Tietoa mainostajalle ›

Leveällä pensselillä uuteen syksyyn – ehdolla Vuoden keskustelunherättäjäksi The Blog Awards Finlandissa

Kukkuu, beibet! Hiljaisemman kesän ja ihan tietoisen pienen blogiloman jälkeen on valtava ilo päästä taas kirjoittamaan ja ihan täydellä t...

Kukkuu, beibet!

Hiljaisemman kesän ja ihan tietoisen pienen blogiloman jälkeen on valtava ilo päästä taas kirjoittamaan ja ihan täydellä teholla tekemään blogijuttuja! Kuvittelin jaksavani ja ehtiväni pitää blogia rankan kesätyön ohessa samaan malliin, mutta kuten hiljaiset kesäkuukaudet osoittavat, en pystynyt. Loppukesästä, työmäärän vähän helpottuessa, huomasin, että tekstiä ei tule vaikka aikaa olisi. Huomasin miltei vahingossa kirjoittavani Instagramiin kuvatekstiksi, että nyt hummailen loppukuun, katellaan blogihommia syyskuussa.

Ja nyt katsellaankin sitten oikein leveällä pensselillä! Lyhyt poissaolo ja vapaus olla kirjoittamatta teki sen, että aloin oikeastaan heti saada ideoita ja oivalluksia tulevista linjoista.

Ja jottei Tämän kylän homopojan syyskauden alku olisi lattea, vaan tiukkaa tuplaespressoa, päätti The Blog Awards Finland julkistaa tämänvuotisen ehdokkasasettelunsa juuri eilen. Ja ilokseni voin viimein kertoa teillekin olevani ehdolla Vuoden keskustelunherättäjäksi (tai vuoden keskustalaiseksi, kuten vahingossa instastoorissani asian ilmaisin).  Kanssaehdokkaina kategoriassa ovat hurmaavat Valeäiti sekä Tuure Boelius. Gaaloja ja ehdokkuuksia, jopa voittojakin, on vuosien varrella tullut, mutta tämä ehdokkuus ja varsinkin sen suuruus löivät ällikällä (mikä muuten edes on ällikkä?). Eilisessä julkistustilaisuudessa totuus jotenkin valkeni. Tuhansien somevaikuttajien joukosta tuomaristo on nähnyt juuri minut yhtenä merkittävimmistä. Toinen toistaan mielettömämpien tyyppien rinnalla ja monien ohi.

Oman tekemisen laatu ja määräkin jotenkin kirkastuivat vasta nyt. Että minä ihan todella vaikutan ja kirjoituksiani luetaan. Että tämä ei oikeasti enää ole mitään omaa pientä näpertelyä omassa internetissä. Ja nyt kun tässä miettii, niin viime kevään jälkeen avauksistani ja näkemyksistäni ovat olleet kiinnostuneita ainakin Helsingin Sanomat, Suomen kuvalehti, Yle ja Turun Sanomat. Toisaalta hyvä, ettei näitä liikaa mieti. Luultavasti alkaisi pelottaa liikaa.

Varsinkin viime aikoina keskustelun herättäminen on tuntunut toisaalta entistä tärkeämmältä, mutta myös huomattavasti raskaammalta. Vihapuhe ja netin ruokoton keskustelukulttuuri on tietenkin ollut tapetilla, mutta kaikkien ihmeeksi olen saanut olla aika rauhassa. Epäilen sen johtuvan siitä, että homoudesta huolimatta olen kuitenkin valkoinen ja mies. Tämän kesän aikana, ensin Herculeksen rasismikeskustelun ja nyt Turku Prideen kohdistuneen transfobian myötä olen kyllä saanut osani ja kaikenlaista ryönää on saanut lukea. Toisaalta olen saanut paljon liikuttuneita ja liikuttavia kiitosviestejä. Ne ovat vahvistaneet tunnetta, että olen oikealla tiellä, vaikka kuinka Jodelissa kerrottaisiin minun itseasiassa haluavan vain lietsoa feministien vihaa homomiehiä kohtaan. Itsehän siis en ole homomies, blogin nimikään ei viittaa siihen, eli on täysin luontevaa, että haluan feministien (mitä myöskään en itse ole) vihaavan homomiehiä.

Mutta kuten sanottu, tästä on paras mahdollinen asetelma jatkaa. Kaikkea siistiä on blogin myötä myös vireillä (isoi juttui tulos, kyl te tiiätte), mutta en tiedä päätyvätkö ne koskaan mihinkään tai tulevatko näkymään blogissa mitenkään. Ehkä, ehkä ei. Hyviä aikoja itselleni, joka tapauksessa.

Kiitos siis jo tässä vaiheessa kaikille. TBAF:ille, tuomaristolle, lukijoille ja tukijoille, jakajille, keskusteluun heränneille, tsemppaajille. Parhautta.

Ja hei, jos siltä tuntuu, niin minua voi äänestää myös Yleisön suosikiksi The Blog Awards Finlandissa. Äänestäneiden kesken arvotaan hotelliyötä Hiltonissa, illallista ja  kutsua gaalaan, ei siis yhtään huonompi mahdollisuus! 

You Might Also Like

0 kommenttia