Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Alkoi hetki joka tuntui kuin ei se loppuisi milloinkaan

Viime juhannuksesta on suunnilleen vuosi ja järjetön vuosi on ollutkin. Elämä on muuttunut hirveästi joka suuntaan ja monesta kohdasta. Nelj...

Viime juhannuksesta on suunnilleen vuosi ja järjetön vuosi on ollutkin. Elämä on muuttunut hirveästi joka suuntaan ja monesta kohdasta. Neljä vuotta sitten kuuntelin paljon Pariisin kevään Kesäyötä ja nyt kuuntelen taas. Silloin samat sanat kertoivat ihan eri asioista kuin kertovat nyt. Alkoi hetki joka tuntui kuin se ei loppuisi milloinkaan. Silloin hyvässä ja nyt ei ehkä pahassa mutta ei niin hyvässäkään.


Juuri tänä vuonna suhtaudun juhannukseen hiukan kaihoisasti ja surumielisesti. Jotenkin haikeus on liittynyt juhannusfiilikseen aina: illat alkavat taas pimetä ja loppua kohti mennään, sellainen orastava luopumisen tuska. Orastavaa luopumisen tuskaa oli oikeastaan viime juhannuskin ja mennyt vuosi. Vaikka on ollut paljon hulvattomia ja hauskoja hetkiä, on melankolinen olo tykyttänyt takaraivossa kaiken aikaa ja vähän liikaakin.


Toisaalta tunnistan juhannuksen haikeuden jo jostain lapsuudesta. Se voisi johtua siitä, että olen jo lapsena ollut poikkeuksellisen älykäs ja pohdiskeleva henkilö, mutta oikeasti se johtuu todennäköisesti Hilarius-Hiiri ja Loru-Liisa -elokuvasta. En muista elokuvasta oikeastaan muuta kuin kauhean surullisuuden, joka kulkee mukana läpi elokuvan. Ja sen, että Arja Koriseva näyttelee elokuvassa. Ja sen, että yhdessä elokuvan kohtauksessa on juhannus. Se on jotenkin kaunis ja iloinen kohtaus kaiken surumielisyyden keskellä. Mutta niin vain Arja Korisevakin on palannut sairaslomansa jälkeen esiintymislavoille, todennäköisesti omana pirteänä ja hyväntuulisena itsenään.
Ehkä herään itsekin rannalta ja on yö kirkkaampi päivää.

Jospa nyt itsekin kaivaudun esiin surkean tykytyksen alta. Juhannuksesta tulee kuitenkin kiva ja hyvä. On Jari Sillanpää lavatansseissa, maalaisidylli, erinomainen seura, hyvät oltavat satoi tai paistoi, sipsejä ja suklaata ja kesäyö.

Hauskaa juhannusta, ystävät hyvät.

You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Muistan myös tuon Hilarius-hiiri elokuvan, ja että pidin siitä kovasti joskus vuonna kivi ja kirves. Taisi olla VHS-kasetilla nauhalla sekä myös kirjana. Muistan niin siitä sen, kuinka surullinen ja alakuloinen tunnelma siinä oli, että se ihan tarttui itseenikin, herkkä katsoja kun olen myös pienenä ollut. Pisti aina melkein ihan itkettämään, kun tyttö odotti lentokentällä äitiään teeskennellen, että tämä olisi yhä elossa. :( Harmi ettei kyseistä leffaa taida enää mistään löytyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Youtubesta löytyy kyseinen elokuva!

      Poista