Selvisin toisestakin Sideways-päivästä!

Päivä oli ihana siinä missä ensimmäinenkin: heräsin aamulla reippaana, vailla uupumuksen oireita. Olin tosin kuolemaisillani janoon: näin koko yön unta siitä, miten asettelin satojavesimelonimehujäitä vierekkäin tehdäkseni niistä itselleni kosteuttavan ja viilentävän leposijan. Herättyäni oli pakko sännätä kauppaan, jossa luojan kiitos oli näitä maailmanhistorian parhaita mehujäitä. Join myös joitakin litroja vettä. Johan helpotti.

Festareille saavuin juuri parahiksi maailman parhaan Itä-Hollola Installaation aloitellessa settiään. Tyttöystävä on tulevaisuuden klassikko, sanokaa minun sanoneen. Jos ette tiedä mistä puhun, niin kuunnelkaa Itä-Hollola Installaation Tyttöystävä. Saatanan hyvä biisi.

Itiksen lopeteltua löysinkin edellispäiväisen seurueeni, Elsan ja Anna-Marian, lasillisten ääreltä, josta noudin heidät fanittelemaan Sannia. Tilanne oli sikäli poikkeuksellinen, että Sannin keräämä suuri yleisö oli levittäytynyt kentälle hyvin väljästi: jopa hyvin lähellä lavaa oli väljää ja avaraa, joten siellä mahtui mainiosti esimerkiksi tanssimaan. Poikkeuksellista Sannin keikalla. Tajusin keikan aikana, etten ole ennen nähnyt Sannin keikkaa sillälailla ajatuksella seuraten: olen aina ollut joko kuvaamassa tai aika festaripöhnässä. Nyt kuitenkin sain antaumuksella nauttia ja kylläpä vaan pidinkin. Hihitytti, kun Sanni lauloi Pojat-biisin Tippa-T -osuudet ("minkä mä sil voin ett mä haluun sitä tuusulaa" ja "nuoren pelaajan pitää päästä ajamaan pam pam ku mä paukutan mun vasaraa"). Parasta oli myös lavan valoviritelmien sateenkaarivärit sekä loppukeikasta kuultu Hank Solon Söpö, jota olen blogissakin hehkuttanut varmaan tuhansia kertoja. Mieletön biisi sekin. Ah!


Haluaisin tosi paljon hehkuttaa tässä myös Setan transkampanjan pistettä, mutta yrittäessäni mennä tutustumaan pisteelle se ei vielä ollut auki ja sitten kertakaikkiaan ihan tyystin unohdin sen. Siistiä kuitenkin, että Seta näkyi festareilla! Festareita niinikään piristi myös Imagen Tom of Finland-Muumi-lakana. Ihanaa!


Ja näkyvä olin itsekin, sillä hetken mielijohteesta vedin niskaani viime kesän festaroinneilta tutun Mikki Hiiri -shortsiasun. Vähän mietin, että onko vitsi jo vanhentunut, mutta ei ollut! Asu oli ihana sekä minun että monen vastaantulijan mielestä. Että kyllä vain kannatti taas sonnustautua! Tänä kesänä olisi muuten ollut myynnissä vastaava asu Aku Ankka -kuosilla, mutta se oli mielestäni paljon tylsempi. Ja toisaalta järkeilin, että Aku-asu olisi kuitenkin sekoitettu kuitenkin Mikki-asuun, joten sama siis käyttää Mikki-asua vielä toisenkin kesän. Nih!

Festarien iltapuolella tajusin ja muistin myös syödä, kun törmäsin muiltakin festareilta tuttuun Fisu ja ranet -kojuun. Siis en tajua miksi (luultavasti etikkasuihkepullon vuoksi), mutta kyseisen puljun fish & chips -annos on vaan hillittömän hyvä. Tietenkin se voisi olla esimerkiksi triplasti suurempi, mutta maku on autuaallinen. Syökää se, jos törmäätte jossain kesäkekkereillä!

Nyt pitää vetää nuttua niskaan ja lähteä paleltumaan Helsinki-päivän konserttiin. En yrityksistä huolimatta saanut konserttiin kuvauslupaa, sitten tuli tämä onneton kaatosade jonka vuoksi päätin pysyä kotona, mutta nyt tajusin, että Kaija Koota on kyllä mentävä katsomaan. Hullu on se, joka muuta tekee! Siispä korkkarit kattoon!