Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kypsä ja katu-uskottava kahdeksanvuotias

Ihan vain siltä varalta, että on päässyt unohtumaan: rakastan nahkatakkiani ihan valtavasti . Toki kesän tullen sen vaikeuden taas muistaa...

Ihan vain siltä varalta, että on päässyt unohtumaan: rakastan nahkatakkiani ihan valtavasti.

Toki kesän tullen sen vaikeuden taas muistaa: se päällä tulee herkästi kuuma, eikä sitä oikein voi riisua. Sitä ei voi huolettomasti tunkea kangaskassin pohjalle, koska se on kuin haarniska: painava ja kankea. Muutenkin saa aina pelätä, että sen unohtaa jonnekin. Nahkatakin ostaessani en uskaltanut riisua sitä koko iltana. Toisaalta riisumishaluttomuudelleni saattoi olla muitakin syitä: takki oli ehtinyt olla ensimmäistä kertaa päälläni noin neljä minuuttia, kun jo joku jumalainen mies kääntyi katsomaan perääni kadulla. Sellainen taikatakki. Postauksen muutenkin maagisesta takin löytämisestä löydätte täältä.


Toukokuun puolenvälin paikkeilla takki oli vielä hyvinkin tarpeen. Kuten nämä kuvatkin ottanut Elsa dksfkk silloin minulta kyseli Tenhossa käydessämme, että olenko tullut ajatelleeksi kuinka periaatteessa voisimme istua ulkona pussikaljalla tai terassilla yömyöhälle. Käytännössä ei kuitenkaan käynyt edes mielessä, oli nimittäin kylmä. Edellisenä päivänä oli vielä satanut lunta.

Takille oli kuitenkin tarvetta muutenkin. Olin tyytyväisenä hiihdellyt kotona koko päivän keltaisessa hupparissani ja lähelle kainaloita vedetyissä nykäsfarkuissani. Sekuntia ennen lähtöä tajusin, että näytän huonolla tavalla kahdeksanvuotiaalta (hyviä tapoja ei silleen tuu toisaalta edes mieleen). Vaatekaapissani ei tietenkään ollut mitään muuta käyttökelpoista. Onneksi tajusin kokeilla nahkatakkia ja vähän kreisejä, viime kesänä Citymarketista löytämiäni aurinkolaseja asuni kanssa. JVG-fibat olivat vahvat, eli asusta oli tullut hetkessä timanttinen. Ja kun sanon timanttinen, tarkoitan, että sitä vilkaistiin huomattavan pitkään jopa Kalliossa. Sellast se on, toiset meist on niin coolei ja toiset niin ei ole.


Keltaisen hupparin ostin joskus puolitoista vuotta sitten H&M:stä. En ollut ihan varma ostoksen järkevyydestä, vaikka se hauskalta tuntuikin. Sitten joskus myöhemmin vastaavaa väriä alkoi näkyä katukuvassa ja tyylisivustoilla enemmänkin.

Mutta niin sitä vain voi yhdellä tarkkaan (tai puutteellisesti) harkitulla asusteella muuttaa koko asukokonaisuuden aivan toiseksi! Jännittäviä ovat pukeutumisen salat!

Nahkatakki ties kuinka monennen käden second-hand
Huppari H&M
Farkut H&M
Aurinkolasit Citymarket
Tennarit Adidas

Kuvat: Elsa / Oi mutsi mutsi


 

You Might Also Like

0 kommenttia