Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kun vaalit eivät kiinnosta edes ehdokkaita

Presidentin vaalien ensimmäisen kierroksen ennakkoäänestys alkoi tänään. Nämä vaalit ovat kiusalliset ja turhat välivaalit. Lienee selv...


Presidentin vaalien ensimmäisen kierroksen ennakkoäänestys alkoi tänään.

Nämä vaalit ovat kiusalliset ja turhat välivaalit. Lienee selvää, että Sauli Niinistö jatkaa toiselle kaudelle, sillä Niinistö on käsittämättömästi niin suosittu. Toisaalta Niinistö presidenttinä kuvaa hyvin yleistä ajatusmallia: että ihan hyvä on uusi erinomainen. Niinistö ei ole minustakaan huono, mutta ei millään muotoa erinomainenkaan tai minun presidenttini. Tolkun presidentti tolkun ihmiselle, jolla ei ole ihan kauhean suurta kiinnostusta kotipihan ulkopuolisiin asioihin.

Itsestäänselvänä pidetty vaalien voittaja tekee hallaa ihan kaikelle: ei synny jännitteitä, ei synny keskusteluja, ketään ei kiinnosta, kaikki makaavat vaalihaudoissa odottamassa vaalien olevan vain pian ohi. Suurin saavutus on, että joku ehdokas pääsee vähän haastamaan istuvaa presidenttiä. Edes ehdokkaat eivät panosta, julisteet ja sloganit ovat mitäänsanomattomia eivätkä kampanjat näkyneet missään. Narinkkatorin vaalimökit ammottavat tyhjyydellään ja sillä, että näkyminen on pelkkä muodollisuus.


Löysin hiljattain siivotessani Pekka Haaviston vaaliflyerit vuoden 2012 vaaleista. Löysin myös lipun Haaviston Kokoaan suurempi Suomi -tukikonserttiin, jota varten jopa Ultra Bra teki comebackin. Samalla muistelin edellisten presidentin vaalien aikaa ja tunnelmaa. Vaaleja, joissa Pekka Haavisto nousi ilmiöksi ja koko Suomea jännitti. Jopa kotikylälläni Somerolla oli paikallisten aktiivien järjestämä Pekka Haavisto -tukitilaisuus. Olin vuonna 2012 juuri muuttanut Turkuun ja liikuin paljon kaupungilla ihmetellen uutta kotikaupunkiani. Joka puolella puhuttiin vain vaaleista ja Pekka Haavistosta. Kirjoitin havainnostani tuolloin blogiinkin, jotenkin kiehtovaa huomata, että blogini on jo niin iäkäs, että siellä on käsitelty kaksia presidentinvaalejakin.

Mitään tällaista ei ole näissä vaaleissa nähty. Ei loppuunmyytyä Helsingin jäähallia, ei joka pöydässä käytäviä kiihkeitä keskusteluja, ei lapsiryhmiä hihkumassa että sano pee sano, hoo sano Pekka Haavisto.

Jatkuvasti ollaan huolissaan siitä, kuinka nuorisoa ei kiinnosta eikä nuoriso äänestä. En ole ennen ollut asiasta kovinkaan huolissani, nuorisohan on tunnetusti aina pilalla, mutta näiden vaalien jälkeen vähän huolestuttaa. Presidentin vaalit eivät ole herättäneet kovinkaan suurta tunnetta tai keskustelua edes politiikasta kiinnostuneissa. Ei ole ollut mitään kiinnostavaa. Jännintä ja samalla paskinta antia ovat olleet Laura Huhtasaaren ja Paavo Väyrysen epäuskoa ja meemejä synnyttäneet kommentit ja lausunnot.

Vaalit ovat pelkkä muodollisuus ja avajaisnäytös Niinistön toiselle kaudelle. Mitä nyt samalla vähän pelätään natsien valtaannnousua ja sitä, että presidentiksi on ehdolla ihminen, joka on pyrkinyt presidentiksi pidempään kuin mitä Kekkonen oli presidenttinä.

Yritä siinä sitten selittää, miksi äänestäminen on tärkeää, kun jopa ehdokkaat ovat vaan että meh.

You Might Also Like

0 kommenttia