Tietoa mainostajalle ›

Syntymäpäivä, josta vain harmonikka puuttuu

Jalankulkijat juoskoot, astukoot lätäköihin, kiiltäköön asfaltti vetinen. Täytän tänään 26. Se on paha ikä, kuten on myös 25, kuten jo vii...

Jalankulkijat juoskoot, astukoot lätäköihin, kiiltäköön asfaltti vetinen.

Täytän tänään 26. Se on paha ikä, kuten on myös 25, kuten jo viime vuonna kirjoitin. Oi vierikää vuodet ja viekää minut daddy-age classiin. First classiin myös, kiitos. Järkevään ja menestyksekkääseen aikuisuuteen muutenkin, kiitos.


Mutta joo, laulun sanoista poiketen en ole tänään niin iloinen. Mutta kai se on nyt ajan henki, elämä tuntuu elokuvalta tai teatterilta jota ei haluaisi katsoa ja josta ei pidä. Jotain saatanan osallistavaa teatteria, jossa viihtyäkseen pitäis olla jotenkin extraekstrovertti, joka kyl handlaa eikä ees tunnu missään. Näytelmää ja elokuvaa, jonka nihkeimpiä juonenkäänteitä käsikirjoitin jo vuosi sitten ohjeistuksella, että saa muokata ja kirjoittaa vapaasti uudestaan, tämä on vain uhkakuva ja ehdotus, mutta mitään ei tehty, ja nyt sitten katsotaan vähän paskempaa teatteria.

Vaan ei sitä teatteristakaan kesken lähdetä, liput on maksettu ja ehkä tässä on kuitenkin onnellinen loppu ja huominen paremmin. Olin jo miltei menossa tänään katsomaan jekkubatteryoksennus Suicide Squadia, mutta leffaseurani olikin estynyt ja vietämme juhlapäivää jälleen huomenna, ehkä. Sen sijaan lähden kohta katsomaan lasten tekemää teatteria lapsille, se on varmasti hyvä vaihtoehto ja sopii minulle paremmin just nyt.


Juhlistin syntymäpäivääni heräämällä aikaisin ja menemällä hotelliin aamiaiselle. Kotiin palattuani nukahdin ja näin hyvin realistisen romanttisesta eroottiseksi kasvavan unen. Unen kohdetta en oikeasti edes tunne, mitä nyt joskus tulee kadulla ja baarissa ja somessa vastaan, mutta olen lähestulkoon varma, että kohtaamisemme ei johtaisi ihan samanlaiseen lopputulokseen kuin unessani. Mutta realistinen ja kaunis ja miellyttävä uni kuitenkin. Ehkä uneni oli helikopterilla saapuva taikuri, joka näytti (ilmai)seksifilmejä.

Ehkä vielä joskus saapuu ihan oikeakin taikuri. Helikopteri on jo tänä kesänä nähty ja viisisataa jätskiäkin syöty.

Kuvituksena sateessakävelyn jälkeisiä omakuvia. Jyrkkä ja tumma valo toimii, peittää kesäpöhötyksen. Nuori ja kaunis, ainakin filtterien jälkeen. 

You Might Also Like

2 kommenttia