Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Myrskyluoto on tympeän tyyni – HKT:n Myrskyluodon Maija ei vakuuta

Odotin Helsingin Kaupunginteatterin Myrskyluodon Maijaa innolla. Jotenkin kaikki vain on kuluneen kesän aikana ajanut minut Myrskyluodon pa...

Odotin Helsingin Kaupunginteatterin Myrskyluodon Maijaa innolla. Jotenkin kaikki vain on kuluneen kesän aikana ajanut minut Myrskyluodon pariin. Spotify on tyrkyttänyt Lasse Mårtensonin ihanaa Myrskyluodon Maija-teemaa, joka onkin soinut lähes päivittäin aamukahvin taustalla tai muuten kotona laahustaessa.

Olen kesän aikana tuntenut myös silmiin nousevat kyyneleet, kun minulle on sanallisesti kuvailtu Myrskyluodon Maija -tv-sarjan loppukohtaus. Noin muutenhan en oikeastaan tiennyt Anni Blomqvistin Myrskyluodon Maija -kirjasarjasta muuta kuin suuntaviivoja luovat teemat: surumielinen ja raskas elämä, meri ja saaristo.


Myrskyluodon Maijasta siis kuvittelisi löytyvän voimakkaita tunteita, ja minusta kaikupohjaa tunteita kokemaan.

Helsingin Kaupunginteatterin Myrskyluodon Maija ei kuitenkaan herättänyt minussa juuri mitään. Ei  ensi-illassa, johon ystäväni avecina päädyin, eikä toisella kertaa, jonka näin pressilipuilla myöhemmin. Ei kosteita silmiä, ei edes sellaista silmien takana tuntevaa väristystä, että vähän koskettaa jostain. On vaikea sanoa, mistä se johtuu. Arvostelujen ja seuralaisteni kommenttien perusteella vika ei ole ainakaan minussa, vaan latteuden kokemus oli yleinen. Se on sääli, sillä juuri voimakkaiden tunteiden herättäminen on syy, miksi teatterissa käyn. Toisaalta esimerkiksi Isyyspakkauksen Tommi oli musikaalin parissa hyvinkin tunnekuohuissa. Omasta näkemyksestäni eroaviakin kokemuksia siis löytyy!

Ei voi sanoa, että Myrskyluodon Maijaa olisi tehty varsinaisesti huonosti: toteutus on varmaa ja luontevaa. Toisaalta Myrskyluodon Maija voisi olla niin paljon enemmänkin ja teosta vaivaa jokin tunnistamaton kunnianhimon puute. En tiedä, onko kyseessä ohjaajan, teatterin vai virallisen Suomi100-ohjelman asettamat rajat, joiden yli ei saa mennä, ettei missään vain kuohu.

Raastavat surun tunteet on latistettu rasittavilla ja tyhjänpäiväisillä kevennyksillä. Kuolleen lapsensa äärellä sureva Maijakaan ei jouda suremaan, kun lyhyt kohtaus on tuutattu täyteen Suomi100-väreissä muutenkin läpi näytelmän lavalla koikkelehtivia lokkeja ja keventävä huumorikappalekin painaa päälle. Myös lavastus, eritoten päiväkodin kevätjuhlista muistuttavat hapsottavat pilvet jättävät toivomisen varaa. Meren ja saariston tuntua saa etsiä.

Aivan liikaa esilläolevan tanssiryhmän rooli ylipäätään jää epäselväksi. Kaikkea tuntuu olevan liikaa, eikä roolihahmoista saa otetta. Jopa Maija (Laura Alajääski) jää vieraaksi ja etäiseksi, enkä tunnu tietävän hänestä kahdenkaan katsomiskerran jälkeen juuri mitään. Onneksi eloa ja toivoa tuovat tarmokas Vallborg (Marjut Toivanen), kuin toisesta näytelmästä lavalle pompannut Suutari Pelle (Antti Timonen) ja uskomattoman luontevista esiintyjistä koostuva lapsinäyttelijöiden joukko. Myös Eeva Kontun johtama orkesteri soitti hienosti. Loppua kohden koko musikaali tuntuu saavan puhtia ja mahtipontisen lopun koittaessa toivoisi kaiken olevankin vasta alussa.

Tuntuu, että työryhmän vaatimustasoa ei ole asetettu kovin korkealle, vaan juuri siihen ihan hyvään, joka riittää ilahduttamaan suurinta osaa katsojista. Teatterista lähtiessä kuulin kanssakatsojan toteavan, että oli se ihan hyvä, että ihan sai rahalle vastinetta. Hyvä tietysti katsojan kannalta, mutta mielestäni on kohtuullista odottaa, että lähes sadan euron lipulla saisi enemmän kuin ihan hyvää.

Remonttinsa jälkeisen ensimmäisen ensi-iltansa saaneen teatterin toivoisi paukuttavan täysillä, kun on Suomenkin juhlavuosi. Ottavan kaiken ilon irti ja ryskyttävän niin, että muistellaan vuosikymmenienkin jälkeen. Siihen ei kädenlämpöisellä ihan hyvällä päästä.

You Might Also Like

4 kommenttia

  1. Voi ei! En oo lukenut yhtään "ihan jees" -tasoa parempaa arviota tuosta ja olin jo päättänyt mennä sen katsomaan. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinne tietenkin silti mennä, ei mun näkemys mikään absoluuttinen totuus ole! Vaikka toki voi miettiä myös jotain muuta vaihtoehtoa...

      Poista
  2. no höh - kaupunginteatterissa itsekin viimeksi petyin juurikin tuohon 'ihan hyvään' esitykseen - toinen näytelmä, toinen vuosi, mutta teatteri sama:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki Kaupunginteatterin tarkoituskin on ehkä tehdä aika helppoa ja mukavaa teatteria. Senkin voisi kuitenkin tehdä vähän kovatasoisemmin kuin tällä mainitulla ihan hyvällä.

      Poista