Keväällä julkaistiin Happy Hour Skateboardsin ja Tom of Finland Foundationin yhteistyömallisto. Kyllä, viime keväänä, ja minä kirjoitan siitä jo nyt. Olenhan ajan hermolla ja pyrin kertomaan kaikesta ensimmäisenä.

Tosiasiassa ymmärsin malliston olemassaolon vasta kiusallisen myöhään. Katselin tuotteita aika fiiliksissä: niissä oli hauskaa, vähän erilaista ja uutta lähestymistapaa. Samaan aikaan sellaista kesyn vihjailevaa ja toisaalta aivan toista äärilaitaa, kun yhden paidan selkään oli painettu Tomin Fuck the World -teos, jossa mies yhtyy maapalloon.

Yhtäkaikki, olin innoissani ja päätin pistää tilauksen menemään ihan kohta.

Ja se ihan kohta vähän venähti, ja asia palasi mieleeni viime viikolla, nähtyäni Marian Instagram-kuvan Radio Helsingin yhtenevistä työasuista. Siitä sitten tajusin, että voi perse, yhä on nuttu ostamatta. Epätoivoisena aloin kahlata läpi niitä harvoja nettikauppoja, jotka ylipäätään mallistoa myivät. Ja aika heikoissa kantimissa oli valikoima: hajanaisia hajakokoja, sinne tänne siroteltuina.

Valkoinen, Day-huppari miellytti silmääni eniten. Siitä oli kuitenkin saatavilla vain kokoa XXL. Olenhan usein toki XL-kokoinen paidoissa, mutta XXL tuntui kuitenkin jopa itselleni valtavalta.

Olenko todella ihminen, joka ostaa vääränkokoisen vaatteen vain koska oikeaa kokoa ei ole saatavilla? Sellainen ihminen on nimittäin mielestäni jotenkin vähän hölmö. Siitä huolimatta päätin lyödä rahat tiskiin ja ostaa paidan, vaikka sitten liian suurena.


Paita saapui nopeasti ja jännittyneenä vedin sen päälleni. Tajusin näyttäväni Munamieheltä ja että se on ollut syy, miksi olen valkoisia collegevaatteita viime vuosina vältellyt. Sitten tajusin toisaalta Tom of Finlandinkin olevan eräänlainen munamies ja munamieheyden olevan oikeastaan aika cool.

Myös koko oli minulle täysin sopiva. Ja olisihan se pitänyt Tom of Finlandin innoittamana jo etukäteen tajutakin: