkeen tapasin ensimmäistä kertaa silloisen poikaystäväni vanhemmat. Seuraavana päivänä lähdimme Helsinkiin katsomaan Lana Del Reytä, jonka keikka oli suuri pettymys, mutta reissu oli ihana. 

Voi luoja miten aika rientääkään, vuodesta 2013 on ikuisuus. Elämä ja maailma näyttää niin erilaiselta, eikä välttämättä pelkästään hyvällä tavalla. Siitä huolimatta tämä on aikaa, jonka haluan muistaa myöhemminkin. On jälleen tatuoinnin aika, aivan kohta lähden Punavuoreen tatuoitavaksi! Otin kesällä toki hetken mielijohteesta pienen kolmion kyynärpäähän, mutta sitä ei varsinaisesti lasketa. Tänään otettavan tatuoinnin piti alunperin tulla ihooni jo keväällä: silloin sen muoto vain oli hyvin toisenlainen. Ikävien käänteiden vuoksi jouduin kuitenkin perumaan ajan, mikä osoittautui lopulta onnenkantamoiseksi. Muutama viikko sitten tajusin kuin taikaiskusta, millainen tatuoinnista pitää tulla. Nyt siitä tulee täydellinen. Tatuoinnin sisällössä on samaa henkeä kuin Tahdon-tatuoinnissakin: se muistuttaa minua tietystä ajasta ja elämän kannalta merkityksellisistä ajoista. Iho toki elää ja muuttuu elämän varrella muutenkin, mutta jotenkin tämä merkittävien hetkien ja käänteiden tatuoiminen nahkaan on tapana kaunis ja kiehtova. Sellainen aina mukana kulkeva muistikirja. Tatuoinnin lopullisen muodon löytyminenkin muistuttaa monista asioista: kuten siitä, ettei koskaan tiedä, mitä elämässä tapahtuu. Ja että lopulta oikeat tiet ja ratkaisut löytyvät.