Eilen vietimme päivän Malagan vanhassa kaupungissa kierrellen. Päivä oli täynnä uskomattomia, ylellisiä hetkiä ja tapahtumia, joita ns. tavallinen kansa ei turistirysissä hiihdellessään pääse mitenkään osalliseksi. Jaan teille nyt kolme päiväni huippukohtaa, pitäkää tuoleistanne kiinni, nyt mennään:
1. Kakkaemojimukit
2. Kiusallinen vierailu Starbucksissa
En vieraile Starbucksissakaan muuten kuin ulkomailla ollessani, eikä kyllä ehkä olisi syytä vierailla ulkomaillakaan. Starbucksillahan tunnetusti on ihana asiakkaan yksilöllisenä yksilönä kohtaava tapa kysyä asiakkaan nimeä ja kirjoittaa se mukiin. Ulkomaillahan se on hirveää, kun eihän meidän nimiä kukaan osaa kirjoittaa eikä meistä kukaan kirjain kirjaimelta tavata. Olen myös kuullut, että ainakin brittien korvaan Eino kuulostaa vähän samalta kuin anal. Niin lähellä, mutta niin kaukana.
Nimen tavausta kysyttäessä änkytin hetken äänettömästi, kunnes myyjä tarjosi kynää ja mukia minulle, että saan ihan itse kirjoittaa. Se oli hyvä ratkaisu, ja paransin imagoani kirjoittamalla nimeni kuin 6-vuotias kehitysvammainen. Hymiö (ei kakkaemoji, huom) ja huutomerkki ovat myyjän lisäyksiä, toim. huom.
3. Upea flamingo-neon-valaisin, jota en saanut
Näin Natura-nimisessä lifestyle-kaupassa maailman upeimman tunnelmavalaisimen: pinkin flamingonmuotoisen neon-valon. Se oli upea ja paloin halusta saada sen, olenhan kotimaassa hyvinkin tunnettu flamingotuotteiden suunnittelija ja muutenkin varsin neon. Lamppua ei kuitenkaan voinut ostaa yksinään, vaan mukaan olisi väkisinkin tullut myös kaktus- ja ankkuri-valaisimet, joita en halunnut. Kolmen lampun yhteissetti oli mielestäni kohtuuttoman hintainen, ja flamingo sai jäädä niille sijoilleen. Mutta kaunis se oli.
2 kommenttia
Mitä?! Kuka EI HALUA tuota mukia? Mä tarvitsen sen! :D <3
VastaaPoistaOlen todellakin sanaton :D.
Poista