Hieman vielä ihmisten syksykajahtamiseen viitatakseni kohta varmaan alkaa joku ns. muuttolintujen bongailu. Itse en aio katsella minkäänlaisia muuttolintuja, vain eksoottisia ja trooppisia lintuja internetistä. Internetissä voi tahtomattaan nähdä myös monenlaista muuta, olkaa varovaisia. Toimitte omalla vastuulla.

Linnuista tuli kuitenkin mieleen keväinen matkamme Puolaan. Vierailimme Gdanskin lisäksi myös Sopotissa, josta löytyy sairas määrä hiekkarantaa. Olin rannalla hieman hysteerinen: ulkomailla kun on aina vaarallista ja hiekka voi olla täynnä huumeneuloja ja rikottuja pulloja. Muutenkin hiekkarannat ovat minusta hieman epäilyttäviä, arvostan enemmän kotimaisia hiekkarantoja, joilla on yleensä jonkinlaista soraa tai kivikkoa tai kalliota tai laituri.

Joka tapauksessa uskaltauduin ujuttamaan tassuni ulos töppösistä ja ottamaan askeleita paljain tassuin.

Heti tämän jälkeen kuitenkin huomasin toisen varteenotettavan uhan: ranta oli täynnä joutsenia. Mieleni avautui salaman lailla 2000-luvun alun kesään ja kyläilyyn serkkuni mökillä: emme voineet täysin turvallisesti uida, sillä kaislikossa asui joutsenia, jotka hyvin röyhkeästi ilmaantuivat paikalle, jos yritimme päästä uimaan. Elämäni kammottavimpia kokemuksia muuten, uida nyt iloisena kesäpäivän tiimellyksessä, kunnes täysin äänettömästi valtavankokoinen joutsen lipuu läpi kaislikon. Lopulta uinti suoritettiin niin, että serkkuni äiti seisoi laiturilla airo aseenaan vartioimassa joutsenten varalta. Kaikki selvisivät, myös joutsenet.


Mutta Sopot! Ja Sopotin joutsenet! Ne olivat kilttejä ja kesyjä! Olin silti hyvin epäilyksien kyllästämä, mutta lopulta uskaltauduin kääntämään selkäni joutsenparvelle, jotta tämän postauksen kuvat saatiin otettua. Olin kyllä kieltämättä melkoinen Joutsenprinsessa (joka muuten ei ole Disney elokuva, vaikka niin aina väitetään. Kuten ei myöskään Egyptin prinssi ole, vaikka niinkin monet luulevat).

Lopulta joku, ilmeisesti vähän paikallisempi henkilö, erehtyi ruokkimaan yhtä joutsenta, minkä seurauksena kaikki joutsenet lähtivät seuraamaan tätä poloista ihmistä. Sitä en tiedä, minne ihminen, joutsenista puhumattakaan, päätyi. Rannalla ei joutsenia kuitenkaan sen jälkeen näkynyt.

 Nämä joutsenkuvat muistaessani tajusin muuten, että minulla on noin yhdeksäntoista mahdollista Gdansk-aiheista postausta tekemättä! Plus lomavideo, jota myös kuvasin.  Kiinnostaako tällainen matkailuteemainen postailu ketään? Mitään järkevää turisti-infoa tuskin osaan tuottaa, mutta minun elämäni ja elämäni huikeat seikkailuthan tämän blogin pääpaino muutenkin ovat. Pistäkää messuu kommenttiboxii jos kinost!