Tietoa mainostajalle ›

Ylen HasBeen koukuttaa jopa suoratoistolle nyrpistelijän

Kaupallinen yhteistyö: YLE & HasBeen Minähän olen tunnetusti ihminen, joka ei jaksa katsoa mitään . Monenlaista suoratoistopalv...

Kaupallinen yhteistyö: YLE & HasBeen

Minähän olen tunnetusti ihminen, joka ei jaksa katsoa mitään. Monenlaista suoratoistopalvelua olen kokeillut (ja lopulta huomannut antaneeni kuukausimaksujen juosta kuukausia turhaan). Perinteisiä tv-lähetyksiä katson, mutta epäsäännölliseen elämään nekin sopivat vähän huonosti. 

Mutta välillä taas säännön vahvistava poikkeus iskee, ja jokin sarja kolahtaa vieden mukanaan yhdellä haukkauksella. Sellainen sarja on esimerkiksi juuri Yle Areenaan ilmestynyt HasBeen.

Mistä HasBeenissä sitten on kyse? Näin sarjaa kuvaillaan Yle Areenassa:

"Kun Niklas oli 14-vuotias hän oli poikatähti NIC, jonka albumi myi viisinkertaista platinaa. Nyt Niklas on 20 ja menestys on muisto vain, hän elättää itsensä näyttelijänä. Niklaksen paras ystävä Salla on biisituottajalupaus, joka on saanut jo kappaleitaan suosittujen artistien levyille. Oman julkaisun läpi saaminen ei silti onnistu. Sisuuntunut Salla rekrytoi Niklaksen projektinsa keulakuvaksi. Salla kuvittelee voivansa kontrolloida Niklaksen egoa, mutta jos Niklas ei itsekään siihen pysty, pystyykö Salla? Onko Niklaksella vielä toivoa vai onko hän jo 20-vuotiaana mennyttä, pelkkä hasbeen? Pääosissa: Johannes Brotherus ja Mimosa Willamo. Ohjaus: Oskari Sipola. 
Käsikirjoitus: Oskari Sipola ja Johannes Brotherus."

Onneksi jaksot julkaistaan useammassa erässä, muuten olisin varmasti katsonut kaikki kerralla. Sekään ei toisaalta olisi haitannut, sillä sarjan jaksot kestävät suunnilleen kymmenen minuuttia: juuri hyvä kesto lounasseuraksi tai tauoksi työn lomassa. Juuri hyvä näin, vaikka HasBeeniä voisinkin helposti katsoa loputtomasti. Sarjan aihepiiri ja näkökulma toimivat erinomaisesti. Ilolla katson myös Johannes Brotheruksen ja Mimosa Willamon näyttelijäntyötä: näyttelijät toimivat yhteen niin luontevasti, että on helppo unohtaa katsovansa käsikirjoitettua sarjaa. Luontevaa ja välitöntä, ai että, sieluni lepää. 

Vaikken itse olekaan musiikillisesti lahjakas, olen silti hyvin kiinnostunut musiikin tekoprosessista. Katsonkin mielelläni kaikenlaisia behind the scenes -dokumentteja jopa bändeiltä, joista en muuten olisi yhtään kiinnostunut. HasBeen on toki fiktiivinen sarja, mutta yksityiskohtineen ja nykyisen musiikkimaailman kriisikiemuroineen se tuntuu hyvin aidolta ja todenmukaiselta. Sarjassa sivutaan toki useampaakin ilmiötä musiikkiteollisuuden ympärillä. Kiehtovaa on miettiä vaikka ikuisuusaihetta eli sitä, miten lapsi- ja teinitähdet voivat valtavan suosion, julkisuusmylläkän ja suosion romahduksen keskellä kasvaa normaaleiksi ihmisiksi. Huomiota kiinnitetään myös siihen, kuinka naispuolinen musiikintekijä sivuutetaan tai jätetään nimettömäksi taustavaikuttajaksi. Olen kuullut, että käsikirjoitus itsessään käytiin huolellisesti läpi juuri tasa-arvoa silmällä pitäen: Sallan hahmonkin piti kuulemani mukaan alunperin olla mies, mutta koska tähän ei löytynyt mitään perusteita, oli hahmo luontevaa muuttaa naiseksi. 

 Todentuntuisuutta lisäävät myös sarjassa vierailevat, todelliset musiikintekijät. Fiktiivinen ja todellinen maailma sulautuvat kiehtovasti yhteen. Sattumalta sekin on yksi elementti, josta tv-sarjoissa ja elokuvissa tykkään valtavasti. HasBeenissä tähän on todella panostettu: Niklas kävi sarjassa näyttelemässä Uusi päivä -sarjassa. Tämä vierailu näkyi tietysti syksyllä myös Uudessa päivässä, kuinkas muutenkaan. Instagramista löytyy myös Niklaksen jo pitkään aktiivisesti päivittynyt tili. Pieniä, mutta sitäkin siistimpiä yksityiskohtia.

 Muistan innostuneeni tällaisesta fiktion ja faktan sekoittumisesta jo lapsena: rakastin ja rakastan yhä esimerkiksi Spice World the Moviea. Seurasin innolla myös S Club 7 -nimistä tv-sarjaa, joka kertoi samannimisestä yhtyeestä. Enkä muuten tänäkään päivänä tiedä, että kumpi oli ensin, sarja vai bändi.

HasBeenin tekemisestä kuulin jo varsin aikaisessa vaiheessa. Ehdin siis odotella kiinnostuneena hyvinkin pitkään. Odotukseni vain kiihtyi, kun viime syksynä minuakin pyydettiin hiukan avustamaan sarjan teossa. Se oli ihanaa, sillä minua kiinnostaa valtavasti myös tv-tuotantoprosessit: miten kuvataan, millaisia valoja käytetään, kuinka monta ottoa tarvitaan tai kuinka suuria työryhmiä ja työtunteja projektit vaativat. Piipahdus yhdessä kohtauksessa ja sen kuvauksissa on tietysti vain pintaraapaisu kaikkeen, mutta silti mielettömän kiinnostavaa. Kuvauksien lisäksi piipahdin taannoin myös sarjan pressibileissä, joissa mm. esiintyivät sarjan fiktiiviset artistit. Sieltä ovat siis nämä postauksen kuvatkin!

 Kiehtovaa on ollut myös huomata, kuinka paljon yksityiskohtia aina jonkun pitää miettiä. HasBeeniä varten piti esimerkiksi suunnitella kokoelma NICin fanituotteita. Ehkä joku fiktiivinen blogipostauskin saattoi jossain syntyä. Sarjaa varten tehtiin myös joukko biisejä, jotka soivat sarjassa ja löytyvät myös Spotifystä. NICin Temput ja biitit on ehkä vuoden paras kappale.

Ensimmäiset seitsemän jaksoa HasBeeniä löytyvät Yle Areenasta, ensimmäisen kauden viimeiset kolme jaksoa julkaistaan perjantaina. Suurempia paljastelematta kannattaa tihrustella silmä tarkkana seitsemättä ja kahdeksatta jaksoa, voi vilahdella jotain tuttua siellä.

You Might Also Like

0 kommenttia