Heippahei rakkaat ystävät.


Tiedättekö kun tulee sellaisia päiviä, että illalla oikein hekumoi sillä, kuinka voi päivän päätteeksi kirjoittaa Facebookiin ELÄMÄLLE KIITOS SAIN SILTÄ PALJON -henkisen postauksen, joka pirskahtelee onnea, iloa ja yltäkylläisyyden tunnetta?

No, aika harvoin minäkään tiedän, mutta eilen tiesin. Tai luulin tietäväni.

Olin työkeikalla ihanissa häissä. En yleensä laita asiakkaitani mitenkään paremmuusjärjestykseen, mutta nyt täytyy sanoa, että häät olivat yhdet ihanimmista, joissa olen ollut. Täysin rakastunut ja tunteellinen onnen ilmapiiri, kuvauksellisia ihmisiä ja vieläpä kaiken kruunuksi kaunis syysauringon valo, joka sytytti minuunkin liekin kuvata ihan saatanan hyvin, vaikka itse sanonkin.


Hääkeikan jälkeen minua odottanut autonkuljettajani kiidätti minut suoraan Turkuun toiselle keikalle, aivan kuin olisin ylityöllistetty ja palvottu valokuvataiteen yleisnero. Turussa ehdin juuri parahiksi Gongiin kuvaamaan Vesalan keikkaa. Olin varautunut henkisesti kaikkeen: loppuvaan bensaan, hajoavaan renkaaseen, totaaliseen väsymykseen ja siihen, etten yksinkertaisesti ehdi keikalle ajoissa. Toisaalta hajoilin jo valmiiksi sille, kuinka ihmiset tulevat taas keikalle myöhään ja ilmoitettu alkamisaika venyy tunnilla ja sitten vain nukuttaa ja vituttaa.


Mutta ei! Jonoa ei juuri ollut, sain astella käytännössä suoraan sisään. Loppuunmyyty Gong on tunnetusti tukossa, mutta pystyin aistimaan lavan etualalla olevan tungoksen aiheuttaman tyhjiön. Ujuttauduin sinne, ja mahduin ja näin ja kuvasin mukavasti.

Mutta sitten. 

Sitten tulin kotiin. Mieleni halaji pientä iltapalaa. Siihen se ELÄMÄLLE KIITOS sitten loppuikin. Huomasin nimittäin jättäneeni aamulla jääkaapin oven auki. Siis JÄÄKAAPIN OVEN AUKI. Kenelle käy niin? Kuka on niin idiootti? Miten sellainen idiootti voi selvitä tässä elämässä? Miten sellainen idiootti on voinut selvitä niin pitkälle, että on yhä täällä jättämässä jääkaapin ovia auki?