Joskus on tehtävä hoopoja asioita, sanoi Eino ja otti tatuoinnin bileissä moottoripyörätallilla.
Tatuointikuume on kuumotellut minua itseasiassa jo pidemmän aikaa. Yhdelle kuvalle oli jo aikakin varattuna, mutta surkeiden sattumusten sarjan vuoksi jouduin siirtämään ajan hamaan tulevaisuuteen. Sen lisäksi takaraivossani hiipii kaikenlaisia ajatuksia erilaisista kuvista, joita voisin ottaa.
Tämän pikkukolmion otin kuitenkin aivan extempore muutama viikko sitten. Olin Mos Moshin bileissä, jotka todellakin järjestettiin ihan oikealla moottoripyörätallilla. Tilaisuudessa oli mahdollisuus myös napata nahkaansa pysyvä muisto, kun Akseli Aro teki halukkaille tatuointeja. Tiesin mahdollisuudesta jo etukäteen, mutta kuvavaihtoehdoista en tiennyt. Olin varovaisen kiinnostunut, mutta pidätin myös oikeuden olla kuitenkaan ottamatta mitään, jos vaikka kuvavaihtoehdot eivät miellytäkään.
Tatuointihistorianihan on puritaanien silmään hyvin epäsopiva: ensimmäisen tatuointini otin niinikään lyhyellä varoitusajalla, liukuhihnalta, saman kuvan kymmenien muiden tatuoitavien kanssa. Ei mitään omaa suunnitelmaa, ajatusta tai taustatarinaa. Tuosta Tahdon2013-kampanjatapahtumassa otetusta kuvasta olen kuitenkin yhä todella iloinen. Kuva on kaunis ja muistuttaa merkityksellisestä asiasta. Ja toisaalta muistan yhä monet saman tatuoinnin ottaneet. En todellakaan tunne heitä, mutta joskus aina kaupungilla tulee vastaan kasvoja, joista muistan, että meillä on toisistamme tietämättä sama kuva.
Mos Moshin bileissä tatuoinneista tuli valtava hitti, ja olin vähällä jäädä tatuointijonossa jalkoihin. Viimeisten joukossa kuitenkin pääsin pöydälle. Muutama hassu, suriseva ja sähköiskuilta tuntuva sekunti ja kolmio oli piirtynyt käsivarteen.
Tässä ei nyt vielä olla missään sleeve-määrissä tai operaatioissa, mutta jo noinkin pienen kuvan jälkeen tunnen, kuinka pikkusormen myötä kohta todellakin viedään koko käsi. Nälkä kasvaa syödessä ja kuvat lyödessä. Uutta tatuointia on, varsinkin näin harvalukuisesti tatuoituna ihmisenä, hauska kurkkia. Vähän kuin katselisi kissanpentua tai vauvaa, jonka tuloon ei ole oikein vielä tottunut. Epäuskoisen haltioissaan ihmettelee, että todellako se nyt on siinä.
Seuraava tatuointini samaan aikaan naurattaa ja itkettää itseäni. Se voi ulkopuolisesta tuntua kiusallisen hölmöltä, mutta itselleni ajatus on vain kaunis ja herkkä. Kuulette siitä sitten.
Tatuointikuume on kuumotellut minua itseasiassa jo pidemmän aikaa. Yhdelle kuvalle oli jo aikakin varattuna, mutta surkeiden sattumusten sarjan vuoksi jouduin siirtämään ajan hamaan tulevaisuuteen. Sen lisäksi takaraivossani hiipii kaikenlaisia ajatuksia erilaisista kuvista, joita voisin ottaa.
Tämän pikkukolmion otin kuitenkin aivan extempore muutama viikko sitten. Olin Mos Moshin bileissä, jotka todellakin järjestettiin ihan oikealla moottoripyörätallilla. Tilaisuudessa oli mahdollisuus myös napata nahkaansa pysyvä muisto, kun Akseli Aro teki halukkaille tatuointeja. Tiesin mahdollisuudesta jo etukäteen, mutta kuvavaihtoehdoista en tiennyt. Olin varovaisen kiinnostunut, mutta pidätin myös oikeuden olla kuitenkaan ottamatta mitään, jos vaikka kuvavaihtoehdot eivät miellytäkään.
Tatuointihistorianihan on puritaanien silmään hyvin epäsopiva: ensimmäisen tatuointini otin niinikään lyhyellä varoitusajalla, liukuhihnalta, saman kuvan kymmenien muiden tatuoitavien kanssa. Ei mitään omaa suunnitelmaa, ajatusta tai taustatarinaa. Tuosta Tahdon2013-kampanjatapahtumassa otetusta kuvasta olen kuitenkin yhä todella iloinen. Kuva on kaunis ja muistuttaa merkityksellisestä asiasta. Ja toisaalta muistan yhä monet saman tatuoinnin ottaneet. En todellakaan tunne heitä, mutta joskus aina kaupungilla tulee vastaan kasvoja, joista muistan, että meillä on toisistamme tietämättä sama kuva.
Mos Moshin bileissä tatuoinneista tuli valtava hitti, ja olin vähällä jäädä tatuointijonossa jalkoihin. Viimeisten joukossa kuitenkin pääsin pöydälle. Muutama hassu, suriseva ja sähköiskuilta tuntuva sekunti ja kolmio oli piirtynyt käsivarteen.
Tässä ei nyt vielä olla missään sleeve-määrissä tai operaatioissa, mutta jo noinkin pienen kuvan jälkeen tunnen, kuinka pikkusormen myötä kohta todellakin viedään koko käsi. Nälkä kasvaa syödessä ja kuvat lyödessä. Uutta tatuointia on, varsinkin näin harvalukuisesti tatuoituna ihmisenä, hauska kurkkia. Vähän kuin katselisi kissanpentua tai vauvaa, jonka tuloon ei ole oikein vielä tottunut. Epäuskoisen haltioissaan ihmettelee, että todellako se nyt on siinä.
Seuraava tatuointini samaan aikaan naurattaa ja itkettää itseäni. Se voi ulkopuolisesta tuntua kiusallisen hölmöltä, mutta itselleni ajatus on vain kaunis ja herkkä. Kuulette siitä sitten.
2 kommenttia
Olet aika HOT näissä kuvissa!
VastaaPoistaKiva kuulla!
Poista