Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Ihanat naiset lavalla

Jos oli viime viikonloppu ihanaa kesäjuhlaa, niin oli kyllä myös ihanaa musiikkijuhlaa! Korkeammat voimat nimittäin järjestivät niin, että p...

Jos oli viime viikonloppu ihanaa kesäjuhlaa, niin oli kyllä myös ihanaa musiikkijuhlaa! Korkeammat voimat nimittäin järjestivät niin, että pääsin kahden päivän aikana näkemään keikalla lähes kaikki viime aikoina eniten kuuntelemani artistit (Kikkaa kun ei valitettavasti enää pääse näkemään).

Perjantaina pääsin nauttimaan Vesalasta pariinkin otteeseen Marimekon muotinäytöksessä. Kuten eilen jo kirjoitinkin, oli näytös ja varsinkin Vesalan esiintyminen ihanaa. Ihana onni ja ilo levisi kaikkialle, niin itseeni kuin kanssayleisöönkin kaikkialla Espalla. Eturivissä fanittava nuoriso oli liikuttavan innoissaan ja samaan aikaan jotenkin täysin väärässä paikassa, tanssia ja laulaa nyt muotinäytöksessä. Vaikka tanssittavaksi ja laulettavaksi musiikki ja sen esitystilanteet on tarkoitettukin. En siis paheksu vaan ennemminkin iloitsen siitä, kuinka nuoruus, kesä ja musiikki saavat unohtamaan ja olemaan ajattelematta esimerkiksi sitä, kuinka paljon missäkin on keskimäärin kohtuullista eläytyä elävään musiikkiin.


 Mutta ihana ja erinomaiseksi joka yhteydessä todettu Vesala. Toivoakseni pääsen todistamaan Vesalaa livenä tänäkin kesänä useampaan otteeseen.

Tuntuu aina hölmöltä puhua Paula Vesalan ja Mira Luodin soolourista samassa yhteydessä, koska vertailu ei ole kauhean hedelmällistä eikä edes järkevää. Jo PMMP:n aikana Paulan ja Miran viehätys perustui juurikin erilaisuuteen eikä samanlaisuuteen. Siksi on pelkästään loogista, että soolouratkin liikkuvat omilla urillaan.


Näin kuitenkin myös Miran keikan viikonloppuna Idän kyläjuhlilla ja olipa vain ihanaa sekin! Näin Miran keikkoja muutamaan otteeseen jo viime kesänä, mutta silloin en täysin vakuuttunut. Suoranaista vikaa ei ollut missään, mutta jokin ei vain skulannu täysii. Nyt Mira on kuitenkin kerännyt ympärilleen uuden, pelkästään naisista koostuvan bändin ja ai saatana miten olikin kova meininki!

Siinä missä Vesala on hillitympi ja valoisuutta huokuva marimekkoinen suomineito, on Mira tyystin toista äärilaitaa. Biisien maailma on synkkä: tullaan hulluiksi, ollaan hulluja ja lopulta ehkä pikkuhiljaa myös toivutaan siitä. Silti Miran lavapersoona ei huku pimeyteen, vaan on hyväntuulinen ja hymyilevä liehuvien goottihelmojenkin keskellä. Meininki on hyvä ja hienosti yhteensopiva bändi korostaa toimivuutta entisestään. En tiedä, kuinka tietoinen ratkaisu Miralta on ollut koota yhtye nimenomaan naisista, mutta toimiva ratkaisu se on joka tapauksessa. Ja tuo hienosti esiin senkin tosiasian, että Suomestakin löytyy helvetin hyviä naissoittajia. Jihuu! Toivottavasti pääsen nauttimaan Miran keikoista vielä noin sata kertaa.

Keikka päättyi Miran uuteen Meikkaava messias -biisiin, joka on muuten erittäin kuuntelemisen arvoinen! Ja kuuntelun myötä luultavasti joraat ja keikuttelet itseäsi biisin tahtiin läpi biisin. Täydellinen voimabiisi kaikkien ulkonäköpaineiden ja -vaatimusten keskelle. Ihana biisi, Ihana Mira.


Vesala ja Mira lienevät sattuneesta syystä hiukan jo tutumpia niin sanotulle suurelle yleisöllekin. Ymmärtääkseni kivaa pinnanalaista kuplintaa on aiheuttanut myös Litku Klemetti, jonka pääsin näkemään ekaa kertaa livenä vasta viime viikonloppuna. Olen kuitenkin fiilistellyt Litku Klemetin tammikuussa ilmestynyttä Juna Kainuuseen -soololevyä ihan hulluna. Keikoillekin olen pyrkinyt useampaan otteeseen, mutta vielä koskaan en ole tässä onnistunut: välillä olen ollut itse estynyt, välillä taas Litku itse joutunut epäonnisesti perumaan keikkoja.

Vähän voi kuulostaa ylisanoilta, mutta monessa biisissä on kaikki, mitä musiikilta juuri nyt kaipaan. Eli moni biisi kuulostaa vanhan ajan iskusävelmiltä, mikä on ehdottomasti tämän maailman paras musiikkigenre. Myös Litkun tapa olla lavalla oli jotenkin hellyyttävä: paljon sellaista voi vittu voi ei sanoin vittu eikä sanoin uudestaan -sekoilua mutta myös ihanan avoin tapa sekä kirjoittaa biisejä että kertoa siitä: että tämä seuraava biisi kertoo coolista äidistäni 70-luvulla. Ihan timanttia, oispa enemmän tätä. Idän kyläjuhlien keikalla oli ihana vähän jorata mukana ja katsoa, kuinka suunnilleen koko yleisö vähintäänkin hytkyy paikallaan, innokkaimpien ihan rehellisesti tanhuten oikein olan takaa, koko kesäpäivän edestä.

You Might Also Like

0 kommenttia