nahkatakki
tyyli
"Se on liian jäykkä mun päällä" eli näin löysin täydellisen nahkatakin
12.6.16Se on täällä! Vuosien etsinnän jälkeen! Täydellinen nahkatakki!
Ei tarvittu kuin monta mutkaa ja hassua sattumaa, jotta löysin kauan etsimäni täydellisen nahkatakin.
Kuten olen teille usein kirjoittanut, olen etsinyt jo vuosia biker-mallista nahkatakkia. Olen kolunnut köpikset, kirppikset, nettikaupat, outletit ja kierrätyskeskukset ja nahkahomoyhdistykset. Mistään ei ole löytynyt, ei millään.
Eilen lähdin kuitenkin hillitysti huvittelemaan muutaman ystäväni kanssa. Etkojen jälkeen tiemme kuitenkin erosivat, ja vaihdoin seuruetta.
Liittyessäni toiseen seurueeseen näin jo kaukaa, että seurueessa olevalla ystävättärelläni on aivan helvetin hyvännäköinen nahkatakki. Voiskohan toi mahtua mulle, voiskohan tota sovittaa, mietin hiljaa mielessäni. Haluutko koittaa, takin haltija kysäisi ja totta helvetissä halusin.
Se oli elämäni tuhkimohetki. Minä olin Tuhkimon jalka ja takki oli lasikenkä. Se istui kuin valettu. Tuuli lakkasi suhisemasta, linnut lakkasivat laulunsa. Seurue ympärillä vaikeni. Ei helvetti miten hyvännäkönen, kaikki huudahtivat. Nyt on pakko ottaa kuva ja lähettää kaikille, hihkaisi toinen. Mä en voi muuta ku tuijottaa sua ku täytät niin hyvältä, henkäisi kolmas.
Takki myös tuntui jumalaiselta. Vankalta ja jykevältä, mutta kuitenkin hengittävältä eikä liian raskaalta. Nahka natisi hurmaavasti liikkuessa. Mun on pakko saada tää, mitä tää maksoi, myy tää mulle, ulisin epätoivoisena. No itseasiassa se ei kyl oo mulle kovin hyvä ja se on liian jäykkä mun päällä, totesi takin haltija. Kuinkakohan moni tulee olemaan liian jäykkä mun päällä, jos saan tän takin, naurahdin.
Asia vaati pientä neuvonpitoa, mutta lyhyen viestinvaihdon jälkeen sain varmuuden, että todella voin lunastaa takin itselleni. Ostin siis takin kaverini päältä. Vähän tylyä, mutta silti oikein. Takki on kuulemma hankittu Berliinistä Urban Outfittersin second hand-osastolta. Helvetin monta välikättä tarvittiin, että takki päätyi minulle asti. Mutta nyt se on minun. En riisu sitä enää koskaan.
Takki oli ehtinyt olla päälläni noin seitsemän minuuttia, kun sain ensimmäisen komean, merkitsevän ja pitkän katseen. Edes Oh my queer -klubin hämärässä kuumuudessa en malttanut kuoriutua takistani, vaan jorasin Madonnaa nahka natisten. Ah.
Eilisilta oli kyllä vahvasti osoitus siitä, että pitää antautua seikkailuihin ja päämäärättömiin harhailuihin ilman suunnitelmia, jos vähänkään tuntuu siltä. Jos olisin eilen jäänyt vain väsyneenä kotiin nukkumaan, en luultavasti olisi kohdannut takkia koskaan. Loputon etsintä jatkuisi yhä. Olkoon nahkatakki elämääni ohjaava paimensauva. Ei jäädä tai mennä nukkumaan, vaan todellakin hengaillaan läpi kesän ja elämän.
Kotiinpäin kävellessä törmäsin vielä yhteen ystävääni. Helvetin hyvännäkönen takki, näyttää ihan siltä ku oisit syntyny se päällä, hän sanoi.
6 kommenttia
Lups! Siisti, urbaani ja nykyaikainen nahkamiestyyli! Varmasti tulee moni olemaan sun päällä jäykkänä.
VastaaPoistaHahaa, kiitos!
PoistaSe on täy-del-li-nen!!!! Onneks olkoon!!
VastaaPoistaKiitos!
PoistaSuosittelen nimikoimaan takin - nimi ja puhelinnumero jonnekin sisäpuolelle piiloon jos kuitenkin päätät joskus riisua, ettei tule narikkatappelua takista ;) been there, done that
VastaaPoistaKomea nahkakaveri! Varmasti olet saanut huomiota...
VastaaPoista