Heti heinäkuun loputtua aistin sen: lähestyvän joulun. Pakkaslumen narske kuului jo korvissani, piparien tuoksu leijui nenässäni ja korvissani soi kulkusten kilke ja Katri Helenan Lapsi tuoksuu joululta. Elokuun ensimmäisenä napsautin glögikattilan tulille ja puin tonttusukat jalkaan. Sesonkiajattelun mukaisesti syön vain kauden ruokia eli mäti- ja kinkkuleipiä loppiaiseen saakka. Ihanaa kun tulee joulu!

Oletko sekaisin, ei joulu vielä ole, saattaa joku kysyä. MINULLE ON! Minun syksyni alkoi kesäkuun lopussa, kun satoi muutaman päivän oikein rankasti. Oli ihana pitkän ja kuuman kesän jälkeen haistaa syksyn imelänmakea tuoksu, tuntea hellekesän jälkeen pieni kylmän purema ilmassa. Olla hetken oman elämänsä Pocahontas lentävien lehtien keskellä. Haaveilla syysneuleista ja vetää pitkät kalsarit jalkaan. Ihanan ja vielä aika kesäisen syysheinäkuun jälkeen tuntuu turvalliselta ja hyvältä aloittaa joulun aika. Vietin ensimmäistä adventtia viime sunnuntaina ja ihan ikioma, 146-luukkuinen joulukalenterinikin on viimein päästy avaamaan. Maltan tuskin odottaa, että voin paljastaa teille missä ja miten vietän joulunpyhäni. Olen niin malttamaton ja innoissani, tulee ihana joulu! On jo ihana joulu, itseasiassa! Joulu on taas, kulkuset soi! Lapsi tuoksuu joululta, poski on punainen omena mieli tekisi haukata!

No ei saatana nyt sentään, ei. 

Tiesittekö, että ELOKUU ON VIELÄ KESÄÄ. Se ehkä käsitetään Suomessa viimeiseksi kesäkuukaudeksi (tosin olen useana vuonna viettänyt kesäistä rantapäivää vielä syyskuun puolivälissä), mutta se ei tarkoita, että SYKSY ALKAISI ELOKUUN ENSIMMÄISENÄ PÄIVÄNÄ. Kuvotukseen saakka olen saanut ihailla sosiaalisen median päivityksiä siitä kuinka syksy saa tulla, ihana syksy, kiitos kesä2016 olit niin hyvä, nyt on elokuu ja minä olen viljaa, ihana syyssade ikkunan takana minä ja teemuki ikkunalaudalla villasukat jalassa syysrunoja lukemassa tämä on elämän kauneinta aikaa.

Eikä hulluus rajoitu vain sosiaaliseen mediaan, ei. Eilen näin tytön, jolla oli karvahupullinen parkatakki päällään. Ihan saa kuka tahansa pukea päälleen mitä tahtoo, mutta ulkona paistoi aurinko ja oli kaksikymmentä astetta lämmintä.


Tottakai vaateketjut esittelevät syysreleitään jo tässä keskellä kesää, mutta voisko ihan vaan sellasta pyytää, arvoisat vaatteista bloggaavat kanssabloggaajat, että ihan vaan kertoisitte että sitten syksyllä käytän näitä? En nimittäin usko, että ihan vilpittömästi olette yhtäkkiä hirveen innoissanne ja pakko saada nämä kaikki syysrytkyt nyt heti ihanan kesän jälkeen on nyt syksy, tästä lierihattu ja villaponcho harteille, aah.


Ei saatanan perse, minä ihan vaan sanon.

Mistä kumpuaa tämä vimmainen pakko saada syksy keskelle kesää? Miksi täytyy saada viettää 9 tai 10 kuukautta vuodesta syksyä? Ymmärrän toki, että lomat tulee lusittua ja arki alkaa, mutta arkea voi elää kesälläkin! Ei tarvitse rakentaa mitään teennäistä syksykulissia ja ahdistaa sillä ihmisiä, joita syksy ahdistaa. Ihan tarpeeksi kestämistä siinä, että kesä saattaa loppua elokuun jälkeen. Ei siis lopeteta hyviä asioita ennen aikojaan, vaan eletään niitä niin kauan kuin ne kestävät. That's how I see it eli absoluuttinen totuus.

Kesä jatkuu, puheet syksystä ovat liioiteltuja eli valhetta.