Postauksen tiedot edustavat aikaa ennen Suxesin transfobisia Turku Pride -julkilausumia. Nykyaikana en enää itse halua käydä Suxesissa (ja omistajatkin ovat edellä linkitetyn postauksen jälkeen ilmoittaneet boikotoivansa minua), enkä voi suositella paikkaa enää muillekaan. 



Aina kysyttäessä parhaita turkulaisia menomestoja, olen liputtanut Suxesin puolesta. Olen raahannut minibussillisen perhebloggareita jatkoille Suxesiin (ja kaikki viihtyivät ja kehuivat paikkaa vuolaasti) ja houkutellut epäluuloiset heterotkin Suxesin hurmattavaksi.

Ja kaikki ovat diganneet.

Viime aikoina Suxesissa on kuitenkin ollut viikonloppuisin vielä tavallistakin kovempi meininki! Epäilen, että asiaan vaikuttavat Turun kaupunginteatterin Tom of Finland -musikaalin näytökset. Musikaali tuo kaupunkiin sateenkaarevia turistiryhmiä pinkkeine rahavirtoineen. Tästä oli taannoin joku Facebook-päivityskin, kuinka monta tonnia ToF-turisteina kaupunkiin tulleiden miesten seurue kaupunkiin laskelmiensa mukaan käytti. Kiinnostaisi tietää, kuinka suuri osa tästä virrasta on virrannut Suxesin kaljahanoista. Ei pidä aliarvioida pinkin rahan voimaa.

Mutta takaisin Suxesiin! Olen käynyt Suxesissa useampana viikonloppuna viime kuukausina ja meininki on ollut jotenkin ihan kreisi. Ensimmäisellä havainnointikerrallani olin jopa vähän hämmentynyt: saavuin seuralaiseni kanssa paikalle kymmenen maissa, ja samalla ovenavauksella baariin virtasi laumoittain hyvännäköistä ja Suxesissa ennennäkemätöntä asiakasvirtaa. Ei tiennyt minne olisi silmänsä laittanut.


Poikkeuksellisen kova on myös Suxesin musiikkilinja. Toinen toistaan parempaa klassikkohomodiskoa. On ollut iltoja, jolloin en ole ehtinyt istumaan ollenkaan, kun biisi toisensa jälkeen on vain ollut pakko jorata ja sitten huomaakin kellon olevan pilkku ja joranneensa kolme tuntia. Uudet hittibiisit limittäytyvät vanhojen klassikoiden joukkoon hyvin varovasti ja harkitusti: Laura Voutilaisen uudet sinkut hyväksyn, Pete Parkkosen Kohta sataa ei ole mielestäni erikoinen biisi vieläkään. Siellä nekin kuitenkin soivat, sulassa sovussa Cyndi Lauperin, Spice Girlsin, Madonnan ja Robinin välissä. Unohtamatta tietenkään musiikista vastaavaa DJ:tä, joka jo itsessään on elämys.

 
Suxes on kokemukseni mukaan myös maailman viimeisiä paikkoja, joissa ihmiset voivat luontevasti tutustua toisiinsa ilman sosiaalista mediaa tai deittisovelluksia. Siis sellaisetkin ihmiset, jotka eivät välttämättä ole supersosiaalisena uimassa liiveihin ensivilkaisulta. Muutenkin kynnys Suxesiin menemiselle on matala sekä konkreettisella että symbolisella tasolla: ei pääsymaksuja, narikoita tai muitakaan ikävyyksiä. Sen kuin astuu sisään, kukaan ei kysele tai ihmettele. Sinne mahtuvat sulavasti kaikki etnisyydet, suuntautumiset, sukupuolet ja ikäryhmät. Suxes on paikka, jota tulen ikävöimään Helsingin baaritarjonnankin syleilyssä. Ja toisaalta paikka, johon on Turun visiiteillä päästävä.

Toivottavaa olisi, että uudet naamat ja uskomaton meininki pysyvät Suxesissa myös Tom of Finland -musikaalin näytöskauden päättyessä. Musikaali jatkaa ohjelmistossa toukokuun alkuun, eli vielä ehtii nauttimaan sekä musikaalista että Suxesin tunnelmasta.

Bar Suxes, Yliopistonkatu 9, Turku. Avoinna ke-su 19-02(-03).