Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Hieman vielä ihmisten syksykajahtamiseen viitatakseni kohta varmaan alkaa joku ns. muuttolintujen bongailu. Itse en aio katsella minkäänlais...

Hieman vielä ihmisten syksykajahtamiseen viitatakseni kohta varmaan alkaa joku ns. muuttolintujen bongailu. Itse en aio katsella minkäänlaisia muuttolintuja, vain eksoottisia ja trooppisia lintuja internetistä. Internetissä voi tahtomattaan nähdä myös monenlaista muuta, olkaa varovaisia. Toimitte omalla vastuulla.

Linnuista tuli kuitenkin mieleen keväinen matkamme Puolaan. Vierailimme Gdanskin lisäksi myös Sopotissa, josta löytyy sairas määrä hiekkarantaa. Olin rannalla hieman hysteerinen: ulkomailla kun on aina vaarallista ja hiekka voi olla täynnä huumeneuloja ja rikottuja pulloja. Muutenkin hiekkarannat ovat minusta hieman epäilyttäviä, arvostan enemmän kotimaisia hiekkarantoja, joilla on yleensä jonkinlaista soraa tai kivikkoa tai kalliota tai laituri.

Joka tapauksessa uskaltauduin ujuttamaan tassuni ulos töppösistä ja ottamaan askeleita paljain tassuin.


Heti tämän jälkeen kuitenkin huomasin toisen varteenotettavan uhan: ranta oli täynnä joutsenia. Mieleni avautui salaman lailla 2000-luvun alun kesään ja kyläilyyn serkkuni mökillä: emme voineet täysin turvallisesti uida, sillä kaislikossa asui joutsenia, jotka hyvin röyhkeästi ilmaantuivat paikalle, jos yritimme päästä uimaan. Elämäni kammottavimpia kokemuksia muuten, uida nyt iloisena kesäpäivän tiimellyksessä, kunnes täysin äänettömästi valtavankokoinen joutsen lipuu läpi kaislikon. Lopulta uinti suoritettiin niin, että serkkuni äiti seisoi laiturilla airo aseenaan vartioimassa joutsenten varalta. Kaikki selvisivät, myös joutsenet.


Mutta Sopot! Ja Sopotin joutsenet! Ne olivat kilttejä ja kesyjä! Olin silti hyvin epäilyksien kyllästämä, mutta lopulta uskaltauduin kääntämään selkäni joutsenparvelle, jotta tämän postauksen kuvat saatiin otettua. Olin kyllä kieltämättä melkoinen Joutsenprinsessa (joka muuten ei ole Disney elokuva, vaikka niin aina väitetään. Kuten ei myöskään Egyptin prinssi ole, vaikka niinkin monet luulevat).

Lopulta joku, ilmeisesti vähän paikallisempi henkilö, erehtyi ruokkimaan yhtä joutsenta, minkä seurauksena kaikki joutsenet lähtivät seuraamaan tätä poloista ihmistä. Sitä en tiedä, minne ihminen, joutsenista puhumattakaan, päätyi. Rannalla ei joutsenia kuitenkaan sen jälkeen näkynyt.

 Nämä joutsenkuvat muistaessani tajusin muuten, että minulla on noin yhdeksäntoista mahdollista Gdansk-aiheista postausta tekemättä! Plus lomavideo, jota myös kuvasin.  Kiinnostaako tällainen matkailuteemainen postailu ketään? Mitään järkevää turisti-infoa tuskin osaan tuottaa, mutta minun elämäni ja elämäni huikeat seikkailuthan tämän blogin pääpaino muutenkin ovat. Pistäkää messuu kommenttiboxii jos kinost!






Kellään ei mene edes sunnuntaiaamuna niin huonosti kuin puolalaiskotkalla. Elämä on opettanut, että aika usein sunnuntait saattavat valje...

Kellään ei mene edes sunnuntaiaamuna niin huonosti kuin puolalaiskotkalla.

Elämä on opettanut, että aika usein sunnuntait saattavat valjeta vähän kalpeina ja huonovointisina. Itselläni näin ei nykyisin kovin usein ole, mutta teille joilla näin on, haluan esitellä Puolan reissulta ostamani jääkaappimagneetin.

Kukaan ei varmasti ole niiin huonovointinen kuin sateenkaaren edessä poseeraava, ilmiselvästi läpiyön bailannut ja ryypännyt puolalaiskotka. Katsokaa nyt sitä.

Tontut, seimet ja juhlanauhat on pakattu laatikoihin ja loppiainen alkaa olla taputeltu. On siis aika julkaista joulunviettokuvia. Kuten ...

Tontut, seimet ja juhlanauhat on pakattu laatikoihin ja loppiainen alkaa olla taputeltu. On siis aika julkaista joulunviettokuvia.

Kuten etukäteen kerroinkin, karkasin joulunviettoon Gdańskiin. Idea Puolan joulumatkaan saatiin jo juhannuksena. Silti huomasimme perillä, ettei oikein kukaan ollut ihan kauheasti perehtynyt mihinkään nähtäviin tai tehtäviin asioihin, joita Gdańsk olisi voinut meille tarjota.

Mutta oikeastaan tietämättömyys oli hyvä. Sai ilman stressiä tai painetta kaiken näkemisestä haahuilla ympäriinsä ja olla vain Puolan vietävänä. Ihan oikeasti rentoutua ja olla. Siksi en ehkä osaa mitään kovin järkevää kirjoittaakaan, mutta laitan iloksenne satunnaisia kuvia reissusta ja joulusta. Loma-albumi-henkisin kuvatekstein, tietysti.
 
Minä Original Burgerissa, joka lieni vanhankaupungin turistirysän ainoa oikeasti kiva ruokapaikka, ellei sitten halua Puolanlomallaan syödä aidossa italialaisessa pizzeriassa. Puolan hintatasohan oli jopa pahimmassa turistirysässä Suomen tasoon nähden hyvin kohtuullinen: neljän hengen burgerit kahdella lisukkeella, juomat ja muutama alkoholiannos olivat euroissa alle neljäkymppiä. Mitähän olisi hintataso ollut, jos olisi ehtinyt natiivien suosimille alueille?

Yhtenä päivänä satoi ja kaikki näytti katoavan sumuun. Kirkontorni, sataman nosturit, korkeat kerrostalot. Ja korpit, joita varten piti etsiä reitti mäen päälle, jossa ei loppujen lopuksi ollut mitään erityistä nähtävää. Tulipahan käveltyä ja nähtyä paikallinen Onnibus.


Ensimmäisenä iltana satuimme näkemään jotain tällaisia joulusatumaisia valo-installaatioita. Meille Turusta, Suomen joulukaupungista, tulleille nämä eivät tietenkään näyttäneet oikein miltään.


Ylempänä minä ja Dlugi Targin messevä joulukuusi. Koko vanhankaupungin pääkatu oli muutenkin viimeisen päälle entisöity ja siistitty ja oli jouluasussaan kieltämättä henkeäsalpaavan kaunis, kun ensi kerran astuimme kulman takaa taksin jättäminä kadulle. Häikäistyneinä hihkuimme ja riemuitsimme, kuinka tulemme tänne ensi joulunakin.

Kaunis ja henkeäsalpaavan ihmeellinen Gdansk olikin ensinäkemältä, mutta hienous vähän rapisi, kun ensimmäisen kerran sattui kulkemaan nurkan taakse, jossa taas näytti suunnilleen allaolevalta. Haistan ehkä kevyen turistienkosiskelun. Itse pidin Gdanskista ja matkastamme kyllä silti huomattavan paljon, vaikkei joka nurkka ihan joulupalatsilta näyttänytkään.


En pääse yli siitä, kuinka kivasti hiukseni asettuivat jouluaattona. Tai kuinka kivalta ylipäätään näytin, hehe. Ravintolan palvelu taas oli hyvin ankeaa ja nihkeää, mutta annettakoon se anteeksi, sillä ei ole henkilökunnan vika, ettei ravintolaan ole palkattu työtään osaavia ihmisiä. Ruoka onneksi oli hyvää ja yllättävän puolalaista, vaikka asiakaskunta koostuikin suomalaisista.


Beatlesin tulo Spotifyyn vihdoinkin oli suunnilleen parasta, mitä tapahtua saattoi. Vähän väliä joku sanoi, että kuunnellaaks taas vähän Biitlesii, ja sitten kuunneltiin. Sopi jouluun jotenkin erinomaisen hyvin, mutta sopii toki elämään muutenkin.

Mutta nyt, kaikki valmiina, katsokaa tänne, tulee matkan paras kuva!!!!

.

..

....

 Varpunen jouluaamuna 2.0, ei-niin-pieni taivaasta tullut veli, joka on siemenen sijaan saanut kokonaisen paahtoleivän. Kaulaansa. Reissun kaunein ja paras hetki, kun tämä ylväs ja upea näky puluparven keskeltä esiin asteli.




Meille ei täysin selvinnyt syytä sille, miksi puolalaiset hankkivat joulun alla hautakukkalaitteiden näköisiä kukka-asetelmia. Tämä ei ole juuri sellainen, mutta hautajaiskukkia myyvän putiikin valikoimasta silti. Kun minä kerran kuolen, niin tuokaa tällainen (kahdella pallolla) haudalleni, kiitos.