Jos meni Paula Koivuniemi sekaisin pelkästä Tompan kuuntelemisesta pari vuosikymmentä sitten, niin mitähän mahtaa tapahtua nyt, kun Tomppaa voi kuuntelemisen lisäksi myös katsella ja maistella? Käy miten käy, niin turkulaisilla Tom of Finlandin ystävillä on nyt kissanpäivät.

Kuten jo aiemmin olen kirjoitellutkin, niin tänään ja huomenna juhlitaan Turun Kaupunginteatterin Tom of Finland -musikaalin ensi-iltaa! Itse olen musikaalitunnelmissa lauantai-iltana ja odotan jo malttamattomana. Olen kahteen otteeseen käynyt aistimassa maistiaisia, ensin bloggarien maistiaisillassa ja keskiviikkona musikaalin pressissä. Kolmen näkemäni kohtauksen perusteella en pysy pöksyissäni! Pöksyttömyys onneksi sopinee musikaalin teemaan aika hyvin. Ainoa kriisin aiheeni on pukeutuminen: jumalaisen sexy nahkatakki olisi tietysti vaihtoehto, paitsi ettei ole: vaikka istuisin hipihiljaa paikallani, natisee ja nitisee kankea nahka niin, että ympäröivät katsojat saattaisivat häiriintyä. Joka tapauksessa, tulenpalava kritiikkini (eli todennäköisesti sulaa vahvaa oleva ylistyslaulu) musikaalista on tulossa blogiin hyvinkin pian!


Kuuntelemisen ja katsomisen lisäksi Tom of Finlandia pääsee nyt myös maistamaan Turussa. Keskiviikkoisessa pressissä pääsin maistelemaan toistamiseen Mbakeryn Tom of Finland -musikaalia varten suunnittelemaa leivosta. On se vaan edelleen hyvä! Leivos on myynnissä teatterilla väliaikaherkkuna sekä Mbakeryn Turun Kauppahallin pisteellä. Mainiotahan olisi nähdä leivos myynnissä ympäri Suomea, mitä suotta rajaamaan vain turkulaisten iloksi. Vaikka toisaalta kiva, että jotain on vain meillä Turussa. Tulkaa täältä hakemaan.


Ja jos musikaalit ja teatterit eivät kiehdo, voi Tom of Finlandista nauttia Turussa sen alkuperäisen ja tärkeimmän, eli taiteen muodossa! Wäinö Aaltosen museossa (tarkalleen ottaen itseasiassa Valokuvakeskus Perin näyttelytilassa) on näyttely Touko Laaksonen - Tom of Finland. Musiikista ja miehistä. Näyttely eroaa aiemmista Tom of Finland -näyttelyistä siinä, että siinä keskitytään enemmänkin ihmiseen ja ihmisen elämään, taiteilijapersoonan ja taiteen takana. Tämä on hauskaa, sillä esimerkiksi Tove Janssonin kohdalla tuntuu, että taide, tai oikeastaan vain toinen toistaan kaupallisemmat Muumi-asiat, on nostettu esille ja itse taiteilijaan on keskitytty vasta aivan viime vuosina. Kiva, että Tomin huippusuosiovuosia ei tarvittu aivan yhtä montaa kuin mitä Janssonin kohdalla tarvittiin.

Nähtävillä on valokuvia, kirjeitä, varhaisia teoksia ja toki niitä tunnetumpiakin teoksia. Näyttely sisältää toki myös eroottisia teoksia, mutta on ehkä tietoisesti aika kesy. "Mukavaa, että näyttely ei ollut niin kyrpäkeskeinen", kuten tuttavani salakuuntelemat kulttuurimummot olivat kahvikupposten äärellä näyttelyä kommentoineet. Tom of Finland -näyttely Wäinö Aaltosen museossa 19.3. asti.


Unohtaa ei sovi tietenkään myöskään elokuvaa Tom of Finlandista, joka on tulossa ensi-iltaan helmikuun lopussa. Että eipä muuta kuin Tom, Tom, Tom, näin onnistuu!