Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Varmaan jo se, että juhannukseen sisältyi Siltsu, kertoo juhannuksen olleen best. Mutta vielä enemmän juhannukselle teki se, mitä siinä ei o...

Varmaan jo se, että juhannukseen sisältyi Siltsu, kertoo juhannuksen olleen best. Mutta vielä enemmän juhannukselle teki se, mitä siinä ei ollut. Juhannuksenviettoon ei nimittäin kuulunut lainkaan suunnitelmia tai vaatimuksia. Toki viettopaikka ja -aika oli sovittu, mutta mitään muuta oikeastaan ei. Edeltävänä päivänä käytiin ruokaostoksilla, ostoslista tehtiin matkalla kauppaan. Matkaseurue täydentyi vielä yhdellä suunnilleen tuntia ennen lähtöä.

Varsinkin juhannuspäivä soljui ihanasti omalla painollaan. Muistettiin, että juhannushalkohan meidän piti leipoa. Ja  niin juu, huvimajaankin voisi mennä viettämään iltaa. Kokkoa ei muuten muistettu tehdä, tehdäänks nyt heti. Tähän sopis muuten tosi hyvin yhteislaulu - ihantottame tulimme kapakasta kai hiukkasen horjuen oli lähtömaljoja juotu ja yö oli ihmeellinen - mä arvasin että sä alat laulaa heti tota.


Nuotiopuiden loppuessa muistettiin hävittämistään odottavat vanhat kirjat ja paperit. Sitten laulettiin Ruoste, koska mitä muutakaan olisi voinut tehdä, koska minä kerään kaiken pihalle esiin ja poltan kirjat ja paperit. Huonekalut saivat toistaiseksi jäädä, muistoja ehkä symbolisesti saatoimme hieman savustaa.



Ja kun hehkuvareunaisten mustien liuskojen keko alkoi näyttää uhkaavalta eikä enää yhtään mielekkäältä, tuli puheeksi saunominen. Että jos aamulla sitten kun on jo näin myöhä. Ja heti perään tuli mieleen, että yhdeltätoista ei juhannusyönä ole millään muotoa myöhään ja aamulla voisi kyllä saunomisen sijaan nukkuakin, joten saunottiin vielä iltapuhteeksi.

Saunan päälle ruokittiin hyttysiä saunapuhtaita ihmisiä suviyössä -teemaisella photoshootilla. Mikäs se sellainen juhannus on, johon ei pientä alastomuutta julkisella paikalla kuulu.


Eilen kotiin palatessa hiipi mieleen kaihertava haikeus ja lähtemisen harmi. Teoriassa kun olisi niin helppoa ja mukavaa jäädä ikiajoiksi majataloon, ehtymättömien ruoka- ja juomavarantojen äärelle kauniin luonnon keskelle. Ei vaivaa ihmiset, ei työt, ei suunnitelmat ja suunnittelemattomuudet, kun voisi vain keventyä.

Juhannus toimi suunnittelematta kauhean hyvin ja rauhoitti mieltä. Olen ollut jotenkin rauhaton sen suhteen, ettei millään elämän osa-alueella tapahdu mitään ja elämä menee hukkaan odotellessa ura- ja ihmissuhdenäkymiä. Juhannuksena konkretisoitui se, mitä kaikki ovat minulle ikuisuuden jankuttaneet: koskaan ei tiedä mitä tapahtuu ja muutos tulee yleensä ihan yhtäkkiä.

Kuulostaahan se murheen alhossa helvetin ärsyttävältä, mutta niin tosiasioilla on tapana tehdä.

Vaikka setti on juhannuksesta toiseen sama, hurmaa Siltsu silti vuosi vuodelta syvemmin.  Kuten jo lauantaina kirjoittelinkin, juhlimme ju...

Vaikka setti on juhannuksesta toiseen sama, hurmaa Siltsu silti vuosi vuodelta syvemmin. 

Kuten jo lauantaina kirjoittelinkin, juhlimme juhannusaattoa Jari Sillanpään keikalla Someron Esakalliolla. Esakallio on ollut yksi Jarin juhannuskeikkapaikoista vuosia, itse olin Jaria katsomassa tänä vuonna toista kertaa.



Keikka oli yllätyksekseni lähes identtinen viime vuoden kanssa. Biisilista ei ainakaan eronnut juurikaan. Fiilis sen sijaan oli tänä vuonna riehakkaampi, itse ainakin jorasin minkä pystyin ja vähän enemmänkin. Kuten viime vuonnakin, niin tänäkin vuonna iloitsin siitä, ettei Siltsu ole enää mikään lavatanssittaja. Ikävää tietysti heille, jotka tahtovat tanssia, mutta ehkä hekin voivat hetken hengähtää Siltsun veivatessa kuin John Travolta. Ihanaa.


Sanoin oikeastaan kaiken sanomisen arvoisen keikasta jo viime vuonna, voitte lukea viime vuotisen postauksen täältä. Allekirjoitan edelleen kaiken, vaikkei Jari tänä vuonna juuri höpötellytkään, vaan pysyi aika tiukasti biiseissä. Toisaalta kahden muun keikan ja sumun vuoksi viivästyneen matkanteon jälkeen ei ehkä enää samalla tavalla läppä lennäkään.

Viime vuodesta poiketen bailasin lähempänä eturiviä, jossain kolmannen rivin paikkeilla. Näkyvyys oli esteetön, joskin ympärilleni sijoittuneita vihaisia täti-ihmisiä ihmettelin. Mikään ei ollut hyvin ja kaikki oli huonosti, edes keikka ei saanut piristymään vaan piti mulkoilla lavalle ja ympärille hyvin happamana. Itse en aio olla enää ikinä hapan, varsinkaan jos ympärillä on erinomainen tunnelma, jonka voisi antaa vain tarttua itseensä.



En tiedä olenko meedio tai ennustaja vai voinko vitsailemalla toteuttaa toiveitani ja vaikuttaa asioiden kulkuun. En voi valitettavasti kert...

En tiedä olenko meedio tai ennustaja vai voinko vitsailemalla toteuttaa toiveitani ja vaikuttaa asioiden kulkuun. En voi valitettavasti kertoa teille yksityiskohtia, mutta joka tapauksessa vitsailin asioista kuvitellen, että ne eivät ole totta eivätkä toteudu, vaikka juuri vitsaillessani nämä asiat muuttuivat tietämättäni todeksi ja toteutuivat.

Ja siis sanottakoon, että hauska ja uskomaton asia on kyseessä. Kerrankin siis näinpäin.

Jotain mystistä tässä on. Eikä se ole ihme, onhan nyt juhannus ja juhannuksena tunnetusti tehdään taikoja ja tapahtuu ihmeitä. Täst' ees joulun ihme on minulle toissijainen seikka, juhannuksen ihme on se joka puhuu ja puhuttelee.


Vietän juhannusta jo neljättä vuotta peräkkäin Majatalo Myötätuulessa Somerolla eli kotikylilläni. Eilisilta vietettiin perinteisesti Esakalliolla juhannustansseissa. Jorma Kääriäisellä oli elämää hienompi glitter-paita ja Jari Sillanpää oli jälleen tietysti täysin hurmaava ja uskomattoman ihana. Tanssi kuin Travolta, ehdottomasti. Palaan juhannustansseihin vielä erillisessä postauksessa, kaikkihan te tietysti palatte halusta katsella 489 kuvaa Siltsusta ja tanssikansasta.



 Juuri ennen tansseihin lähtöä napattiin muutama kuva, olihan juhannus ja tienpientareet täynnä juhannustaikakukkia. Ja sattumalta Myötätuulen pihassa vielä todella kuvauksellinen ja kaunis Valmet. Hiuksien piti alunperin jäädä manbunille, mutta ponnarin avaamalla oli jälleen täydelliset juhlakiharat valmiina. Kiharat vähän arveluttivat minua kotikylän yössä, undulaatit tapaavat miestenvessoissa turpiinsa saada, mutta en välitä.

 There's no midsummer without being a bummer, kuten lyyrisenä nerona Instagramissani runoilin.


Viime juhannuksesta on suunnilleen vuosi ja järjetön vuosi on ollutkin. Elämä on muuttunut hirveästi joka suuntaan ja monesta kohdasta. Nelj...

Viime juhannuksesta on suunnilleen vuosi ja järjetön vuosi on ollutkin. Elämä on muuttunut hirveästi joka suuntaan ja monesta kohdasta. Neljä vuotta sitten kuuntelin paljon Pariisin kevään Kesäyötä ja nyt kuuntelen taas. Silloin samat sanat kertoivat ihan eri asioista kuin kertovat nyt. Alkoi hetki joka tuntui kuin se ei loppuisi milloinkaan. Silloin hyvässä ja nyt ei ehkä pahassa mutta ei niin hyvässäkään.


Juuri tänä vuonna suhtaudun juhannukseen hiukan kaihoisasti ja surumielisesti. Jotenkin haikeus on liittynyt juhannusfiilikseen aina: illat alkavat taas pimetä ja loppua kohti mennään, sellainen orastava luopumisen tuska. Orastavaa luopumisen tuskaa oli oikeastaan viime juhannuskin ja mennyt vuosi. Vaikka on ollut paljon hulvattomia ja hauskoja hetkiä, on melankolinen olo tykyttänyt takaraivossa kaiken aikaa ja vähän liikaakin.


Toisaalta tunnistan juhannuksen haikeuden jo jostain lapsuudesta. Se voisi johtua siitä, että olen jo lapsena ollut poikkeuksellisen älykäs ja pohdiskeleva henkilö, mutta oikeasti se johtuu todennäköisesti Hilarius-Hiiri ja Loru-Liisa -elokuvasta. En muista elokuvasta oikeastaan muuta kuin kauhean surullisuuden, joka kulkee mukana läpi elokuvan. Ja sen, että Arja Koriseva näyttelee elokuvassa. Ja sen, että yhdessä elokuvan kohtauksessa on juhannus. Se on jotenkin kaunis ja iloinen kohtaus kaiken surumielisyyden keskellä. Mutta niin vain Arja Korisevakin on palannut sairaslomansa jälkeen esiintymislavoille, todennäköisesti omana pirteänä ja hyväntuulisena itsenään.
Ehkä herään itsekin rannalta ja on yö kirkkaampi päivää.

Jospa nyt itsekin kaivaudun esiin surkean tykytyksen alta. Juhannuksesta tulee kuitenkin kiva ja hyvä. On Jari Sillanpää lavatansseissa, maalaisidylli, erinomainen seura, hyvät oltavat satoi tai paistoi, sipsejä ja suklaata ja kesäyö.

Hauskaa juhannusta, ystävät hyvät.