Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Tissiliivien aiheuttama uhka

Ystäväni viettivät joulun ja vuodenvaihteen tuntumassa pidemmän loman etelässä. Tiesin heidän palaavan näinä päivinä, mutta en ollut varm...


Ystäväni viettivät joulun ja vuodenvaihteen tuntumassa pidemmän loman etelässä. Tiesin heidän palaavan näinä päivinä, mutta en ollut varma, onko paluu jo tapahtunut. Kysyin viestillä, että joko olette palanneet. Salamana sain vastausviestinä kuvan ja tekstin kuin emme olisi koskaan edes lähteneet.  Kuvassa yksi ystäväni makaa sängyllä vatsallaan, naama patjaa vasten toisen veuhtoessa kuvan reunalla liike-epäterävänä ilmeisen tulistuneena jostakin merkittävästä.

Olen itse haaveillut elämästä, tai edes vähän pidemmästä lomasta, lämpimässä. Tämä viesti ja kuva kuitenkin helpottivat tuskaani. Lämpö ja valo auttavat vain silloin kun niitä on, muisto ei puheista huolimatta lämmitä tai lohduta käytännössä yhtään.

Lähdin edellämainitun seurueen kanssa talviselle taivallukselle kohti keskustaa. Matkalla ehdin kuulla lomamatkan huippu- ja varsinkin pohjakosketukset. Perillä keskustassa pyörimme kaupoissa. Päädyimme tissiliiviosastolle, siellä kun oli alennusmyynnit (missä ei olisi) ja liivien tarvetta kuulemma oli. Olen useista lähteistä kuullut tissiliivien sovittamisesta tissien sijaan päähän. Tätä tapahtui tälläkin kertaa, mutta en vieläkään oikein usko, että päähän sopivuus takaa tisseihin sopivuutta. Tai että kun päähän tissiliivien kuppi voi sopia niin monella tapaa: sekä kipa-malli että hellehattu ovat sopivia omalla tavallaan, mutta tissiin kuppi voi sopia vain yhdellä tavalla.


Erikoisista sovittelumenetelmistä huolimatta yksi seurueestamme osti tissiliivit. Sokoksella ei ilmeisesti enää anneta ostokselle automaattisesti muovikassia (hyvä!), joten ystäväni joutui pakottamaan minut ottamaan sai laittaa liivinsä laukkuuni. Jotenkin se kuitenkin alkoi kuumottaa, tiedättekös. Jos liiveihin kuitenkin on jäänyt hälytin maksusta huolimatta, siinä sitten vartijoiden piirittämänä joudun kaivamaan laukustani tissiliivit, kansakunnan pällistellessä ympärillä ja vielä vastaamaan kieltävästi, kun vartija kysyy että olenko maksanut liivit. Koska enhän minä niitä maksanut, vaan ystäväni! Eikä minulla tietenkään ollut liiveistä edes kuittia. Pitää vielä tietenkin lisätä tähän se, että minulle on vihjailevasti useampikin taho kertonut siitä, että myös miesten on mahdollista, usein jopa järkevää, hankkia rintaliivit.

Onneksi tämä uhkakuva muodostui mielessäni noin puolessa sekunnissa, joten oli sanomattakin selvää, että ystäväni sai kantaa laukkuani kunnes olimme riittävän kaukana myymälästä.

Ostoshetkemme jälkeen minun pitikin jo rientää takaisin kotiin. Olen nimittäin viime aikoina tiedostanut ylenmääräisen tavarapaljouden kodissani ja tämän seurauksena myynyt ahkerasti iha hirveetä turhaa paskaa kokoelmieni aarteita niitä tarvitseville. Ihan sairasta, mutta suhteellisen pienellä vaivalla ja pienillä hinnoilla tienasin hetkessä miltei satasen!

Nyt on siis hetkellisesti varaa maksaa tissiliiveistä ja muista namuisan elämän eväistä. Tissiliivit luonnollisesti myös jäivät minun laukkuuni, joten lähdenpä nyt viemään niitä omistajalleen. Kauheen hyvänä sattumana kävi niin, että ystävieni kotona on ruoka-aika juuri niihin aikoihin, kun saavun liiveineni paikalle. Kuulemma on aperitiivit ja viinitkin pöydässä.

Mikä onnekas sattuma, ja kaikki vain tissien tähden!

Kuvat joulureissulta Riiasta, kuvaajana Enni.


You Might Also Like

0 kommenttia