Tietoa mainostajalle ›

4 parasta just nyt -asiaa

Tänään listaan teille satunnaisesti mielestäni putkahdelleet neljä asiaa, joista iloitsen ja nautin juuri nyt erityisen paljon! 1. Kaija K...

Tänään listaan teille satunnaisesti mielestäni putkahdelleet neljä asiaa, joista iloitsen ja nautin juuri nyt erityisen paljon!

1. Kaija Koo
 Rakkauteni Kaija Koota kohtaan tuskin tulee ainakaan pidempiaikaisille lukijoille yllätyksenä. Tykästyin viimeisimpään Sinun naisesi -albumiin, vaikkei se Kuka sen opettaa -albumin tasolle ihan pääsekään. Kaija Koo jäi kuitenkin heti Sinun naisesi -levyn julkaisun jälkeen pitkälle sairaslomalle lonkkaleikkauksen vuoksi.


Nyt sairasloma on ohi ja Kaija on palannut keikkalavoille. Ensimmäinen sairasloman jälkeinen keikka oli maanantaina Helsinki-päivän konsertissa ja olin tietysti paikalla. En tiedä minkälainen häiriö mielessäni oli, kun kuvittelin kaatosadetta tarjonneen päivän aikana, etten jaksa lähteä myrskyyn edes Kaija Koon vuoksi. Lopulta mieleni onneksi heräsi siihen todellisuuteen, että olen idiootti jos en mene, joten vedin uudet, jumalaiset paljettihousuni (esittelen ne myöhemmin) jalkaan ja suuntasin Töölönlahdelle. Ja kannatti, Kaija nimittäin oli ihana! Pientä kankeutta ekan keikan vuoksi oli havaittavissa, mutta hetken lämmittyään Kaija aukesi ja maailma oli hurmiossa. Tätä lisää, ma pyydän!

2. Fisu ja ranet
Fiilistelinkin Fisua ja raneja jo Sideways-postauksessani, mutta eilen pääsin mussuttamaan fisua ja raneja jo toista kertaa. Myyntikärry oli kiikutettu tällä kertaa Merikorttelin pihajuhliin, ja vakaista aikomuksistani huolimatta löysin itseni taas luukulta tyrkyttämästä kymppiä. Ruisrockissa takavuosina tapahtuneen ensikohtaamisemme jälkeen tuntuu, että nettisivuillakin hehkutettua mallasviinietikkaa on joko säästelty tai jätetty kokonaan käyttämättä: se on huutava vääryys ja sääli, se on saatava runsain mitoin takaisin! Muuten fisu ja ranet on erinomainen festariateria – siihen käytetty kalakin kun on vastuullista ja kestävästi kalastettua.


3. Father Fucker
Päädyin katsomaan Hype-kollektiivin Father Fuckeria vähän vahingossa: olin kyllä kuullut siitä, mutten ajatellut erityisesti päätyväni katsomaan. Mutta niin vain päädyin ja taivaan kiitos niin kävi. Father Fucker nimittäin palautti uskoni teatteriin ja taiteeseen.

Näytelmä kertoo kahdesta teini-ikäisestä tytöstä, jotka käsittelevät isänsä orastavaa kuolemaa pakenemalla mielikuvitusleikkeihin,
joiden päähenkilöitä ovat huippumallit Liv ja Claudia Versace (Sara Melleri ja Markku Haussila).  Näytelmän tapahtumat sijoittuvat kuolevan isän ruumiin sisään. Pelkäsin etukäteen esityksen olevan sillä lailla kiusallista nykytaidetta, että vain valistunut ja ylevä ihminen nauttii ja ymmärtää. Pelkoni oli kuitenkin turhaa, sillä kaikesta absurdiudesta huolimatta esitys oli yleisellä tasolla helposti seurattava, vaikka toki ihmeteltävääkin oli. Ehdoton suositus kaikille, jotka viihtyvät 90-luvun populaarikulttuurin, glamourin, paljettien ja vähän epäilyttävän huumorin parissa.


Helsingin esitykset ovat toistaiseksi ohi, mutta ainakin elokuussa esitys on nähtävissä Tampereen Teatterikesässä. Teatterikesän ohjelmistossa on muutenkin paljon kiinnostavaa, myös sateenkaarevalta kannalta, joten kannattaa tsekata! Teatteri on ihanaa!



4. Mehujäät

En tiedä mistä se johtuu, mutta mehujää on vain yksinkertaisesti saatanan hyvää. Olen aina ollut ehkä vähän enemmän mehujääpuolen miehiä: jäätelökin on hyvää, mutta muistan silti jo lapsena nauttineeni enemmän mehujäästä. Aikuisväestö monesti paheksui mehujäitä turhana sokeriliemenä, mutta itse olen painavasti eri mieltä: ehkä sokerilientä, mutta huomattavasti viilentävämpää ja raikastavampaa kuin joku tunkkainen ja paha vaniljatötterö, johon on laitettu todella säästeliäällä kädellä joku suklaarouhekerros, josta siitäkin puolet tarttuu paperiin käärettä irroittaessa. Ei ole mehujäässä tätä ongelmaa, ei! Mutta on jäätelökin silti hyvää, älkää ymmärtäkö minua väärin.


Pari vuotta sitten minut tutustutettiin kuvassakin näkyvään vesimelonimehujäähän: se on täydellinen, vaikka muuta voisi luulla. Maku on oikeasti hyvin vesimelonimainen, ei liian makea tai teollinen, vaan raikas ja yksinkertaisesti hurmaava. On saatavilla ainakin S-ryhmän kaupoista. Viikonloppuna ilahduin, kun löysin aamutuimaan viimeiset kappaleet kyseistä mehujäätä kaupasta. Illalla käydessäni kaupassa uudestaan, oli hylly täytetty ja vesimelonimehujäiden paikka oli suorastaan ahdettu täyteen kyseistä herkkua. Oli kiusaus kaivautua niiden keskelle, mutta tyydyin nappaamaan vain yhden.



You Might Also Like

0 kommenttia