Haa, Suomielokuvarintamalla kuhisee!

Tuskin on kansa toipunut Tom of Finland -elokuvasta, kun uutta homoteemaista Suomikuvaa tyrkytetään silmillemme: Sofi Oksasen Baby Jane -romaaniin perustuvan elokuvan kuvaukset ovat parhaillaan käynnissä. Sen lisäksi vähän pienemmän luokan elokuvaa on tulossa ilmeisen lähiaikoina.

Nils-Erik Ekblomin käsikirjoittama ja ohjaama Pihalla (Screwed) on sekoitus draamaa ja abstraktia huumoria. Elokuvassa seurataan 17-vuotiaita Mikua ja Eliasta, jotka löytävät itsensä ja toisensa mökkikesän aikana.

Elokuvan päärooleissa nähdään Uusi päivä -sarjasta tuttu Valtteri Lehtinen sekä takavuosina pienenpienen homoroolin Salkkareissakin tehnyt Mikko Kauppila. Muu maailma ei välttämättä muista Kauppilan Salkkarivisiittiä, mutta onneksi blogini arkistojen lonkerot ylettyvät syvälle.


Elokuvasta julkaistiin juuri traileri (jonka voi katsoa täältä, jos ja kun Blogger taas hukkaa videoupotuksen tuosta alapuolelta). Juuri muuta tietoa, kuten elokuvanäytöksiä tai ensi-iltaa, en onnistunut löytämään. Paitsi että maailman ensi-ilta järjestetään maailman suurimmilla ja vanhimmilla sateenkaarileffafestareilla, San Franciscon Framelinessa. Ulkomailla nuoriin kauniisiin poikiin yhdistetty suomalainen kesämökkeily tehnee vaikutuksen.

Trailerin perusteella elokuva on ehkä hiukan kotikutoinen ja symppis. Juuri sellainen, joita joskus kymmenen vuotta sitten katselin yökaudet omassa huoneessani suuren haikeuden ja kaihon nakertaessa sisuksia. Ihanaa, että samaan suloiseen haikeuteen on mahdollisuus uusillakin sukupolvilla ja vieläpä kotimaisella tuotannolla.

Jotenkin yhtäkkiä koko Suomi katsoo televisiosta vain tyhjäpäisiä hömppäohjelmia. Itse en ole koskaan ymmärtänyt niitä, enkä haluakaan ymmärtää. Silti tärkeänä ihmisenä kuitenkin katsoin ja jaan nyt teille näkemykseni ja tuntoni erilaisista ohjelmista. Niitä siteeraamalla voitte saada tiedostavan mutta viihdyttävän ihmisen imagon kahvipöydissä ja kotisohvilla.

1. Bachelor Suomessa Mies halusi Naisensa olevan pullantuoksuinen, mutta kodin tuoksuvan sämpylältä. Tavallaan järjetöntä, kaikkea ei voi saada. Toisaalta tajusin, että on energiatehokasta paistaa useampikin nisu ja jyvänen samalla uuninlämmityksellä. Sillä taka-ajatuksella lienee sankarimmekin liikenteessä. Hyvä, bachelor! Toinen kysymys on tietysti se, voisiko herra Bachelor pyöräyttää pullansa ihan itse, aivan kuten haluaa lapsensakin tehdä. Naisen lapset eivät kelpaa, miksi siis naisen valmiiksitekemät vehnäset ovat ok?

2. Jossain mielenhäiriössä vilkaisin myös Temptation Island Suomea, joka on mielestäni järkevimmin nimetty televisio-ohjelma heti MTV Sport Uutisten jälkeen. En ymmärtänyt ohjelmasta mitään. En jotenkin tiedä, että mistä tai niinku mitäköhän pitäis tai että niinku. MI-TÄ. Onko ohjelmassa tarkoitus saada vieteltyä, pysyä viettelemättömissä vai kenties naida lätkyttää kuin viimeistä päivää mutta ensimmäisessä jaksossa teeskennellä, ettei tee mieli läiskyttää airoilla lammen pintaa? Voittaako joku rahasumman tai etelänmatkan? Kuka? Kenen ansiota voitto on, toisen vai oman itsen? Koska tulee se kausi, jolloin varatut kiimakallet odottavat paratiisisaarella vapaamielisiä neitoja kieli pitkällä, mutta kaikkien yllätykseksi paikalle saavunkin minä, joka olen myös sattumalta päästänyt pakoveneen irti laiturista?

Slutshaming ja kaikki muukin mölleily on yksiselitteisen perseestä, mutta siis omakohtaisesti ihan tosi harvoin on toiminut sellainen iskurepliikki, että yleisesti kaikille esittäytyessäni vähän jo ehdottelen, että tykkään ratsastaa ilman hevosta. Toimiessaan repliikki on erinomainen hyvä, mutta ne toimivat hetket ovat todella harvassa. Varsinkin silloin, jos sekä kilpasisaret, että kilpailun palkinnot, että palkintojen daamit ynnä koko Suomi vahtivat sinua silmä kovana. Villeimmät iskurepliikkinsä on tehokkainta säästää hieman myöhemmäksi.


3. Jo jokunen viikko sitten alkoi myös Riisutut! Sen konsepti on hyvinkin kiehtova ja järkevä ja se lienee Survivorsin ensimmäisen kauden jälkeen ensimmäinen tosi-tv-ohjelma, jonka katsomisen sallin itseni häpeilemättä! Se tuottaa jonkinlaista ajatustyötä myös katsojassa ja ensimmäistä jaksoa katsoessa itseänikin hiukan ahdisti. Luopua nyt aivan kaikesta ja köllötellä kelteisillään paljaalla lattialla, pienen lämpöpatterin vieressä. Eilen näin jakson, jossa Kristoffer oli Gay Gaalassa ajohaalarissa. Oiva osoitus siitä, miten näppärästi voi sekä luopua kaikesta että flirttailla fetissikuvastolla edustustilaisuudessa: hävittää kaiken paitsi ajohaalarin! Mediaseksiä tihkuu ja on samalla tiedostava ja anti-materialisti. Hienoa! Tiedän jo, mitä laitan seuraaville kekkereille päälle.

4. En olekaan aikoihin kirjoittanut Salkkareista! Se johtuu siitä, että en ole oikein tullut edes katsoneeksi Salattuja elämiä Eliaksen kuoleman jälkeen. Nyt olen kuitenkin katsonut ja yllätyin! Enpä olisi uskonut, että sanon tätä, mutta sanonpa kuitenkin: ihanaa ja raikasta, että Salatuissa elämissä käytetään taas kummitusta tai harhanäkyä juonenkäänteenä. Eliaksen haamu ensin auttamassa Mariannaa tunnustamaan Eliaksen tapon ja sitten vielä auttamassa Lari uuden elämän alkuun, surun yli. Miten kaunista ja herkkää, melkein itkettää.

Nyt olen saanut sanottua kaikki ne ajatukset, jotka mielessäni viimeaikojen televisiotapahtumiin liittyen ovat olleet! Nyt lupaan vaieta iäksi aihealueesta tosi-TV. Paitsi että juuri sain korvanappiini tiedon, että on myös Julkkisselviytyjät sekä Treffaa mun vanhemmat, jotka minun pitäisi katsoa.

Tosi-TV on aukko, joka imaisee sisäänsä heti, kun hiukan antaa pikkusormea. Äpyyy-vä.

Tänään on kamala päivä. Kaikki faktat ovat tämän tosiasian puolella, eikä sitä mitenkään voi muuttaa.

Ei riitä, että heräsin tänään aamuneljältä. Ei riitä, että tänään satoi ensilumi.

Sen lisäksi on luvassa myös varmasti yksi Salattujen elämien historian traagisimpia jaksoja. Kamala päivä, kertakaikkiaan.

Tämä on vielä tässä vaiheessa spoileri, mutta olette kuitenkin kaikki jo kuulleet ja kohta kuitenkin näette, niin voin kirjoittaa sen nyt tähän ihan julkisesti.


 Larin ja Eliaksen hieno ja monivaiheinen rakkaustarina tulee siis tänään aivan lopulliseen päätökseensä (tai no, Salkkareiden tuntien nykyään ei edes kuolema ole enää varma tapa poistua). Mutta on tämä silti kamalaa.


Eliasta näyttelevä Petteri Paavola kertoo juonenkäänteestä Maikkarin haastattelussa seuraavasti: 
"Olen tiennyt alusta saakka, että Eliaksen ja Larin tarina tulee päättymään jommankumman kuolemaan. Heidän rakkaustarinansa on käsikirjoitettu siten, että se loppuu traagisesti". 

Sinänsä olen kyllä kuoleman kannalla: kaikessa hienoudessaan Larin ja Eliaksen tarina on kirjoitettu klassisten rakkaustarinakliseiden varaan. Kiekkojäbä, kielletty rakkaus, salasuhde, homofobia, kaapistatulon vaikeus, kaapistatulo traagisin seurauksin vahingossa. Ja Salkkareissa kun ollaan niin muutama järkyttävä onnettomuus, maastamuutto, tilanteen pakoilu, välirikko ja keoittain silmät suurentavaa silmänruokaa.

Syvästi tunteisiin vetoavien rakkaustarinakliseiden jatkoksi sopii, oikeastaan jopa kuuluu, tietysti tarinan viiltävän tuskallinen päätös kuolemaan. Kukaan tuskin on vieläkään unohtanut Miiaa ja Sakua 2000-luvun alun Salkkareista.

Lariaksen erinomaisuutta on toki esimerkiksi täällä blogin puolella puitu moneen otteeseen. Vaikka juoni on ollut aina kliseinen ja moneen kertaan nähty, on toteutus ollut raikas ja vilpitön ja sen eteen on selvästi nähty vaivaa, mikä varsinkin nyky-Salkkareissa on harvinaista. Keskiössä ei niinkään ollut kaksikon seksuaalinen suuntautuminen, vaan rakkaustarina ja ihmiset.


Larin ja Eliaksen kokonaisvaltaista merkitystä monille hlbti-nuorille voi vain arvailla, mutta suuri voimavara se on varmasti ollut. Kuten populaarikulttuurilla usein on tapana. Hahmoista on saanut fiktiivistä vertaistukea ja toisaalta on voinut velloa haaveilevassa eroottisessa melankoliassa. Erityisen merkittävää on, että vertaistuki ja fanitus ei ole rajoittunut vain Suomeen, vaan laaja fanikunta on löytänyt englanniksi tekstitetyt Larias-klipit ympäri maailmaa. Kiittävää ja koskettavaa palautetta tekijöille ja näyttelijöille on tullut varsinkin maista, joissa homoseksuaalisuus on rikos. Kansainväliset vientituotteet voivat joskus olla yllättävissä paikoissa.

Selvästi tässä on yhden aikakauden päätös. Onhan se surullista, vähän samanlainen tilanne kuin bändien viimeisillä keikoilla tai tv-sarjojen loppuessa.

Toisaalta olen käänteeseen tyytyväinen. Lariaksen kulta-ajat olivat selvästi takanapäin ja mikään jatkossa tapahtuva ei olisi voinut antaa enää mitään lisää, vain ottaa. Toisaalta nyt ei ole enää viimeistäkään syytä katsoa Salkkareita. Hyvin pitkään viihdyin sarjan parissa ja annoin tarkoituksellisen huonouden anteeksi ja jopa viihdyin sen parissa. Viime aikoina sarja on kuitenkin muuttunut ihan vain yksiselitteisen huonoksi. Hetkellisiä loistokkuuden pilkahduksia on ollut nähtävissä, mutta valitettavan harvoin. En ihan tarkalleen osaa sanoa missä on vika, tai ketä syyttää, ehkä kiristynyttä budjettia ja tuotannon tehostamista.


Tilanteesta kertoo ehkä se, että alle vuosi sitten olin itse radiossa hehkuttamassa Salkkareiden ylivertaisuutta, ja nyt kirjoitan olevani oikeastaan tyytyväinen, että pääsen sarjasta eroon. Luulisi hälytyskellojen soivan.

Siispä hyvästi Elias, hyvästi Salatut elämät. 


Eliaksen ja Larin rakkaustarinan vaiheita voit fiilistellä lisää Larias-tägin alta löytyvissä postauksissa. 

Kuvat viime syksyiseltä vierailultani Yle Puheella Salkkareiden Irina "Monica Mustavaara" Vartian ja Petteri "Elias Vikstedt" Paavolan kanssa.

Homokatsojat hieraisivat perjantai-iltana televisiota katsoessaan silmiään: Salatuissa elämissä käytiin lähellä todellisuutta.

Juonikuvio alkoi hiljattain, kun suomalaisen homotelevisiohistorian merkittävin fiktiivinen hahmo Kalle Laitela päätyi vällyjen väliin random-Jessen kanssa, vaikka Kalle seurusteleekin Larin kanssa. Kaiken piti selvitä pelkällä morkkiksella, mutta tietenkin salaisuus levisi mm. Ulla Taalasmaan korviin. Jottei tilanne olisi liian helppo, päätyi Elias, joka on tunnetusti Larin eksä, Tinder-treffeille random-Jessen kanssa. Nyt Elias tietenkin saa kuulla Jessen ja Kallen säädöstä, minkä vuoksi Elias luultavasti kokee kiusausta hankkia haikailemansa Lari takaisin itselleen.


Salkkareita on parjattu paljon epärealistisuudesta ja typeryydestä, mutta nyt ollaan kyllä vereslihalla, realismin rajapinnassa. Jokainen vähänkään homoyhteisössä sykkivä sielu nimittäin todellakin tietää tämän tilanteen. Menet sitten Tinder-treffeille tai puhut tuhmia internetissä, niin hetken päästä käy ilmi, että juttuseurana on joku tuttu, tai eksän nyksä, tai nyksän eksä. Se ei sinänsä ole oire tai mikään erityinen piirre, vaan johtuu ihan vain siitä, että piirit yksinkertaisesti ovat pienet.


Samasta syystä Ensitreffit alttarilla -tyyppinen sateenkaariversiokaan ei voisi mitenkään toimia Suomessa. Olisi nimittäin liian todennäköistä, että ensitreffit eivät todellakaan olisi ensitreffit. Ai toi, mä tiiän ton. Ai toi, pridessä kolme vuotta sitten, styylattiin tavallaan. Ei ei ei ei, siis ei olla tavattu, mutta tiiän todellakin liikaa tästä ihmisestä mennäkseni hänen kanssaan alttarille ensitreffeillä. 
Mutta onpa ihanaa nähdä Salkkareissa realismin piirteitä! Ja varsinkin jotain tällaista jännää sutinaa!
 

 Viimeisen viikkonsa ennen kesätaukoa aloittanut Salatut elämät on viime päivinä pyöritellyt homoteemoja pitkästä aikaa.

Tale (Emil Hallberg) ja Aarni (Mikko Kauppila). (KUVA: MTV3)

Onni "Tale" Taalasmaata, legendaarisen Seppo Taalasmaan lapsenlasta,  on alettu luulla homoksi tanssiharrastuksen vuoksi. Näin asia ei siis todellisuudessa ole. Oletettu homous on kuitenkin tuonut ihan hauskoja juonenkäänteitä.

Aarni Räsänen (Mikko Kauppila). (KUVA: MTV3)

Tämän päiväisessä jaksossa Talen ihastus Iida järjestää Talelle treffit mystisen Aarnin kanssa. En tiedä, nähdäänkö Aarnia tätä treffikohtausta enempää, mutta syytä olisi! Salkkareissa ei ole aikoihin ollut mitään varsinaista kivaa seurattavaa. Kiintiöhomohahmokin tällä hetkellä puuttuu. Aarni Räsäsen (roolissa Mikko Kauppila) pysyvyydestä Pihlajakadulla on kuitenkin toivoa, sillä nimitiedot oli lisätty lopputeksteihin. Ja onpa hahmolle keksitty jopa sukunimi! Ties vaikka tässä itse Päivi tekisi vierailun Pihlajakadulle, kun Räsäslinjalle on lähdetty. Se jos mikä olisi häftig.

Olen Salkkareista kirjoitellut muistaakseni joskus ennenkin. Leimautuminen Salkkarinäyttelijäksi oli yhdessä vaiheessa melkoinen riski sarjan näyttelijöille. Nykyisin sarjassa ei suuremmin oikeita näyttelijöitä olekaan, joten leimautumisen pelko on melko pieni. Teinihomon roolissa on kuitenkin omat riskinsä. Kaikenlaiset hullut, homobloggarit etunenässä, intoilevat ja hihkuvat moisen käänteen perään. Toisella äärilaidalla taas ovat he, jotka eivät homoilua halua näköpiiriinsä, varsinkaan illan tv-tarjonnassa. Toivoa sopii, että ihmiset erottavat faktan ja fiktion. Joka tapauksessa on hieno ja rohkea veto lähteä noin nuorella iällä tällaiseen rooliin mukaan. Hyvä, hyvä!

Joka tapauksessa, smells like teengayspirit Pihlajakadulla! Toivotaan, että juoni etenee jännästi ja Aarni jää Salkkareihin.

Ja jos joku ei tiedä, niin Salatut elämät MTV3-kanavalla arkisin 19.30. Kevään päätösjakso perjantaina.