Vaikka setti on juhannuksesta toiseen sama, hurmaa Siltsu silti vuosi vuodelta syvemmin. 

Kuten jo lauantaina kirjoittelinkin, juhlimme juhannusaattoa Jari Sillanpään keikalla Someron Esakalliolla. Esakallio on ollut yksi Jarin juhannuskeikkapaikoista vuosia, itse olin Jaria katsomassa tänä vuonna toista kertaa.

Keikka oli yllätyksekseni lähes identtinen viime vuoden kanssa. Biisilista ei ainakaan eronnut juurikaan. Fiilis sen sijaan oli tänä vuonna riehakkaampi, itse ainakin jorasin minkä pystyin ja vähän enemmänkin. Kuten viime vuonnakin, niin tänäkin vuonna iloitsin siitä, ettei Siltsu ole enää mikään lavatanssittaja. Ikävää tietysti heille, jotka tahtovat tanssia, mutta ehkä hekin voivat hetken hengähtää Siltsun veivatessa kuin John Travolta. Ihanaa.


Sanoin oikeastaan kaiken sanomisen arvoisen keikasta jo viime vuonna, voitte lukea viime vuotisen postauksen täältä. Allekirjoitan edelleen kaiken, vaikkei Jari tänä vuonna juuri höpötellytkään, vaan pysyi aika tiukasti biiseissä. Toisaalta kahden muun keikan ja sumun vuoksi viivästyneen matkanteon jälkeen ei ehkä enää samalla tavalla läppä lennäkään.

Viime vuodesta poiketen bailasin lähempänä eturiviä, jossain kolmannen rivin paikkeilla. Näkyvyys oli esteetön, joskin ympärilleni sijoittuneita vihaisia täti-ihmisiä ihmettelin. Mikään ei ollut hyvin ja kaikki oli huonosti, edes keikka ei saanut piristymään vaan piti mulkoilla lavalle ja ympärille hyvin happamana. Itse en aio olla enää ikinä hapan, varsinkaan jos ympärillä on erinomainen tunnelma, jonka voisi antaa vain tarttua itseensä.