Sain ilon ja kunnian tutustua Jukka Rintalaan pari vuotta sitten hänen näyttelyssään Naantalin Taidehuoneella. Tuolloin join avajaisissa arviolta kahdeksan pulloa taiteilijan omaa nimikkokuohuviiniä ja tein epäilemättä vaikutuksen, sillä sen jälkeen minua on auliisti kutsuttu toistekin tilaisuuksiin ja on jopa pyydetty tuomaan bloggariystäviäni mukaan. Kesäkuun alussa avattu Muotitaiteilija Jukka Rintala -näyttely ja sitä esittelevä Didrichsenin museo ovat kuitenkin luonteeltaan hieman eri tyyppisiä kuin aiemmat tilaisuudet.

Siksi yllätyinkin iloisesti, kun oikein virallinen, paperille painettu avajaiskutsu kolahti postiluukusta! Tietysti voi miettiä mikä minut yllätti, olinhan ihan itse pyydettäessä antanut osoitteeni. Olivat kuulemma epäilleet, ettei Se Tämän kylän homopoika, sen ja sen baarin vieressä, Kallio Helsinki riittäisi osoitteeksi.

 Mutta olipa vain ihana päästä avajaisiin ja näyttelyyn! Avajaisissa oli toki ryysis, mikä on varsin ymmärrettävää: ystäviä ja yhteistyökumppaneita kun tuppaa 40-vuotisella uralla kertymään. Myös ikävästi sattunut sadesää tiivisti tunnelmaa, kun kaikkinainen seurustelu (ja altaan ympärille suunniteltu muotinäytös) piti hoitaa sisätiloissa. Itse kun olin ehtinyt jo haaveilla kuohuviinin siemailusta (ja pool party -jatkoista) museon pihalla olevalla uima-altaalla.


Vuosikymmenten aikana syntynyttä tuotantoa on aina yhtä hienoa päästä katsomaan. Rintalan iltapuvut ja teatteripuvustukset ovat jo itsessään glamourintäyteisiä, näyttäviä ja jotenkin dramaattisia. Iltapukujen kohdalla huomaan löytäväni itseni joka kerta miettimästä, kuinka puvuista voisi tehdä vähän miehekkäämmän (=minulle sopivan) version. Samalla voi muistuttaa itseään, että vuosien varrelle mahtuu tosiaan suunnittelutyötä esimerkiksi Marimekolle, Nansolle ja Aarikalle.

Pukutuotekehityksen ohessa ehdin ihastella myös Rintalan luonnoksia ja maalauksia: niiden viiva on samaan aikaan herkkää ja vahvaa. Samalla se näyttää myös helpolta, mutta eipä vain oma käteni saa vastaavaa aikaan. Samalla tavalla olen katsonut helposti tehtäväksi myös nykytanssin ja taitoluistelun. Olenkin tullut siihen lopputulokseen, että jos jokin näyttää helpolta, niin se ei ole.

Rintalan töiden joukkoon on muuten valittu teoksia myös Didrichsenin museon omista kokoelmista. Hetken tuijottelimme maalausta, joka ei muistuttanut yhtään Rintalan tyyliä. Mietimme hämmentyneinä tyylin erottuvuutta muusta tuotannosta, että kylläpä on Jukka ehtinyt monenlaista. Aikamme ihmeteltyämme keksimme lukea taulun vierestä, että ihmettelemämme maalaus oli vain Salvador Dalin. Ei ihme, että tyyli vähän hämmensi.

Ja aivan kuin Dalin teoksen hämmästely ei olisi riittänyt, niin mieltäni sekoitettiin entisestään, kun avajaisissa niinikään juhlistanut Leena Harkimo esiteltiin minulle Anne Pohtamona. Harkimo, Pohtamo, poteito, potato. Mitä näitä nyt on. Käytännöllisesti katsoen vietin siis illan allasbileissä Anne Pohtamon kanssa. Käytännössä.


Muotitaitelija Jukka Rintala -näyttely Didrichsenin museossa (Kuusilahdenkuja 1, Helsinki) 27.8.2017 asti.
Museo avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-18. Aikuiset 12e, alennusryhmät (opiskelijat, eläkeläiset, opettajat, taiteilijat, työttömät ja ryhmät) 10e ja alle 18- ja yli 75-vuotiaat 0e.