Tietoa mainostajalle ›

Lana Del Rey Helsingissä: kun lavakarisma ei kanna, voi keikalla jakaa nimmareita

Kuten sosiaalisen median perusteella koko muukin Suomi kaikkine homoineen, olimme mekin Killen kanssa sunnuntaina Lana Del Reytä katsomass...

Kuten sosiaalisen median perusteella koko muukin Suomi kaikkine homoineen, olimme mekin Killen kanssa sunnuntaina Lana Del Reytä katsomassa Helsingin Hartwall-areenalla. Toisin kuin ilmeisesti monille muille, meille keikka ei ollut yhtään #amazing eikä todellakaan #bestnightever, kuten Twitteristä ja Instagramista sai päätellä keikan olleen.


Jätän nyt mainitsematta hämmennykseni 40 ja 50 euroa maksaneista fanipaidoista, jotka ovat toki ulkomusiikillisia seikkoja, mutta selittävät verrattain kohtuullisia lippujen hintoja. 

Lipuista sen sijaan haluan todella vahvasti purnata: hankimme liput hyvissä ajoin, ostimme liput kalleimmasta hintaryhmästä, alakatsomosta, lavan läheltä. Paikoilla fiilis kuitenkin laski melko nopeasti: paikoilta näki luvattoman huonosti. Sen lisäksi, että näimme lavalle käytännössä lavan sivulta, oli juuri sopivasti edessämme myös screeni, jota emme tietenkään nähneet. No, paikoilta olisi saanut siirtyä: joko sivummalle, jolloin näköesteenä olisivat olleet katosta roikkuneet sähköjohdot, tai vielä pahemmin näkökenttään särähtävä jättiscreeni. No thanks. 

Lana keikistelemässä eturiville ja herra järjestys(mies)sedille.
No, itse keikkaan. Ensiminuutit olinkin innoissani: Lana lauloi että my pussy tastes like pepsicola, ja mietin, että intiimivaivat on tosiaan hyvä tuoda esiin heti, ettei tule myöhemmin yllätyksenä. Pian kuitenkin huomasin, että Lana keskittyi esiintymisessään aivan todella pelkästään eturiviin: hyvin varhaisessa vaiheessa Lana laskeutui portaita yleisön tasalle permannolle, käpälöi ja kosketteli ja ennen kaikkea huudatti eturiviin pakkautunutta teinilaumaa. Söpöä ja herttaista, mutta yllättävää näin varhaisessa vaiheessa keikkaa, ajattelin. Söpöä ja herttaista se lakkasi kuitenkin olemasta siinä vaiheessa, kun huomasin Lanan todellakin keskittyvän vain eturivin teineihin, joiden loputtomat ailavjuulanaaa-huudot menivät överiksi ensimmäisen vartin aikana. Saa olla innoissaan, saa olla hurmiossa, mutta keikka ei vittu ole sitä varten, että Lana vastailee teille että ailavjuutuu. Ärsytyskynnys ylittyi viimeistään siinä vaiheessa, kun Lana oli eturivin yleisön parissa aivan jatkuvasti. En pitänyt kirjaa, mutta todellakin liian moni esitetystä neljästätoista kappaleesta meni eturiviä nuoleskellen. Toisaalta nuoleskelu toimi kyllä molempiin suuntiin, yleisö nuoli Lanaa ja Lana yleisöä.

En halua nyt vähätellä kenenkään fanitusintoa, päinvastoin. On hienoa, että ihmiset suhtautuvat poptähtiin fanaattisesti ja ovat keikoilla innoissaan. On hienoa, kun artisti huomioi faninsa. Jäähalliolosuhteissa se ei kuitenkaan toimi: 10 000 hengen yleisö pitää huomioida (tai olla huomioimatta) kokonaisvaltaisesti, ei vain eturiviä kihnuttaen.

En halua myöskään kuulostaa Lana-vihamieliseltä, päinvastoin. Pidän Lana Del Reystä paljonkin, en tietenkään olisi edes epämieluisaa artistia lähtenyt katsomaan. Keikka vain oli pettymys. Suomen keikka oli ilmeisesti kiertueen viimeinen, ja se todentotta myös näkyi ja kuului. Suurimmaksi fiaskoksi lässähti kuitenkin loppuun jätetty, paisutellun suuri, hieno ja ihana National Anthem (joka on muuten Killen ja mun Se Biisi), joka olisi voinut pelastaa keikasta todella paljon. Bändi takoi ja eläytyi ja sooloili pitkät tovit.

Mutta mitä tekee Lana? Kiiruhtaa biisin puolivälissä eturivin kukkaseppelemisujen pariin, jakamaan yhteiskuvia, nimmareita ja halauksia. Meet & greet-tyyppiset tapaukset ovat artistilta hieno käden ojennus yleisölle, eikä koko yleisöä voi tietenkään singeerata, mutta joku roti ja kunnioitus muuta yleisöä kohtaan: jakaa nyt nimmareita kesken esityksen. Nolon ja ala-arvoisen lisäksi show'n grande finale oli paljon muutakin: varauksetta idoliaan rakastavat fanit ovat tottakai kahta kauheammin pikkurillin ympärillä, kun saavat ihokontaktin idoliinsa. Suuri yleisö ei saa tästä kuitenkaan mitään, varsinkaan kun artisti käytännössä katoaa tyystin näkyvistä. 

Jos karisma ei riitä suurille lavoille, ei suurille lavoille pidä lähteä. Lana takaisin savuisten jazzklubien nurkkaan demobiisejä laulamaan, jätetään stadionit stadion-luokan tähdille.


Kuvat: minä, älä kopioi ilman lupaa.


Mitä mieltä on lukijakunta? Onko joukossanne joku Lanan keikalla ollut? Mitkä ovat fiilikset, ihastuttiko vai vihastuttiko?

You Might Also Like

13 kommenttia

  1. Ensimmäisenä jonossa ja keskellä ensimmäistä riviä olleena eturivin 'nuoleskelu' ei lainkaan haitannut. Toki jos halusi keikan oikeasti KOKEA piti olla permannolla, se on totta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei varmasti haitannut, enkä suinkaan halua eturivistön yleisöä mistään syyttää. Suuret yleisöt hallitseva artisti olisi saanut tunnelman nousemaan kyllä kauempanakin.

      Poista
  2. Oon kyllä samaa mieltä kuin Milla edellä, permannolle on päästävä jos keikan haluaa kokea. :/ Itse olin joskus alakatsomassa erästä bändiä katsomassa ja permannolla ne suurimmat bileet näytti olevan... Jos sinne haluaa niin kalliimmat on liput ja kai sitä joutuu jonottamaan aika monta tuntia että hyville paikoille pääsee. :D Se on vaan semmosta taistelua jos haluaa kokea kunnon keikan. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tästä kyllä eri mieltä. Lady Gagan edellisellä Suomen keikalla olin lavaa vastapäisellä seinustalla, toiseksi ylimmällä rivillä katonrajassa istumakatsomossa. Fiilis oli aivan mahtava ja Gaga todella otti yleisön kauempaankin.

      Myös ostamamme liput olivat jo ne kalliimmat, 65 euroa kuten seisomakatsomokin. Seisomakatsomoon emme ihan tietoisesti halunneet.

      Poista
    2. Itsekin olin gagan keikalla ja mahtava tunnelma katsomossa 314 rivillä 111

      Poista
  3. Tykkään Lanan biiseistä, mutta Youtubesta näkemieni live-esiintymisten ja keikkojen perusteella päättelin jo hyvissä ajoin, että keikalle ei varmaankaan tarvitse vaivautua. Neidon esiintyminen oli todella jäykkää ja puisevaa eikä laulukaan kulkenut livenä levyn kuuloisesti, joten enpä viitsinyt tuhlata rahojani "live"-esiintymisen näkemiseen. Ja ilmeisesti oli ihan oikea päätös! :D Harmi kyllä, jos teidän konserttielämys ei ollut sellainen kuin toivoitte, mutte muuten Helsingin reissunnne tuntui sujuneen ihanissa tunnelmissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri noiden syiden takia en minäkään alunperin meinannut keikalle mennä. Valitettavasti esiintyminen oli juuri sellaista kuin youtube-videoiden perusteella. Jos olisin jättänyt liput ostamatta olisin säästänyt rahan lisäksi jonkinlaisen miellyttävän mielikuvan joka minulla ennen oli itse artistista. Helvetin hyvää musiikkia livenäkin, mutta laulu ontui ja pahasti.

      Poista
  4. Hesarissa ainakin luki, että vaikutti vähän siltä kuin osa suosionosoituksistakin olisi tullut taustanauhalta, ja kuulemma kun Lana laulatti yleisöä niin yleisö lauloi yllättävän kovaa ja yllättävän amerikkalaisella aksentilla, että taisi sekin tulla nauhalta. Jotenkin noloa, että sitä Lanan epäaitoa esiintymistä korostetaan sitten vielä epäaidoilla suosionosoituksilla. Luulisi sitä Lanan luottavan siihen, että saa suosiota ihan oikeastikin yleisöltä. Mutta kai jos se tuolla tavalla nuoleskelee eturiviä ja jättää muun yleisön kylmäksi niin en ihmettele jos suosionosoitukset pitää laittaa nauhalta.

    VastaaPoista
  5. Lavakarismasta saa olla eri mieltä, mutta permannolla olleena voin kyl kertoa että huudot ja kirkumiset ei todellakaan tullu nauhalta. Ekan biisin aikana Lana joutukin pyytään mikkiään kovemmalle melun takia. Se on jännä miten ihmiset tuntuu luulevan että jos jotain lukee oikein Hesarissa niin sen täytyy olla totta... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsellä ei käynyt mielessä tällainen playback-mahdollisuus. Toisaalta en myöskään tiedä, millä perusteella sieltä permannolta on yhtään sen relevantimpi arvioimaan huudon ja kiljumisen aitoutta.

      Poista
  6. En tykkää keikalla istua enkä muutenkaa oo areena-keikkojen ystävä, mut Turussa tänä vuonna keikkaillu Boss oli pakko seuralaisen vaatimuksesta katsoa istuen. Springsteenillä etäisyys ei haitannut vaan karisma kantoi kyllä ja tunnelma oli ihan loistava, vaikka pomo huomioi välillä erityisesti eturiviä ja otti jopa biisitoiveita. Eli oon kyllä samaa mieltä homopojan kanssa kyllä se vaan on siitä karismasta kiinni :)

    VastaaPoista
  7. Toi on kyllä niin kökköä, jos keikalla ei pysty muita huomiomaan kuin eturivin. Niin Springsteenia, U2:sta ja MUSE:a livenä nähneenä ei mikään jättäny kylmäksi, vaikka en kentällä ollutkaan. Artistin karisman pitäis riittää isollekin yleisölle, voi ja saakin niitä eturivin fanittajia huomioida, mutta jos pää katoaa koko ajan, tulee itelle vaan paska fiilis koko asiasta varsinkin jos paikkojen kaa käy yhtä huono tuuri kuin teillä.

    Mutta joo, aivan törkeen hyvä blogi sulla on ja kirjotat mielettömän kivasti! :)

    VastaaPoista